Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulun tuhot

Kävin aamulla vaa'alla katsomassa joulun ja erityisesti mummolan erittäin liha-, rasva- ja suolapitoisen ruoan tuhot. Odotin 94,jotain- tulosta, kun ajattelin että ehkä vajaa puolisen kiloa olisi turvotusta vielä. No aamulla ei ollutkaan enää kovin turvonnut olo - reippaat kävelylenkit, loppuviikon esimerkillinen syöminen (suklaata ei lasketa krhm) ja vedenjuonti olivatkin tehneet tehtävänsä. Ja niin se vaakakin sanoi, joulun saldona siis -700g eli vaaka näytti 93,1! Hyvä minä, nyt taputtelen kyllä itseäni selkään. Päätin etten vedä övereitä enkä niin ole tehnytkään, missään suhteessa. Suklaata nyt on mennyt ihan kiitettävästi ja menee varmaan vielä tänäänkin, mutta esim. kinkkua menis kyllä vielä jos sitä olisi. Laatikoista nyt puhumattakaan! Tein itse laatikot aatoksi ja ai että sanon minä. No ehkä tarvittavan kertoo jo se, että kaikki meni vaikka annos oli ylimitoitettu. Olen paras!

Muuten meneekin sitten päin persettä.

Ykköstyttö ja veli tulivat eilen kylään. Käytiin ykköstytön kanssa saunassa ja hohhoijjaa vaan. Hävetti. Oli ihan hirveää. Yritin olla läsnä ja puhua ja olla iloinen, mutta oikeasti vain väänsin pääni sisällä itkua tästä norsukropasta. Hei, olen Ida-Mari, laihtunut joulun aikana miltei kilon, niiden kaikista rakkaista kaikkein rakkaimpien ympäröimänä ja itken että olen läski. Siis anteeksi kielenkäyttöni, mutta mitä vittua nyt oikeasti? Miten tästä pääsee eroon?

Sanoin miehelle eilen, että tiedätkö mitä toivoisin ensi vuodelle. Sitä, että olisi yksi päivä, yksi kokonainen vuorokausi, etten ajattelisi kertaakaan että "hyi hitto mä oon läski". En muista koska viimeksi oli sellainen päivä, ei kyllä ihan heti. Ehkä raskausaikana, silloin oli varsinkin puolivälissä oikein hyvä olla omissa nahoissaan. No eihän siitä olekaan kuin pian 1,5 vuotta...

Se siitä vinkumisesta taas. Sitten voisinkin vinkua esim. siitä, että eilen salilla lämmittelykyykkysarjan toisen kyykyn kohdalla vihlaisi selkää niin kipeästi, että otin samantien painot pois ja jätin kyykyt tekemättä. Aikomuksena oli välttää rikkimennyt selkä, kun keskiviikkona alkaa työtkin. Tein sitten käsiä ja vatsalihaksia ja aloin nostamaan lasta pois lattialta, niin silmissä pimeni kun teki niin kipeää. Tättärää. Aamulla pääsin juuri sängystä ylös ja nyt 2x 665 Panadol- aamiaisella pystyn istumaan ilman että pitää pidättää hengitystä. Hemmetin hienoa.

Mutta ei mulla muuta. Tehdään ensi vuodesta parempi! Ja se virallinen lupaushan on kaikkein klassisin; ensi vuonna pudotan 24kg painoa. Yritän nyt epätoivoisesti unohtaa nämä kriisini ja nauttia hyvästä ruoasta ja parhaasta seurasta mitä kuvitella voi.

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Komento takaisin

Justiinsa joo.

Mies kävi eilen vaa'alla, ja se näytti epäilyttävän vähän. Nostettiin vaaka pois matolta. Ei ollut edes paksu matto, vaan itseasiassa aika ohut ja ihan tasainen. No niinpä se sitten näytti 93,8 - olen siis laihtunut viisi, en kymmenen kiloa.

Ensin masensi, paljon. Mä olen niin luuseri. Sitten nauratti, että hohhoi, kenelle voi käydä näin ja onhan se viisikin kiloa hyvin, se on taas miltei puoli kiloa vähemmän kuin vajaa viikko sitten. Ja nyt oikeastaan masentaa.

Juttelin sen kaverin kanssa, jonka kanssa lyötiin vetoa lokakuussa tästä sokerilakosta. Hän oli laihtunut 3,5 kiloa, täysin normaalipainoisena, syömällä muutoin epäterveellisesti ja liikkumalla epäsäännöllisesti ja vähän. Minä olen syönyt muutamaa subia, paria pizzaa, kahta sipsipussia ja yhtä heseateriaa lukuunottamatta erittäin fiksusti, liikkunut tosi paljon ja minulla niitä kiloja olisi mistä lähteä aika paljon enemmänkin. Argh. Ei saa verrata joo joo, mutta ihan oikeasti nyt, missä on kohtuus?!

Minä ensin ajattelin, että tämä viisi kiloa on hyvin. No eihän se ole. Se kymmenen kiloa olisi ollut ihan realistinen saavutus, mutta ei tästä taas mitään tullut.

Ja toisaalta, onhan se viisikin kiloa paljon. Minun kropalleni se on itseasiassa tosi paljon, että näin kauan ollaan oltu oikeasti miinuksella, vaikka sitten hitaastikin. Pitäisi siis olla tyytyväinen, ja tavallaan olenkin. Joku ääni vaan jyskyttää päässä, että luuseriluuseriluuseri.

Eipä mulla muuta. Tänään on ruoanlaittopäivä, poronpaisti uuniin siis. Parempaa lauantaita muille!

perjantai 21. joulukuuta 2012

OHO

Vaaka näytti aamulla 88,8kg. 88,8. Minä olen laihtunut kymmenen kiloa.

!!!!

Toisen (ja kolmannen ja neljännen) tarkistuksenkin jälkeen se oli se sama 88,8. Itseasiassa joku taisi olla 88,7. Minä olen laihtunut kymmenen kiloa.

Tämän kun saisi tajuttua vielä ennen maailmanloppua! :D

torstai 20. joulukuuta 2012

Vähän jouluajatuksia

Voi joulu. Lahjat on ostettu, mutta muuten on kaikki tekemättä. Talo näyttää ihan hirveältä, ruoat on vielä aineksina kauppojen hyllyillä ja jouluverhojakaan en ole saanut aikaiseksi vaihtaa. Että silleen. Tämä aamu alkoi tunnin koiralenkillä ja päivä päättyy parin tunnin lentopalloiluun. Huomenna siivouksen lisäksi koiralenkki ja kuntopiiri, lauantaina jotakin ja sunnuntainakin vielä jotain muuta lenkkeilyn lisäksi. 

Mietin tuossa sitten joulunajan liikuntaa, kun sähköpostiin kilahti tieto että jos vain ilmoittautuneita on, niin 27. päivä päästään pumppiin. En vain tiedä yhtään miehen lomasta, mutta todennäköisesti ollaan tuossa vaiheessa vielä mummolareissulla, harmi. Mutta muuten joulusta; joka päivä aion kyllä käydä vähintään kävelemässä ja kyllähän koiratkin sen jo sanelevat. Ruokaövereitä en aio vetää, en myöskään konvehtiövereitä. Ainuttakaan kiloa en aio kerätä enkä siten sulatella joulukinkkuja uudenvuoden jälkeen. Minusta on vähän hassua käyttää joulua tekosyynä syödä ihan järkyttävän paljon ja epäterveellisesti - tarkoittaen lähinnä sitä konvehti- ja herkkuvuorta, itse jouluruokahan nyt ei mitään mahdottoman epäterveellistä edes ole. Ei joulu ole minulle mikään syy ottaa rennommin, höllätä tai mitään muutakaan. Tuollainen ajattelu minusta vain tukee sitä, että tässä nyt ollaan jonkin sortin dieetillä, josta pitää löysätä jouluna. Että ei saa pingottaa. Mutta enhän minä pingota arjessakaan! Minä syön fiksusti ja liikun paljon, miksi minun pitäisi jouluna poiketa siitä? 

Sellainen ajatusoksennus. Nyt vähän lounasta ja sitten alan siivoamaan tätä kämppää. Palaillaan pian! :)

maanantai 17. joulukuuta 2012

?!

Siis mun ei pitänyt tulla nyt aamulla yöllä tänne ennen lähtöä enää, mutta ei hemmetti!

Vaaka näytti 89,9?!

Siis okei joo se on rikki/tää on nyt joku poikkeus/paino heittelee/huomenna ollaan tutummissa lukemissa jnejnejne mutta 89,9!??!?!

Mutta siis. Joo tiedän, tuo ei vaan voi pitää paikkaansa - ei kukaan, siis kukaan pudota päivässä yli neljää kiloa... ei vaikka turvotukset on kokonaan kadonneet ja eilen tuli pelattua 2,5 tuntia lentopalloa ja käytyä 45min koiralenkki päälle ja olokin on höyhenkevyt (jep, painan 90kg ja mutisen jotain höyhenistä haha :D). Mutta ei. Eihän? Voisko se olla?

No niin rauhotu Ida-Mari rauhotu, on ne ihmiset ennenki painaneet alle 90kg on se vaaka ennenki ollu rikki...

Ei mulla muuta, mukavaa maanantaita!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Hämmennystä

Salista tulikin sitten sipsipussi. No hups. Ässällä kai ne alkaa molemmat... Perjantaina sali muuttui 45min zumbaksi. Tänään kuitenkin lentopalloa, jee! Pitäisi hiillostaa tuota miestä hommaamaan minulle ne avaimet sinne salille tai edes lupa käydä siellä yksin, minä kun eilenkin vinguin vaikka kuinka kauan että eikö mentäis ja toisella vaan laiskotti. Huoh. Jospa se ensi viikolla saisi jo aikaiseksi.

Ajattelin hieman velloa itsesäälissä (no mitäpä sitä kaunistelemaankaan, näinhän se oli) ja käydä aamulla vaa'alla katsomassa erittäin vähäisen liikuntaviikon ja sipsipussin tuhot. No tättärää, se näytti 94,1 eli parisataa grammaa oli tipahtanut kaikesta huolimatta. Whaaat, toimiiko minun kroppa?! Aivan törkeän hyvä fiilis! Toiveissa siis jopa että tämänpäiväisen lentopallon ja koiralenkin jälkeen vaaka voisi huomenna näyttää 93 ja jotakin. Niin että vitosen raja paukkuu kyllä viimeistään jouluaattoaamuna! Siitä onkin sitten hyvä syödä pari päivää tauotta :D

Tämä on ihan käsittämätöntä. Vielä syksyllä tällainen viikko olisi tarkoittanut vähintään nollaviikkoa ja todennäköisemmin vielä +500g. Mutta ei, niin vain ne puolen kilon turvotukset katosi vedenjuonnilla, järkevällä syömisellä ja yhdellä zumballa ja ekstraa lähti päälle sipseistä huolimatta. Olen niin iloinen!

Voisin tässä samalla kirjoittaa pikaisen viikkoraportin liikunnasta. Juu ei ole kamalan pitkä.

ma, ti, ke, to - sluibailua
pe - zumba 45min
la - sipsiä
su - lentopallo 2-3h

yht. 3-4h 

Tuo lentopallon tuntimäärä on siksi tuo, että vuoro on sen kaksi tuntia mutta esim. viikko sitten pelattiin 2h 50min. Parhautta :)

Niin ja kun nyt kerta rupesin tähän niin kaivetaas HeiaHeiasta vertailuksi taannoinen tehoviikko (sis. ruokanatsius) tuloksella -1,2kg!

ma - RVP 1h
ti - zumba 1h, spinning 1h
ke - lepo
to - bodypump 1h, zumba 1h
pe, la, su - lepo

yht. 5h

Että sellaista tänne! Minä alan nyt siivoamaan vähän ja sitten me lähdetään hakemaan meille toinen koiravauva kotiin, voi sydän. Lenkkeilykin siis nousee taas potenssiin kaksi. Ja se on vielä tyttö! Meidän pikkuinen hihihi.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Läski lauantaiaamuna

Jaa, saa nähdä tuleeko tätä postausta julkaistua koskaan...

Olen tässä viime viikkoina kärsinyt ihan järkyttävästä kroppakriisistä. Olen vihannut itseäni enemmän kuin aikoihin. Luulen sen johtuvan osittain siitä, että miehen veli rupesi seurustelemaan ja tokihan tuo tyttöystävä on pieni, siro ja aivan uskomattoman kaunis. Tuo tyttöystävä sattuu vieläpä olemaan minun paras ystäväni - voi kyllä! Aiemmin en ole ollut yhtään kateellinen tälle ystävälle, mutta nyt, kun olen viettänyt hänen kanssaan tavallistakin enemmän aikaa, olen ollut oikeasti aivan maassa. Päässä on pyörinyt niinkin johdonmukaisia ajatuksia kuin nyt appiukko ajattelee vielä enemmän että ei hitto minkä läskin tuo pikkuveli onkaan ottanut ja nyt mies huomaa millainen tyttöystävä sillä voisi olla. Juu, todella järkevää, tiedän.

Minähän en ole siro enkä pieni. Ei itseasiassa tule mieleen yksiäkään toisia yhtä epäkuvaavia adjektiiveja minusta. Olen 174cm pitkä, leveäharteinen ja roteva, ihan normaalipainoisenakin. Nyt kun päällä on vielä 30 25,5kg ylimääräistä, niin hohhoi vaan. Mies sanoi kerran, että en minä ole sillä tavalla lihava kuin lihavasta tulee ensimmäisenä mieleen, mutta olenhan minä aika iso. Oikeassa se kai oli. Toki näihin kiloihin mahtuu se jäätävä pömppiskin - varsinkin raskauden jälkeen - mutta vaatteet päällä näytän itseasiassa melko sopusuhtaiselta enkä usko, että kovinkaan moni tajuaisi kuinka paljon painankaan. Sanoin joskus, että kovinkaan paljon alle 70 kilon en vain pääse ja se on ihan totta. Minun mittaiseni voisi painaa 58kg hyvinkin, mutta minä en voi. Painoin lukiossa alimmillaan 66kg ja se oli jo ihan liian vähän, kun solisluut ja lantioluut törröttivät inhottavasti ja näytin muutenkin sairaalta.

No, havainnollistaakseni tätä valtaisaa kroppaani otin kuvat. Kyllä, minä, joka en hengaile pelkässä topissa edes miehen veljen nähden (on siis mullekin kuin oma veli ja paljon läheisempi oikeasti kuin omat siskoni), minä, joka kriiseili uimahalliin menemistä, minä, joka olen perunut lukemattoman monta menoa vain siksi että olen niin jäätävä läski ja minä, joka vihaan omaa kroppaani aivan suunnattoman paljon, otin kuvat. Kuvat, joissa minulla on vain se toppi ja alusvaatteet. Ja aion julkaista ne täällä.

Normaalisti kai tällaisia julkaistaan sitten, kun on näyttää niitä jälkeen- kuvia. No minulla ei ole, koska projektin alussa ajatuskin itseni kuvaamisesta pelkässä topissa tuntui täysin ylitsepääsemättömältä (enkä kyllä tosissani usko että tuo -4,5kg edes näkyy kunnolla missään... huomaatteko asenteeni?). Mutta joo. Tässä olis. Älkää pyörtykö.




Tekis mieli hirveästi selitellä kaikenlaista alkaen noista hienoista Paint-soikioista päättyen erittäin likaiseen peiliin, mutta antaa olla. 

Nyt sitten tämä sisäinen taistelu siitä että painanko tuota julkaise-nappia vai en.

perjantai 14. joulukuuta 2012

A blog with substance

Kiitokset Lappis! Pitäisi siis kertoa kahdeksan faktaa itsestä ja haastaa sen jälkeen kahdeksan bloggaajaa mukaan. No haastettuja taisi ollakin jo kaikki - Mariann jos et oo niin nyt oot ja samoin NiiNii! Muuten oli nopealla vilkaisulla kaikki lukemani blogit jo mukana.

Niin että ne kahdeksan faktaa. Aiemmin olen tehnyt myös 11 faktan haasteen, joten koitetaas keksiä uusia...

1. Olen ihan uskomattoman onnellinen siitä, että olen päässyt taas pelaamaan! Odotan pelivuoroja suunnilleen minuutteja laskien ja hymyilen kuin idiootti, kun pääsen juoksemaan pallon perässä, konttaamaan lattialla ja paukuttelemaan syöttöä toisensa perään. Lisäksi on jotenkin kierolla tavalla tosi mahtavaa, että jalat ja kädet on täynnä mustelmia :D

2. Olen viime aikoina kärsinyt aivan kamalasta kroppakriisistä, tästä voisi kirjoittaa enemmänkin jossain vaiheessa.

3. Nautin lihasjumista. Jep, olen outo. Kunnon jumissa on jotain todella tyydyttävää!

4. Olen koukussa Candy Crush Sagaan. Latasin sen puhelimeen eilen. Lahjakasta, tiedän.

5. Lahjoista puheenollen, meillä on hommaamatta vielä vähän liian monta lahjaa ja siltikään minua ei stressaa yhtään. Olen oppinut jotakin!

6. Itselleni toivoisin joululahjaksi lahjakorttia urheiluliikkeeseen, opiskelumotivaatiota, lahjakorttia lankaostoksia varten sekä suksia.

7. Aloitan työt tammikuussa, jänskättää! Olen siis ollut vuoden ja muutaman kuukauden kotona ja nyt olisi aika palata palkansaajaksi. Toisaalta haikeaa, toisaalta olen pelkästään innoissani. Olen tykännyt tosi paljon olla kotona, mutta talous ei kertakaikkiaan enää kestä, ja työni on onneksi sen verran jees että on kiva palata töihin.

8. Odotan joulua pitkästä aikaa ihan tosissani, kun saan laittaa omaan kotiin ensimmäisen joulun ikinä. Tähän asti ollaan aina oltu sukulaisissa ja nytkin kyllä joulupäivänä mennään, mutta aatto ollaan ihan omassa kotona.

Mitäs nyt?

Niin, mitäs nyt. Projekti on tietynlaisessa muutospisteessä, kun paino on viimeinkin lähtenyt putoamaan siedettävällä tahdilla ja liikunta sujuu hyvin. Ruokavalio sen sijaan on hyvin, eh, mielenkiintoisessa, jamassa. Epäsäännöllinen reissuelämä näkyy ruokavaliossa ja tuntuu olossa. Turvottelee, vähän väsyttää ja mieli tekee kaikenmaailman moskaa jatkuvasti. Sipseistä tai roskaruoasta en ole kieltäytynyt syksyn aikana kertaakaan, ja varsinkin jälkimmäistä on tullut syötyä aivan liikaa. Täällä meidän kylällä ei ole kuin pari kunnon mättöpaikkaa ja kummassakaan ei käydä kuin maksimissaan kerran kuussa, mutta opiskelupaikkakunnalla on Heset ja Raxit ja Subit ja lukemattomat kebab-paikat ja pizzeriat ihan vieressä. Joka viikko olen syönyt vähintäänkin sen subin. Okei, ei ole pahimmasta päästä, mutta silti.

Kuva
Kasailin siis vähän listaa siitä, miltä projektin tulevaisuus näyttää. Ensi viikolla on viimeinen pidempi opiskelupaikkakuntapätkä ja joulun jälkeen onkin sitten vuorossa työ-päiväkoti-koti- suhaaminen. Elämään tulee taas rutiineja ja rytmiä tämän kaaottisen syksyn jälkeen, minä tykkään!

Eli siis, projektin tulevaisuutta. (Ite poukkoilet asiasta toiseen!)

  • Ruokavalio: kasviksia(!!!), vettä, turha leivänmussutus pois ja huomio siihen, että salin ja lentopallon yhteydessä saa tarpeeksi proteiinia. Perusjutut kuntoon siis. Tammikuu mennään herkuitta kokonaan, sen jälkeen yksi (1) herkkupäiväoptio kuukaudessa eikä sitäkään ole pakko käyttää. Jouluna ei mässäillä miten sattuu - pyhät voi mennä miten vain, välipäivinä normaalirytmi ja uutenavuotena sitten taas saa löysäillä jos huvittaa. Jos ei huvita niin sitten ei. Ja mikä tärkeintä, urheilu ei saa unohtua koko viikoksi, vähintään kävelylle on lähdettävä.
  • Liikunta: salia/pumppia ja lentopalloa, kävelyä ja joogaa, Jilliania ja zumbaa. Tässä järjestyksessä. Tuplapäiviä saa olla ja niitä tuleekin varmasti, ei haittaa, mutta syömisestä on sitten huolehdittava.
  • Kehonhuolto: ve-nyt-te-ly, jooga, saunominen rankan treenipäivän jälkeen, vähintään yksi ihan totaalinen lepopäivä viikossa.
  • Tavoitteita: valmistujaisissa toukokuussa vaaka voisi näyttää pienempää lukua kuin 85. Olisiko ihan hurja tavoite? Toinen tavoite on saada rytmit kuntoon.
Semmoista. 

Kuva
Niin ja erävoitto! Tämä viikko meni opiskelupaikkakunnalla kunnolla mässäämiseksi, söin valikoiman pizzaa, subia ja kaikkea muutakin hyvin epämääräistä, en liikkunut yhtään ja join ehkä puoli litraa päivässä. Turvottaa niin että hyvä kun sormet saa koukkuun ja tästä huolimatta aamupaino 94,7, eli mä olen oikeasti edistynyt! Enää paino ei pomppaakaan kiloa ylöspäin noin vain, vaan turvotusta tulee sen puolisen kiloa ja sekin tod. näk. kyllä lähtee jo viikonlopun aikana kun liikkuu ja syö fiksusti. Minä olen niin iloinen!

Tänään suunta on salille ja varmaan myös kävelylle, huomenna salia ja sunnuntaina lentopalloa. Maanantai, tiistai ja keskiviikko menevät taas tuolla toisaalla, mutta jospa sinnekin saisi ängettyä kävelyä tai vaikka Jilliania. Ruoaksi tänään ehkäpä uunilohta ja kunnolla kasviksia. 

Palaillaan taas, mun pitää nyt pestä pyykkiä ja laittaa muutenkin kämppää kuntoon, sitten lähdetään hoiteleen asioita kylille. Kivaa viikonloppua!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Hei hei mitä kuuluu! Kaikki on ok

Hihii, muistaisko joku minut vielä? :)

Lokakuun 15. päivä maanantaina soitin sokeriähkyn täyteisen viikonlopun jälkeen ystävälleni, että ruvettaisko lakkoon. Ja niin me lyötiin vetoa, että jouluaattoon asti - kaksi kuukautta ja kaksi viikkoa - oltaisiin ilman sokeria. Ei karkkia, suklaata, pullaa, mitään ylimääräistä. Panoksena se, että luovuttaja ostaa toiselle ensi kesän festariliput.

Tänään on joulukuun 9. päivä ja ihan pian on kaksi täyttä kuukautta vierähtänyt. Mitään en ole syönyt. En mitään! En olisi ikinä uskonut, että pystyn tähän. Mutta niin vain olen pystynyt.

Ja on se painokin pudonnut, lopultakin. Aloituspaino oli se vanha tuttu 98,8, siinä se paino on pysynyt blogin tauolle jäämisestä lähtien. Kun tajusin että nyt ne lähtee, niin päätin, että palaan blogin pariin kun 93,8 eli -5kg pamahtaa vaakaan. Ajattelin, etten varmana tule ennenkuin on näyttää tuloksia, ettei taas rupea vain ketuttamaan. No ihan niin kauaa en malttanut olla poissa, maanantain aamupaino (menkkaturvotuksineen!!) oli 94,3. 9 viikkoa ja -4,5 kiloa. Ja nyt oli vieläpä nollaviikko varmaan juurikin siksi, että on se aika kuukaudesta. 9 viikosta pari on ollut -200g tyylisiä viikkoja, mutta joukkoon on mahtunut yksi tehoviikkokin tuloksella -1,2kg. Perusvauhti on ollut se puolisen kiloa ja tämä oli ensimmäinen totaalinen nollaviikko.

Rintsikat piti vaihtaa pienempiin jo pari viikkoa sitten, samoin tiukkoihin farkkuihin piti saada vyö. Vyö! Minun farkkuihini!

Kuva
Urheilun saralla menee lujaa. Vietin marraskuussa tosi paljon aikaa tuolla opiskelupaikkakunnalla ja satsasin kuntokeskuksen kuukausikorttiin. Pääsin kuin pääsinkin siis combattiin ja spinnaamaan ja pumppiin. Kokeilin Sh'Bamiakin ja RVP:kin tuli testattua. Tehoviikolla pidin kolme tuplatreenipäivää. Ja kotipaikkakunnalla - arvatkaapa mitä! Naislentopallojoukkue on käynnistynyt uudelleen! Huutomerkit ei riitä!! Olen päässyt siis takaisin kaikkein omimman lajin pariin, voi rakkautta. Vuoro on kolmesti viikossa, toistaiseksi opiskelujen takia on jäänyt vähemmälle (olen käynyt vain kahdesti pelaamassa), mutta pikkuhiljaa aion rytmittää homman niin että pääsen ainakin kahdesti viikossa. Ja kun kerran ruvettiin pelaamaan niin pomppuvoimaa tarvitaan, eli tässä on vaiheessa projekti "Ida-Marille oma avain miehen työpaikan kuntosalille". Saan avaimet varmaankin viimeistään ensi viikolla. Ja pump pyörii kotipaikkakunnalla tutusti tiistaisin, tosin nyt jää taas kaksi viikkoa väliin koulun takia.

Kuva
Että sellaista tänne. Ruokavalio tarvitsisi ryhtiliikkeen - sokerin jättäminen on saanut painon putoamaan kivasti, mutta puntilla ei jaksa jos ei syö oikein. Jospa blogi antaisi uutta potkua siihenkin. :)

Niin ja tiedättekö mitä. Vaikka suklaantuska on välillä ollut ihan jär-kyt-tä-vä, niin olen päättänyt, että joulunpyhien jälkeen minulla on yksi herkkupäiväoptio kuukaudessa. Ei päivääkään enempää. Sokeriton elämä sopii minulle, minun kropalleni ja myös painonpudotukselleni kaikkein parhaiten. Ja kun ei tämä tämän vaikeampaa lopulta ollut, niin miksi palata vanhoihin tapoihin. En minä sitä viikoittaista irtokarkkiannosta tarvitse yhtään mihinkään.

Mitäs teille kuuluu? :) Olen lueskellut muiden blogeja säännöllisen epäsäännöllisesti. Kommentointiinkin voisi taas aktivoitua.

(Onko ok myöntää että oli vähän ikävä? :D)

maanantai 24. syyskuuta 2012

Kiitos ja hei

Loppuviikko pumpin jälkeen meni päin persettä. Karkkia, keksiä ja muuta moskaa kului, liikuntaa harrastin soutamisen ja patikoinnin muodossa (joskaan ei todellakaan pidä väheksyä kumpaakaan!) ja painonpudotukselle uhratut ajatukset taisivat pysyä aika tasan nollassa. Siltä näytti vaa'ankin lukema aamulla; 99kg.

Tuo lukema ei edes kovin hirveästi ärsytä, koska tiesin odottaa sitä. Olen tottunut jo tähän, heti jos menee yksi viikko huonommin, niin paino pomppaa kilon-pari ylöspäin. En tiedä toimiiko normaalin ihmisen kroppa niin, mutta minun kroppani mitä ilmeisemmin toimii. Se, mikä minua ärsyttää - tai oikeastaan mietityttää - on se, mitä minä tältä projektilta vielä haluan.

Haluan pudottaa painoa, haluan nuo kaikki 30 ylimääräistä kiloa pois. Se on ihan selvä juttu. Mutta se, miten paljon olen valmis siihen päästäkseni tekemään, ei ole enää niin selvää. 

Olen tainnut mainita parikin kertaa, että opiskelen. No, kerrotaan nyt, että minun pitäisi jouluun mennessä suorittaa puolentoista vuoden - kyllä, luitte oikein - opinnot, mikäli tahdon valmistua keväällä. Se on ihan törkeän paljon ja vie aivan törkeästi aikaa. Suoritan esimerkiksi kolmea työharjoittelua päällekkäin ja siihen samaan syssyyn teen sekä opinnäytetyötä että projektiopintoja, tietenkään unohtamatta itsenäisiä kursseja ja verkkokursseja. En ole ihan varma vieläkään, pystynkö tähän, tosin tällä hetkellä näyttää ihan kohtuuhyvältä. Opintojen lisäksi aikaani syö partio, liikunta, kodinhoito ja ai, on mulla vissiin lapsikin, jonka kanssa olen tietysti päivät kahdestaan kotona. Parisuhde?! Ai joo, se on se tyyppi joka asuu täällä kans ja jolle neiti sanoo "ishiii" kun se tulee töistä. 

Tiivistetäänkö siis vaikka näin, että painonpudotus ei nyt varsinaisesti ole mun to do-listalla ihan kärkipäässä. Vaikka se kuinka tärkeä asia onkin ja haluaisin siihen pystyä, niin mikään supernainen minäkään en sentään ole. Sen ymmärtäminen ja ennenkaikkea hyväksyminen on aika kova paikka, sillä minä ihan tosissani haluaisin pystyä siihen. Haluaisin painaa valmistujaisjuhlissani kovin paljon vähemmän kuin nyt. Toukokuussa ajattelin, että kyllä minä nyt vuodessa pudotan nuo kilot, ja kyllä minä syksylläkin jaksan kun pääsen kesällä hyvään vauhtiin. No, viisi kuukautta tuosta vuodesta on mennyt ja painan kaksisataa grammaa enemmän kuin aloittaessani. En sanoisi tätä hyväksi vauhdiksi.

Kesän jaksoin vielä tsempata. Jaksoin ajatella, että kyllä nämä vielä tästä putoaa, kun vaan yritän, tää on alkukankeutta vielä. Jaksoin kieltäytyä herkuista, jaksoin lähteä lenkille vaikka kuinka olisi väsyttänyt. Nyt tuo tsemppi ja taistelutahto on kaukainen muisto vain. Mulla ei todellakaan ole energiaa sanoa, että en ota suklaata enkä todellakaan lähde lenkille, jos väsyttää niin paljon että ainoat ajatukset on lähinnä itkettäävituttaastressaalopetankokopaskakoulunaaarrggghhh ja väsyttää

Mulla on ihan uskomaton luuserifiilis. Siis tää on jotain ihan käsittämätöntä. En halua uskoa, että tämäKIN projekti uhkaa päättyä ennenkuin sain kiloakaan pois. En halua. Mutta pakko kai kohta on.

Minä en ole lihomiseni jälkeen kertaakaan ajatellut, että jäisin lihavaksi. Vaikka kuinka olen muka toitottanut, että näinkin on ihan hyvä, niin olen koko ajan tiennyt että ei kyllä ole. Ajattelin kolme talvea sitten ensimmäisen kerran, että ensi talvena minä mahdun näihin toppahousuihin paremmin, joten en osta uusia. En mahdu niihin tänäkään talvena ja ajatuskin itkettää. Epäonnistuin taas. Olen ajatellut nyt neljä vuotta, että kunhan minä laihdun, niin ostan tällaisia ja tällaisia vaatteita, ei mun kannata panostaa nyt kauheesti vaatteisiin kun laihdutan kuitenkin. Neljä vuotta. Olen ajatellut aika monena syksynä, että ensi kesänä pidän farkkushortseja ja toppeja ja ehkä bikineitäkin. Eikä edelleenkään tapahdu mitään.

Olen asettanut lähemmäs sata kertaa tavoitepainon, päättänyt milloin olen siinä painossa ja aloittanut. Lopettanut. Aloittanut. Lopettanut. Ja nyt, kun olisi taas vaihteeksi aika luovuttaa, minua vituttaa ja itkettää niin paljon etten tiedä mitenpäin pitäisi olla. En minä halua luovuttaa. Mutta en tiedä onko minulla vaihtoehtoja.

Voisinhan minä näennäisesti jatkaa projektia. Liikkua, kirjoittaa tänne kuinka paino ei taaskaan laskenut. Ei siinä ole mitään pointtia, oikeasti. Ei kukaan jaksa edes kauaa roikkua mukana, kun alkaa tajuta että ei toi läski nyt saanut mitään aikaan. Ei ihmiset sellaista vertaistukea kaipaa! Kaikki haluavat menestystarinoita ja kertomuksia siitä, kuinka joku on onnistunut pudottamaan kymmeniä kiloja painoa tai kiinteyttämään itsensä huippukuntoon tai löytämään oikeasti hyvän olon järkevästi syömisen kautta. Varmaan moni ohikulkija on ajatellut, että kuitenkin toi mässää salaa hulluna ja sit itkee kun paino ei putoa. Voin kertoa, että en mässää salaa. Olen mässännyt silloin, kun olen tänne sen kertonut ja se siitä. 

Tähän loppuun voisin vielä kiittää kaikkia kommentoijia. Olette olleet suunnaton apu silloin, kun on tuntunut ettei tästä tule yhtään mitään. Olette tsempanneet ja inspiroineet. Kiitos.

Että näillä sanoilla blogi jää tauolle. Tai loppuu. Saa nähdä palaanko. Ehkä, ehkä en.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Pump

Kävin eilen kesätauon jälkeen pumpissa. Oli ihan huippua, toi on kyllä niin minun juttu! Tämän aamun fiilikset voi tosin tiivistää yhteen sanaan: au. :D

Painot meni kyllä ihan päin honkia. Ainoastaan jaloissa ja rintalihaksissa oli hyvin painoa, kaikissa muissa biiseissä oli liian vähän tai ihan hitosti liikaa. Mietinkin että vois alkaa laittaan niitä painoja ylös, jos vaikka muistais sitten aina seuraavalla kerralla.

Ei saa sitten nauraa!! Kuulitteko! Laitan aina yhteensä painot niin näyttää isommilta. Huijausta joojoo, mutta boostaa kivasti itsetuntoa haha.

Alkulämmittely - 5kg -> Ens kerralla laitan 7!

Jalat - 9kg -> Aivan hirveä biisi (kevyet 5min 28s...) ja lopussa tuli melkein itku, mutta jaksoin puhtaasti koko sarjan eli oikein hyvä paino, tavoitteena ennen joulua vähintään 10kg!

Rinta - 7kg -> Aika lyhyt sarja mutta aika rankka, joten ihan hyvä paino, tosin parin kerran jälkeen voi varmasti jo lisätä.

Selkä - 7kg -> Samoin aika lyhyt sarja, joten ens kerralla lisään.

Olkapäät - 1kg käsipainot -> Aivan jär-kyt-tä-vä biisi, ohjaajakin irvisteli että kuka kumma on viittiny tehä tämmösen... keväällä tein 2,5kg käsipainoilla ja välillä tuntui jo melkein kevyeltä, voin kertoa että eilen ei tuntunu... hyi hitto :D Alotin (kuten suurin osa muistakin) kyllä itsevarmasti 2,5kg painoilla mutta ekan puolen minuutin jälkeen piti vaan luovuttaa.

Askelkyykyt - 0kg -> Ehkä uskallan ens kerralla ottaa jo sen 2,5kg levyn toiseen käteen kun oli kuitenkin lyhyt sarja.

Ojentajat - 5kg + 2,5kg levy -> Ens kerralla tankosarjaan 2kg lisää! Levy oli hyvä. Vaihtoehtona tosin on 5kg levy joten...

Haba - 5kg -> joo... yli 5min biisi joten haba oli aivan tulessa vaikka painoa oli vähän vähemmän kuin keväällä. Harkitsen jopa alemmas siirtymistä.

Semmoista. Älkää oikeesti naurako, kyllä mä tästä vielä vahvistun. Nih.

Salille pääseminen näyttää melko toivottomalta, mutta ehkä mä vielä joskus. Perjantaina taas yritetään, tänään ei kyllä pysty.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Saliohjelma kokeiluun

Kuva
Kirjoittelin eilen, että sali on viikonloppuisin kiinni ja viikollakin huonosti auki. No niin kunnan sali onkin, mutta unohdin kokonaan miehen työpaikan salin jonne toki pääsee ihan milloin itse tykkää. Helpottaa kummasti treenien suunnittelua! Tänään olisi tarkoitus iltapäivällä suunnata puntille ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan. Jännää. :)

Päätin, että alan kokeilemaan aluksi kaksijakoista saliohjelmaa. Kokeilen siis ensin, miten se salille pääseminen nyt käytännössä toimii ja jos alkaa näyttää siltä, että kolme kertaa viikossa onnistuu hyvin, niin sitten siirryn kolmijakoiseen ohjelmaan. Jos pääsen sen kolmannen kerran salille, niin teen sitten koko kropan läpi. Vähemmillä liikkeillä tietysti että sieltä salilta selviää alle kolmessa tunnissa ulos. Tai vaihtoehtoisesti teen joka toinen kerta yläkropan ja joka toinen kerta alakropan riippumatta siitä, käynkö kahdesti vai kolmesti viikossa.

Eli mun kaksijakoinen näyttäis tältä.

Päivä 1

Penkkipunnerrus
Pystypunnerrus
Ojentajat käsipainoilla
Kulmasoutu käsipainoilla
Hauiskääntö
Ylätalja leveällä otteella

Päivä 2

Kyykky
Askelkyykky
Vatsalihakset
Suorin jaloin maastaveto
Kylkitaivutukset
Selänojennus

Kaikkia liikkeitä teen siis 3-4 x 10 toistoa ja tietty alkulämmittelyt ja loppujäähdyttelyt päälle. Sen kolmannen kerran liikkeet ajattelin tehdä ihan fiilispohjalta, jotain oikein perusliikkeitä. Tosin aika peruskauraahan nuo varsinaisenkin ohjelman liikkeet toki on.

Kuva
Mä en oikein innostu niistä salien laitteista vaan tykkään (tai ainakin silloin joskus tykkäsin) enemmän tehdä vapailla painoilla. Eikä siellä miehen työpaikan salilla edes ole kuin crosstrainer, soutulaite ja yks hilavitkutin, jossa on yhdistetty miljoona laitetta ja jota kukaan ei osaa käyttää, joten pakkokin tehdä tangon ja käsipainojen avulla kaikki.

Mun tarvii nyt ruveta oikeasti kouluhommiin ja kunhan mies reissultaan kotiutuu, niin aletaan suunnittelemaan sitä salille lähtöä. Palaillaan!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Treenipäivitystä

Kuva
Aamulla jo lupailinkin, että kirjoittelen piakkoin liikuntajuttujakin. No täältä pesee siis!

Olen siis viime viikot liikkunut lähinnä kävellen ja juoksulenkit olen pitänyt oikein kevyinä (lue: rauhallista hölkyttelyä 25-40min). En oikein tiedä miksi, olen kai ollut vain niin uskomattoman poikki opiskelusta, reissaamisesta ja kaikesta asiaan liittyvästä, etten ole sitten jaksanut edes ajatella piiskaavani itseäni kunnon treeniin. Jokatapauksessa nyt pitäisi taas järkevöittää treeniäkin ja ruveta oikeasti hommiin, jos haluan kehittyä.

Mutta miten, siinäpä kysymys. Juoksemista jatkan kyllä niin kauan kuin lumet tulevat, ja joululahjaksi olen jo ilmoittanut haluavani sukset. Aerobinen puoli on siis enemmän kuin kunnossa, pitäisi vain asettaa taas tavoitteita. Tai tavoitehan minulla kyllä on; se kymppi. Mutta jotenkin konkreettisemmaksi se pitäisi taas saada eikä vain haaveilla. Lisäksi käyn tiistaisin pumpissa aina kun paikkakunnalla olen. Ensi viikolla olen, jee! Sitten onkin taas kaksi viikkoa niin etten ole.

Olen tässä miettinyt, pitäisikö ruveta käymään ihan salilla. Olen joskus punttia harrastanutkin, mutten koskaan mitenkään erityisen tosissani. Lähimmälle salille on 15km matkaa meiltä kotoa ja onhan siinä tietty järjestelynsä, että pääsisin ainakin sen kolme kertaa viikossa käymään (vähemmällä määrällä ei mun nähdäkseni ole oikein väliä, jos oikeasti tahtoo tuloksia), varsinkin kun sali on viikonloppuisin kiinni ja viikollakin auki ma-to 12-20 ja perjantaisin vain kuuteen asti. Mun vanhemmat kyllä asuvat salia vastapäätä, että jos mies onkin töissä myöhään (niinkuin talvella useimmiten on) niin hoitaja saattaisi järjestyä. Voisin ruveta lahjomaan 12v siskoanikin, että hän eli rahaton varhaisteini katsoisi tyttöä sen puolitoista tuntia muutaman kerran viikossa.

Pitäisi siis ruveta kaivamaan netin ihmeellisestä maailmasta saliohjelmia, tehdä itselle saliohjelma ja mennä sinne. Sillälailla tulisi ehkä tehtyäkin oikeita asioita siellä, kun oikeasti olisi ohjelma jota noudattaa. Ja onhan se järjestelmällinen treenaaminen nyt tehokkaampaakin, tottakai. Niin ja siellä kun mietitte että mikä mä nyt oon itselleni saliohjelmaa tekemään, tällainen punkero, niin olen tosiaan opiskellut jonkin verran liikuntaa ja tiedän näistä jutuista kuitenkin aika paljon. (Se, miksi se ei näy missään, on sitten toinen tarina...)

Juu. Loppukevennykseksi voisin kertoa, että tein eilen aivan huippulöydön! Mies kävi paikallisessa metsästys-/urheiluliikkeessä ostamassa panoksia, ja samalla sitten palloilin siinä urheiluvaatepuolella kuolaamassa syksyn uutuuksia. Köyhänä opiskelijana suuntasin tietysti myös alerekille ja katse kohdistui samantien johonkin oikein kirkkaaseen limenvihreään. Lähempi tarkastelu kertoi sen jonkin olevan Adidaksen ClimaCool- juoksutakki, joita oli neljä siinä vierekkäin. Pitihän sitä sovittaa ja tietenkin se oli aivan täydellinen! Takki on miesten mallistosta, joten se on tarpeeksi pitkä, ja muutenkin voi ah sitä täydellisyyttä! Ihanan kevyt, ohut, mutta tihkusateen- ja tuulenpitävä sekä superhengittävä. Ja tosiaan väri mätsäsi oikein kivasti uusiin SOCin juoksuhousuihin, jotka ostin itselleni synttärilahjaksi Stadiumista pari viikkoa takaperin. Kädet melkein tärisi kun varovasti kurkkasin hintalappua... 25e!!! Oikea hinta oli 70e! Voi apua!! Eipä siinä kahta kertaa mietitty :D Takki on testattu tänään 50min juoksulenkillä ja se on täy-del-li-nen. Rakkautta.

Palaillaan taas, mä alan nyt nollaamaan ja katsomaan telkkaria. :)

Perjantaiaamun ajatusoksennus

Kuva
Voi hyvää päivää tätä kiirettä! Jos on mennyt ohi, niin opiskelen tosiaan ja käyn tuolla kevyen 450km päässä kontaktijaksoilla sillointällöin muutaman päivän kerrallaan. Nyt olen koko ensi viikon kotona, jos saisi vaikka rytmin taas tähän elämiseen. Sen voikin sitten tärvellä taas muutaman päivän opiskelujaksolla, huoh.

En ole elänyt kuin pellossa, siitä olen ihan ylpeä. Joo, olen syönyt herkkuja, mutta en mitään älyttömiä määriä (siis ihan oikeasti esim. alle 100g karkkia kerralla tai sen yhden pullan), enkä ole liikkunut kunnon tehoilla mutta liikkunut kuitenkin. Kävelyä ja kevyitä juoksulenkkejä lähinnä. HeiaHeian oon taas unohtanut kokonaan, vaikka olenkin liikkunut. Pitää yrittää ryhdistäytyä sen kanssa, se on niin motivoivaa kun huomaa että on oikeasti tehnyt kuutena päivänä viikossa treenin eikä vain kuvittele liikkuneensa hyvin.

Parannettavaakin kyllä olisi, ja paljon. En ole muistanut juoda vettä, olen syönyt, nukkunut ja liikkunut tosi epäsäännöllisesti eikä tuo autossa istuminenkaan varsinaisesti oloa paranna. Vaaka näyttikin eilen taas 98,2. Ketuttaa. Just kun sain pudotettua edes vähän, niin kaikki pomppaa viikossa takaisin.

Kuva
Mietin, että pitäisikö nyt vaan soittaa sinne lääkäriin, vai olenko ehkä sittenkin tehnyt jotain väärin. Voiko yksi suklaapatukka ja yksi pulla pilata koko muun ruokavalion niin, että laihtumisen sijaan lihon? Olisiko yksi kunnon tehotreeni taannut painonpudotuksen? Olenko sittenkin vain itse vastuussa ja haluan vaan väittää ettei syy ole minussa? Siltä minusta nimittäin tuntuu. Että huijaan tehokkaasti itseäni ja teitä kaikkia. Oliko se karkkimäärä 50 vai sittenkin 250 grammaa, söinkö huomaamattani yhden pullan sijaan neljä ja kävinkö minä nyt puolen tunnin vai tunnin kävelyllä.

Tiedän, että toimin oikein. Mutta ne pienet herkutteluhetket... jotenkin sitä on niin ehdollistunut siihen, että painonpudotus ei ole kivaa eikä helppoa, että automaattisesti ajattelee jumittamisen johtuvan ihan vaan itsestä. Siis mullahan on taas ollut mitä mahtavin fiilis ja olo koko ajan, kun en ole pingottanut enkä nipottanut jokaisen suupalan kanssa. Ja tässä on palkinto.

Mutta joo, tällainen purkaus tähän aamuun. Meinasin kirjoittaa vielä liikuntajuttuja, mutta taidan kirjoittaa oman postauksen niin pysyy kohtuullisissa mitoissa nämä kirjoitukset. Palaillaan siis ihan pian! :)

perjantai 7. syyskuuta 2012

EIII!!!

Täällä alkaa kuin alkaakin se kuntonyrkkeily, ja vielä mulle todella sopivaan aikaan. Ilmoittautuminen alkoi eilen ja kurssi on täynnä, 6 on jo varallakin.

ARGH! Mitään muuta liikuntajuttua kansalaisopistossa ei tietenkään ala. En rupea mitään. :(

torstai 6. syyskuuta 2012

Minipostaus

No joo.

Minulla ei ollut rahaa kuntokeskuksen kertalippuihin. Ottaa päähän, mutta ehkä kestän. Olen käynyt juoksemassa ja kävelemässä, syönyt fiksusti ja yrittänyt kävellä kuntokeskuksen ohi ilman katkeria silmäyksiä ovesta purkautuviin jumppaajiin. Harmittaa, mutta minkäs sitä opiskeleva kotiäiti rahatilanteelleen voi.

Viikko on mennyt oikein hyvin. En ole syönyt herkkuja, paitsi tänään ehkä neljäsosan pizzasta. Pizza oli pahaa.

Nyt ei oikein irtoa muuta. Mitäs teille kuuluu?

maanantai 3. syyskuuta 2012

Viikko 12

Kuva
Aamupaino 96,8! Ei ihan niin paljon pudotusta kuin toivoin, mutta pudotusta kuitenkin. Olo on kevyt ja mieli hyvä, selkeästi ruokavalio tällaisenaan on ainakin toistaiseksi oikein passeli.

Viime viikon liikunnat;

Maanantai - Kävely 1h
Tiistai - Patikointi 2h 30min
Keskiviikko - Lepo
Torstai - Kävely 1h
Perjantai - Juoksu 35min
Lauantai - Lepo (suursiivous 3h)
Sunnuntai - Lepo

Yht. 5h 5min

Ihan tyytyväinen viime viikkoon olen, kuitenkin neljänä päivänä oikeasti treeniä ja lisäksi vielä tuo siivouspäivä. Tällä viikolla pääsenkin sitten ryhmäliikuntoihin! Huippua! Lähtö opiskelukaupunkiin koittaa siis tänään illalla, ja huomenna olisi tarkoitus jo ehtiä spinningiin. Pitää nyt katsoa, miten alan siellä toimimaan, varmaan ostan jotain kertalippuja jumppiin kun en kuitenkaan ole kuin maksimissaan neljä viikkoa ja kolme päivää viikossa kerrallaan tuolla. Samalla salilla on myös kaksi toimipistettä, toinen 8km ja toinen vajaan 20km päässä mun majapaikasta (ja koulu on myös tuolla paikkakunnalla), joten varmaan molemmilla käyn kun oletan että kertaliput käy molemmissa toimipisteissä. Toivottavasti se myös on niin, koska tuolla 8km päässä olisi enemmän tunteja, mutta sitten taas jos kaverin kanssa käy tunnilla niin sitten kävisin tuolla koulun kanssa samalla suunnalla. No, katsellaan. Jokatapauksessa tällä viikolla yritän ehtiä spinningiin ja bodycombatiin, ehkä myös bodypumpiin. Aivan huippua oikeasti!

Kuten kirjoittelinkin, niin täälläkin alkaa ensi viikolla pump-tunnit ja sinne suuntaan sitten aina tiistaisin. Ensi viikolla en olekaan koulussa, joten pääsen heti ekalla kerralla mukaan. Olen kyllä innoissani, nuo ryhmäliikunnat on niiiin mun juttu! Olen elätellyt hurjia haaveita, että täälläkin alkaisi spinning, mutta epäilen kyllä ettei ala. Ihan ymmärrettävää toisaalta, eihän näin pienellä paikkakunnalla vain voi pitää montaa erilaista tuntia, kun samat ihmiset niissä jumpissa käy jokatapauksessa. Kieltämättä silti vois olla ihan kiva, kun tarjolla olisi muutakin kuin horror-aerobicia ja se pump. No mutta ei saa valittaa, kun se pump tänne saatiin!

Nyt alan lounaalle ja pakkailemaan kamoja, illalla on partio ja mun täytyy päästä heti sen jälkeen ajamaan. Palataan toivottavasti spinningin jälkifiiliksissä!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Pisin dieetti ikinä

Toinen itkukohtaus tuli eilen. Mies ilmoitti, että nyt otat kiltisti sitä perunaa ja syöt pari leipää ruoan kanssa, juot maitoa ja lopetat tuon pelleilyn. Niin tein. Tänään olen syönyt aamupalaksi puuroa, mehukeittoa ja raejuustoa, lounaaksi salaattia ja eilistä kalaa, välipalaksi raejuustoa mehukeitolla (ostin parempaa mehukeittoa, kuten ehkä huomaa) ja päivälliseksi lihakeittoa sekä pari ruisleipäviipaletta. Olo on hyvä, kylläinen, päänsärky on poissa eikä dieetin orjalliseen noudattamiseen ole paluuta. Parempi näin, todellakin.

Kyllä tuo toimii jatkossakin varmasti runkona ruokavaliolle, kunhan siitä otetaan kaikki määrät pois. Kaloreita rupean laskemaan kun jaksan - tänään en jaksanut. En halua stressata. Tiedän syöväni järkevästi ja järkeviä määriä. Herkkulakkoa toivottavasti kestää tytön synttäreihin saakka, eli puolentoista kuukauden päähän. Se on kuulkaa kova tavoite tällaiselle herkkuperseelle, mutta se on ihan mahdollista.

Eilen kävin juoksemassa 4 kilometriä. Oli aika tuskaista ja aikaa meni 35 minuuttia. Tuntui aika hitaalta, kun kaveri tosiaan kertoi tauon jälkeen juosseensa 4,5 kilometriä puoleen tuntiin. Turhaa kai vertailla, mutta ärsyttää se silti. Haluan olla nopeampi. Tänään mies on muualla enkä varmaan ehdi juoksemaan, joten tytön mentyä nukkuaman tanssin sen DVD:n kanssa. Tai pidän lepopäivän, siivosin kuitenkin koko huushollin tänään yksin joten jalkoja painaa.

Pitäisi ostaa pitkät juoksuhousut, eilen meinasi tulla jo kylmä 3/4-trikoissa. Ensi viikolla lähden opiskelukaupunkiin, joten pitää käydä kaupoilla. Samalla pääsen tosiaan pitkästä, pitkästä aikaa ryhmäliikuntatunneille! En voi sanoin kuvailla kuinka intona odotan spinningiä, vanhaa rakkauttani, sekä bodycombattia, toista vanhaa rakkauttani.

Täälläkin muuten alkaa pump taas, ja siellä alan varmasti käymään kerran viikossa. Kylillä kiertää myös villi huhu, että joku alkaisi pitämään kuntonyrkkeilyä. Sitä haluaisin ehdottomasti päästä kokeilemaan, joten toivotaan että huhu pitää paikkaansa.

Jotta tästä saatais oikein oikein sekava postaus, niin loppuun vielä biisi, joka tsemppasi jaksamaan kun jalat painoivat ja väsytti.

 

perjantai 31. elokuuta 2012

Perjantaiaamun mietteitä

Kuva
Ei tämä ruokavalio ole minua varten - kyllä sen huomaa jo nyt. Punnitseminen, mittaaminen ja muu älytön natseilu ahdistaa ihan liikaa. Tiedättekö, kun piirretyissä olkapäillä on enkeli ja piru. Mulla toisella olkapäällä istuu ortoreksiapeikko, joka hykertelee tyytyväisenä kun olen pitkästä aikaa ruvennut mittaamaan, suunnittelemaan ja laskemaan mitä syön. Toisella olkapäällä istuu järki, joka kiljuu että lopeta nyt hyvä ihminen tuo pelleily nyt kun vielä voit.

Olen hyvin kahden vaiheilla. Toisaalta haluaisin lopettaa koko leikin tähän ja ruveta tarkkailemaan kaloreita ja syömisiä paremmin Kiloklubin kanssa. Tiedän, että se on paitsi järkevämpää, myös helpompaa, rennompaa ja vapaampaa, koska ruokarajoituksia sinällään ei ole. Mutta tiedän myös, että se on hitaampaa. En voi kieltää, etteikö tämän kesän jälkeen kiinnostaisi pudottaa painoa kahdessa kuukaudessa yli kymmenen kiloa. En voi kieltää, ettenkö vähän hymyillyt itsekseni kun vaaka näytti aamulla 97,3 (olkoonkin mitä tahansa turvotuksia, nesteitä tai kevyemmät pikkarit - hyvä mieli siitä tuli). Haloo, olen pudottanut kolmessa kuukaudessa kilon, tottakai haluan nähdä tuloksia, sama se millä keinoin.

Ja tämä on juuri se vaarallinen ajattelutapa. Pian huomaan juoksevani väkisin, en siksi että se on kivaa ja siitä tulee hyvä mieli. Pian huomaan miettiväni combatissa (en ole kertonutkaan, pääsen ryhmäliikuntatunneille!!) vain ja ainoastaan sitä, että montakohan kaloria tässä palaa ja voinkohan syödä ylimääräisen leivän tämän jälkeen. Pian huomaan miettiväni pitkän päivän jälkeen sohvalla, että en voi jäädä tähän, koska pidin yhden vapaapäivän jo eilen. Sanomattakin varmaan selvää, että sitä elämää en itselleni halua. En nyt, en koskaan, en mistään syystä.

Kuva
Minun toinen päätavoitteeni painonpudotuksen ohella on ollut koko ajan se hyvä olo. Tottakai halusin laihtua alusta saakka, mutta esimerkiksi nyt kesällä olen voinut paremmin kuin koskaan. Olen syönyt järkevästi, liikkunut paljon, herkutellut sillointällöin kohtuudella ja leiponut kun tekee mieli. Olen viettänyt monta ihanaa grillihetkeä ja olen oppinut laittamaan terveellistä, järkevää ja hyvää ruokaa. Olen saanut miehenkin syömään kasviksia ja hänenkin vatsavaivansa ovat vähentyneet ainakin puoleen. Olen nauttinut juoksulenkeistä, nauttinut kävelystä, nauttinut tanssista, nauttinut siitä kun tulee hiki ja tuntuu ettei jaksa enää yhtään mutta jaksaa silti. Siitä minä tahtoisin pitää kiinni.

Kuva
Silti, silti mietin, että eikö sekin olisi vielä mahtavampaa hoikkana. Että kyllä minä nyt muutaman kuukauden kestän tiukempaa kuria ja herkkulakkoa ja rajoituksia ja punnitsemista ja kaikkea sitä, kun sitten voin jatkaa tuota kivaa elämää. Eihän laihduttamisen kuulu olla kivaa - laihduttaessa kuuluukin vähän kituutella nälkää ja sen kuuluu tuntua pakolta. Minun on valittava. Joko nyt tsemppaan, kituuttelen ja laihdun, tai sitten olen iloinen läski. Niin se vain on. En minä laihdu sillä, että muokkaan elämäntapoja vähän, kyllä se on jo nähty. Mutta milloin menee yli? Meneekö yli silloin, kun punnitsee tomaatit ja paprikat? Vai silloin, kun aamulla ei millään tahtoisi syödä mehukeittoa vaan esim. mansikoita, mutta syö silti mehukeittoa koska dieetissä lukee niin?

Jatkan tätä dieettiä nyt päivän kerrallaan. Jos vielä toisen kerran saan samanlaisen itkukohtauksen kuin eilen, lopetan samantien ja siirryn Kiloklubiin. Luulen, että 1500kcal/päivä riittäisi ihan hyvin rajaksi eikä tällaista 1000-1200kcal tahtia tarvitse oikeasti ylläpitää.

Sellainen ajatusvirta tähän aamuun. Join kahvin juuri loppuun, joten alan pikkuhiljaa valua aamulenkille. Ensin mietin juoksua, mutta tajusin etten taida jaksaa. Jalat ja pää painavat tonnin vähintään, väsyttää ja on vähän huono olo. Hemmetin mehukeitto. No jos kävelisin vähän.

torstai 30. elokuuta 2012

Nyt on kuulkaa luovuttaminen lähellä. Todella lähellä. Lähempänä kuin koskaan.

Söin juuri iltapalan. Päätä särkee ja on edelleen nälkä. Itkin, kun mies söi jäätelön. Itkin, kun punnitsin raejuustoa. Itkin, kun näin paahtoleipäpussin ja eiliseltä jääneet cocktail-piirakat. Itkin, kun halusin niin hirveästi syödä suunnilleen mitä tahansa muuta kuin raejuustoa, rahkaa tai mehukeittoa. Itkin, kun tajusin etten vain jaksa liikkua. Itkin, kun tajusin että olen ollut koko päivän ihan hirveä ja itkin, kun sanoin jo kaverillekin pahasti kiukuspäissäni. Itken, kun kirjoitan tätä.

Minä en halua olla tällainen.

Mutta minä en halua olla lihavakaan. Minä en jaksa, en jaksa näitä kiloja. En jaksa hävetä tätä kroppaa, en jaksa poistaa itsestäni otettuja valokuvia. En jaksa shoppailla isojen tyttöjen puolella, en jaksa noita samoja vaatteita vuodesta toiseen. En jaksa enää vit.. hauskoja vitsejä painostani, en jaksa sitä olettamusta että olen joka päivä grillillä juokseva teiniäiti joka lihottaa lapsensakin.

Tämä on niin perseestä. Ei riitä sanat.

Ekan päivän tunnelmia

Päätä särkee.

On nälkä.

Siinäpä se tiivistettynä. Ei juuri naurata. Ehkä tämä helpottaa, mutta täytyy kyllä sanoa että jos vielä viikon päästä ottaa näin paljon kupoliin niin jätän tämän leikin siihen. Ihan oikeasti, mä olen ollut tänään täysin kestämätön. Mulla on nälkä ja päätä särkee, joten olen kiukkuinen. Mulla ärsyttää punnita ruokia, ärsyttää kun mehukeitto maistuu ihan sukkamehulta (no mehu ku mehu), ärsyttää kun mies syö jäätelöä, ärsyttää kun söin tortillan ilman tortillaa ja kastiketta ja fetajuustoa, ärsyttää kun on nälkä. Argh.

Tietty myös erinäiset hormonit aiheuttavat myös osansa tästä vihaan koko maailmaa- olosta, mutta ei käy kieltäminen, että houkuttaisi aika todella paljon hakea pizza. Iso pizza.

Sinnillä. Jos maanantaina vielä on näin paskaa, niin lopetan. Siihen asti jaksan.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Go Fat Go!

Kuva
Joop, kokeillaan sitten. Katsotaan mitä tästä tulee. Kokeilen ensin neljä viikkoa, sitten katson miten menee. Eipä se ota jos ei annakaan... aika tiukasti aion ruokavaliota noudattaa, tosin annoksia en rupea punnitsemaan/mittaamaan vaan katson silmämääräisesti. Samoin tuo "kala tonnikalaa vedessä" ei todellakaan tule pitämään mun ruokavaliossa paikkaansa, tonnikalaa kun en suuhuni laita kuin pakon edessä (enkä kyllä sittenkään). Nautaakaan meillä ei syödä käytännössä koskaan, vaan liha on sitten poroa, hirveä ja satunnaisesti possua. Mutta siis noin muuten aion pysyä ruodussa, tarkoittaa siis myös herkkulakkoa koko neljäksi viikoksi.

Aamiainen
  •  45 g kaurahiutale
  • 100 g raejuusto, rasvaton
  • 1,5 dl mehukeitto, sokeroimaton
  • + Omega 3 2 kpl
Lounas
  • 100 g kana / 100 g naudanliha / 100 g kala
  • 1 kpl kananmunanvalkuainen / 25 g raejuusto, rasvaton
  • 200 g vihanneksia vapaa valintaisesti
  • 5 g oliiviöljy
Välipala
  • maitorahka 250 g
  • 100 g pakastemarjoja
  • tai 1 kpl Pro-Fx lo-carp bar -proteiinipatukka / 40g Fast Dietmix
Päivällinen
  • 100 g kana / 100 g naudanliha / 100 g kala
  • 40 g riisi / 40 g pasta / 170 g peruna
  • 200 g vihanneksia vapaa valintaisesti
  • 5 g oliiviöljy
Iltapala
  • 250 g maitorahka / 150 g raejuusto, rasvaton
  • 1 dl mehukeitto, sokeroimaton
  • 10 g vehnäleseitä
  • Omega 3 2kpl
  • Palautusjuoma (heti välittömästi treenin jälkeen, vain treenipäivinä)
  • 40 g Fast Dietmix (kovaa treenaavat voivat käyttää tuhdimpaa palautusjuomaa esim. Fast Reco 2)
Yleistä
  • Kala tonnikalaa vedessä.
  • Pyri juomaan vettä tasaisesti koko päivän ajan - minimissään 3 litraa. Aamulla heti herättyäsi juo tyhjään vatsaan vähintään 0,3 litraa vettä.
  • Painot tarkoittavat raakapainoja, eli siis puntaroidaan ennen keittämistä tai paistamista.
  • Ateriaväli minimissään 2 h ja maksimissaan 4h. Tämä on erittäin tärkeätä!
  • Jos jokin ateria jää väliin jostain syystä, korvaa se Fast Dietmix 40 g drinkillä tai Pro-Fx proteiinipatukalla.
  • Käytä mausteita runsaasti ja varsinkin tulisia mausteita on hyvä käyttää niiden termogeenisen vaikutuksen takia. Samoin käytä suolaa ruoissa, koska natrium on erittäin tärkeä koko prosessissa! HUOM! Lisätyn suolan määrä 2-3 g/pv.
  • Makeutusjauhetta voi käyttää.
Niin joo, ravintolisien ja ateriankorvaajien kanssa en rupea pelleilemään. Mehukeittoakin ostin, mutta jätin ne kaikkein järkyttävimmät aspartamiimikauhedet kauppaan ja ostin Arla Ingmanin keittoa. Siinäkään ei ole lisättyä sokeria, mutta maut ovat kuitenkin sitä itseään eikä niitä siis ole korvattu ydinjätteillä.

Huomenna on paras päivä aloittaa. Sen kunniaksi söin en-kehtaa-edes-kertoa-montako cocktail-piirakkaa, ja nyt taidan valahtaa sohvanpohjalle jäätelön ja Suurimman pudottajan seuraan. Sepä onkin sitten viimeinen jäätelö neljään viikkoon. 

Wish me luck!

Huoh

Kiikuttiin eilen tunturiin. Kyllä, tunturiin. (Tulipa samalla sitten esille että asutaan jossain päin pohjoista.) Kävelyä tuli sellaiset 4-5km suuntaansa ja aikaa meni yhteensä 2,5 tuntia. Rinne oli varsinkin loppuvaiheessa ihan tolkuttoman jyrkkä, melkein sai käsillä ottaa tukea maasta että pääsi ylös. Ja se ylösmeno nyt vielä, mutta se alastulo... huh. No hengissä selvittiin ja mustikoitakin saatiin. Mulla oli lisäpainona selässä vielä reilu seitsemän kiloa nukkuvaa lasta, joten ihan kivastihan siinä hiki tuli ja syke nousi.

Ylösmeno oli aivan täyttä tuskaa suoraan sanottuna. Puolivälissä purskahdin itkuun - minä olin aivan hengästynyt ja hikinen jo silloin, mies (joka ei urheile koskaan, siis ikinä!) painoi menemään ilman mitään merkkiä hengästymisestä. Miksi minä tuhlaan aikaani lenkkipolulla ja olohuoneessa, kun siitä ei ihan oikeasti ole mitään hyötyä?! Minä halusin pudottaa painoa ja nostaa kuntoa juuri siksi, että jaksaisin noin vain lähteä kiikkumaan tunturiin tai kävelemään keskelle ei-mitään. Ja tadaa, loppuvaiheessa ihan oikeasti jo melkein itkin sitäkin, etten enää jaksanut.

Tämä on niin perseestä, niin perseestä. Minä olisin voinut nauttia hiljaisuudesta, tähyillä mustikoita, kiikkua kaikessa rauhassa ylös ja nauttia siitä että jaksoin sinne saakka. Sen sijaan minä itkin puolet matkasta, olin ylöstullessa huonolla mielellä ja mietin, että olispa sykemittari niin näkis paljonko tässä poltti kaloreita. Kahvitauolla mies söi pekonia ja keksiä ja minä järsin jotain saakelin kuivaa ruisleipää ja mustikoita ja olin edelleen pahalla tuulella.

En minä halua olla tällainen! En halua!

Lueskelin äsken Go Fat Go- ruokavaliota. Harkitsen sitä vakavasti. Ahdistaa ihan hirveästi ajatuskin noin tarkasta ruokavaliosta, mutta tuntuu ettei ole vaihtoehtoja. Ahdistaa ajatus herkkulakosta, ahdistaa jo valmiiksi kaikki se selittely jota joutuisin kuitenkin harrastamaan kun kaverit ihmettelis miksi en ota sitä yhtä keksiä. Ärsyttää rasvattomat raejuustot ja maitorahkat ja kaikki se rasvaton, lisäaineilla kyllästetty paska. Ahdistaa ylipäätään syömisten kyttääminen.

Samalla kuitenkin mietin, että jos tämä todella laihduttaa, niin ehkä minä kestän. Jos minä ihan oikeasti laihdun syömällä superpalloja ja liikkumalla kuin hullu (ja pyörtyilemällä ja nälkäkiukkuamalla), niin ehkä se sitten menee.

Nyt vaan siis pitää punnita, että ahdistaako mua enemmän ylipaino ja oma kroppa vai se, että joutuisin syömään jotakuinkin kaikkea sitä mistä en tykkää yhtään ja kituuttelemaan jollain 1000-1200kcal/päivä.

tiistai 28. elokuuta 2012

Hei hei hyvä fiilis ja tervetuloa natsimeininki

Kävin tauon jälkeen juoksemassa. Lenkki oli huikaisevan pitkä, 3,5km/30min ja juoksin siitä 20 minuuttia. Ensin oli ihan ok fiilis, sitten kaveri kertoi käyneensä kahden kuukauden tauon - siis ihan totaalisen tauon, minähän olen kuitenkin tanssinut ja joogannut - jälkeen juoksemassa ja juosseensa 4,5km puoleen tuntiin. Illalla käytiin äidin ja isän luona, ja äiti pyysi kahvakuulansa takaisin kun et sä sillä näköjään mitään tee. Aamulla vaaka näytti komeat lukemat 97,9.

Ihan oikeasti nyt, miksi minä teen tätä?

Tää on taas näitä aallonpohjia. Tuntuu että kaikki työ on ollut ja tulee olemaan turhaa. Tällä huikealla 1kg/3kk vauhdilla olen tavoitepainossani seitsemän vuoden päästä. Se on aika hemmetin pitkä aika. En minä odottanutkaan että kiloja tippuisi kuin Suurimmassa pudottajassa (vaikka rehellisesti sanottuna ei haittaisi sellainenkaan vauhti pätkääkään), mutta tämä tuntuu oikeasti jo kohtuuttomalta. Seitsemän vuotta. Olisin timmissä kunnossa kun tyttö menee toiselle luokalle, olettaen tietysti ettei väliin mahdu esim. toista lasta.

En tiedä mitä teen. Ehkä alan laihdutuskuurille, kun tämä elämäntaparemontti ei näköjään toimi. Karkkilakko ja kalorilaskurit kehiin niin eiköhän tämä tästä. Kaikkialla aina toitotetaan, että pienillä muutoksilla ne kilot lähtee, ei kannata stressata. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta vitut ne mihinkään lähde.

Ei kai siinä muuta kuin tervetuloa elämääni ruokapäiväkirjat, kalorilaskurit, kiloklubit, karkkilakko ja muu yleinen natsimeininki. Ei haluttais, mutta ei kyllä haluta enää jumittaakaan.

lauantai 25. elokuuta 2012

Mä oon täällä taas!

Kuva
Heippa vaan, toivottavasti ette ole unohtaneet minua vielä!

Pari viimeistä viikkoa ovat menneet vaihtelevasti. Olin kipeä vielä viime viikollakin, ja urheilut jäivät kävelylenkkeihin sekä tanssimiseen (se toinen tullut Pump it up!- DVD oli aivan huippu!). Tämä kulunut viikko taas hurahti kesälomareissulla, jonka aikana jotenkin jännittävästi urheilut jäivät edelleen vähälle. HeiaHeiaankaan en ole merkinnyt mitään parin viikon takaisen aerobicin jälkeen.

Syömisten suhteen on kuitenkin mennyt kohtuullisesti. Kaveri oli täällä viikko sitten ja syöpöttelyksihän se meni, mutta noin muuten olen onnistunut oikein hyvin. Reissussa pysähdyttiin kyllä aakkosasemilla niiden helppouden ja lapsimyönteisyyden vuoksi - pakko myöntää; jos valittavana on sinänsä ihan kiva pikkukahvila olemattomalla hoitohuoneella sekä syöttötuolit, ruokalaput, lastenastiat ja pienimmillekin sopivaa ruokaa tarjoava, tilavalla ja erittäin siistillä lastenhoitohuoneella varustettu huoltoasema, valitsemme jälkimmäisen - mutta yksiäkään ranskiksia en kitaani vetäissyt. (Pizzan kylläkin, mutta oli muuten ihan törkeän hyvä pizza. Jos liikutte Kolin seuduilla, niin Kolin portilla kannattaa pysähtyä pizzan verran!) Muutenkin reissusyömiset olivat kohdillaan, autoon ei ostettu kuin yksi karkkipussi koko aikana ja jäätelötkin ostettiin vasta viimeisellä pysähdyksellä ennen kotia.

Nyt flunssa on kuitenkin viimein jäänyt taakse ja on aika palata ruotuun myös liikkumisten ja blogin suhteen. Aloitin ruotuun palaamisen tunnin ja vartin reippaalla kävelylenkillä rattaiden ja koiran kanssa, ja illalla ajattelin kokeilla juoksua pitkästä aikaa. Jos vaikka kävisin viiden kilometrin lenkin ja juoksisin puolet. Tai edes kaksi kilometriä, sekin olisi jo ihan hyvä. Juoksuohjelman noudattaminen taitaa jäädä, ja otankin vain tavoitteeksi juosta sen kympin ennen talvea. Kyllä minä onnistun, onhan tässä vielä ainakin pari kuukautta aikaa.

Sellaista siis tänne. Mitäs teille kuuluu? :)

Ai niin, yksi juttu vielä. Ostin reissusta farkut. Otin sovituskoppiin oman kokoni eli 48 vain huomatakseni, että ne olivat isot. Siis ei mitenkään vähän löysät, vaan oikeasti liian isot. Meinasin hypätä kattoon siitä riemusta! En edes muista koska olisin viimeksi kokeillut sovituskopissa jotain liian isoa!! Ostin sitten kokoa pienemmät, ja 44 koon housutkin olisivat varmaan menneet kiinni, mutta ihan hulluttelemaan en uskaltanut ruveta. Niin, ja paitaa ostaessa nappasin totutusti XL:n. No sekin oli liian iso! Mutta otin sen silti, koska tarvitsin automatkalle jotain pehmeää ja reilua päälle. Minä kutistun!

maanantai 13. elokuuta 2012

Miinusta vaa'alla, viimeinkin

Kuva
Punnitusaamu, ja vaaka näytti 97kg! Eli paino nousi hieman perjantaista, muttei kuitenkaan sinne 98 asti. Kolmessa viikossa on tipahtanut siis kilo! Melkein voisin harkita sellaista, että jatkossakin kävisin vain kerran kahdessa viikossa vaa'alla. Nämä kolme viikkoa ilman vaakaa ovat nimittäin oikeasti olleet vapauttavia. Joo, niin minä taidankin tehdä.

Viime viikon liikunnat on, eh, mielenkiintoiset:

Ma-Ke: Partioleiri
To-Pe: Sairaspäivä
La: "Tanssi" eli aerobic 25min
Su: Kävely 1h

Yht. 1h 25min. :D

Mutta hyvä mieli on. Nuhaa on edelleen ja eilinen kävely otti oikeasti sen verran koville, että juoksemaan en tänäänkään vielä lähde. Haluan nyt parantua kunnolla eikä taudin pitkittäminen kiinnosta ollenkaan. Tämän päivän liikunnaksi saa siis riittää jooga ja kävely. Tavoitteena on päästä loppuviikosta juoksemaan, ehkä ensin pari-kolme kilometriä ja sitten ensi viikon alussa taas viisi.

Juoksuohjelman jatkoa olen nyt miettinyt, enkä tiedä vielä jatkanko ollenkaan loppuun saakka vai pidentelenkö omin päin lenkkejä niin, että ennen talvikautta jaksaisin sen kympin. Syksyllä on nimittäin niin älyttömästi kaikkea, että ohjelman tarkka seuraaminen voi olla tosi haastavaa. Pitää vielä miettiä, voihan sitä ohjelmaa jotenkin soveltaa varmaan... no pitää katsoa.

Nyt mun pitää alkaa siivoamaan ja pyykkäämään, lusmuiltiin viikonloppu aika tehokkaasti ja sen kyllä huomaa. Tytön kanssa nukuttiin aamullakin puoli yhteentoista, hups. Mutta palaillaan!

lauantai 11. elokuuta 2012

Pettymys

No blaah! Avasin into piukassa sen Pump it up!- DVDn ja odotin että pääsisin tanssimaan. Ajattelin että siinä kivasti tulee hiki ja on vaikka hauskaakin samalla. Pieleen meni. Hyvin pieleen.

Alkulämmittely oli vielä ihan kohtuulupaava, ajattelin että ehkä tää nyt on vähän, eh, pornahtava, mutta ei tää nyt haittaa. Burn it up- osio oli jo aika vaivaannuttava, ei se eronnut oikein "jaksaa jaksaa, ou jeeh!"-aerobicista mitenkään muuten kuin siten, että tanssijoilla oli vähemmän vaatteita päällä ja musiikki oli vielä huonompaa. Lisäksi samoja liikkeitä toistettiin tosi pitkään, se oli tylsää ja puuduttavaa. No sitten tuli se eniten odottamani Dance it up- osio, ja kesken piti jättää. Käytännössä kauhu-aerobicia, mutta vähemmillä vaatteilla ja vielä ärsyttävämmällä ohjaajalla. Ihan hirveää. Ei se mitään tanssia ollut, v-askellusta, polvennostoja ja muita perusliikkeitä höystettynä päänheilutuksilla ja persauksen pyörityksellä. Vähän kuin kauhu-aerobic yhdistettynä oikein mauttomaan musiikkivideoon. Äh. Mies katsoi DVD:n tyttöjä oikein mielellään vaikkei sillä voisi vähempää kiinnostaa edes kohtuuvähäpukeiset Zumba-ohjaajat - eiköhän sekin kerro osaltaan DVD:n tasosta.

Harmittaa! Toivoin niin kovasti että tuo olisi ollut hyvä. No ehkä se toinen on parempi, se on tosin vielä matkalla. Ehkä annan tuolle vielä mahdollisuuden, tai sitten en. Blaah.

No mutta aina ei voi voittaa. Onneksi tänään postista hakemani H&M-urheiluvaatteet olivat taas kerran nappiostoksia. Jopa nämä urheiluliivit tukivat tuossa tanssissa riittävästi, vaikka hyppyjäkin jumpassa oli. Juoksuun en näitä laittaisi, mutta varmasti ovat hyvät kävelyssä, joogassa ja muussa vähän rauhallisemmassa menossa. Olen positiivisesti yllättynyt, kun ei nää mun rinnat varsinaisesti mitkään pienet ole vaan tukea oikeasti tarvitaan kävelyssäkin. Toppikin on tosi kiva, tarpeeksi löysä muttei kuitenkaan säkki. Minä tykkään! H&M on kyllä kerran toisensa jälkeen osoittanut urheiluvaatteidensa olevan priimaa, vaikka ketjua monesti parjataankin huonosta laadusta.

Mä painun nyt saunaan, tuo tanssiminen ei tuntunut ollenkaan pahalta joten huomenna taidan uskaltaa tehdä jo kunnon treenin, varmaan Jillian Michaelsin tahtiin. Juoksemaan lähden taas maanantaina.

Jou!

Kuva
Kävin ihan huvikseni aamulla vaa'alla. Leirillä tuli syötyä ihan fiksusti, tasaisin väliajoin, ei ehkä niin paljon kasviksia kuin normaalisti mutta kuitenkin ihan terveellistä perusruokaa. Liikuntaa sen sijaan tuli runsaasti joka päivä: kävelyä, juoksua, hyppyleikkejä, iltanuotiopaikalle kiikkumista, kahlaamista (lapset meloivat), yleistä heilumista, ulkoleikkejä, kaikkea tätä klo 9-22 joka päivä maanantaista keskiviikkoon. Nyt olen ollut kipeänä torstaista saakka, tänään on jo kuumeeton ja ainakin vähäräkäisempi päivä. Ääni on vielä äärettömän seksikäs, mutta eiköhän sekin tästä piakkoin normalisoidu kun kurkkukaan ei ole enää kipeä.

Mutta se paino. Vaaka näytti 96,8! 96,8!! Ei hajuakaan kuinka luotettava tuo tulos on sairastamisen jälkeen, luulen että tossa reilussa kilossa on suurin osa räkää :D Mutta silti, olipa virkistävää nähdä pienempi luku viimeinkin. Saa nyt nähdä onko tuo maanantaina tuosta muuttunut. Olen kuitenkin syönyt ihan kohtuullisen normaalisti ja itseasiassa juonut limsaa litratolkulla eikä suklaatakaan ole tullut varsinaisesti välteltyä, joten ei se nyt ihan välttämättä nouse ainakaan sinne 98 asti. Kai?

No mutta, hyvillä mielin kuitenkin jatkan itseni parantelua. Jos illalla on vielä näin hyvä olo, niin voisin uskaltaa hieman tehdä jotain kevyttä. Vaikka tanssia, se tilaamani DVD saapui viimein alkuviikosta. Jos silleen maltillisesti vähän? Hauskaa huomata, että oikein kaipaa jo treeniä ja hikoilua.

Nyt jatkan uusinta addiktiotani eli Google Doodles- aitajuoksupelin hakkaamista. Vielä mä pääsen alle 12 sekunnin!!

perjantai 10. elokuuta 2012

Huh

Leiriltä palattu, oli tosi kivaa. Nyt vaan olen kuumeessa, joten tämän enempää ei päänsäryn takia voi kirjoittaa.

Palaillaan terveempänä ja toivottavasti pian!

maanantai 6. elokuuta 2012

11 kysymyksen tuplahaaste

Juu ei pitänyt enää edes vilkaista tietokoneeseen päin, mutta tässä nyt sattui sopiva väli olemaan niin... (Lue: heräsin törkeän aikaisin siivoamaan enkä jaksaisi millään siivota :D)

Eli kahdestakin suunnasta tuli haaste, Lappikselta ja Neiti K:lta.

1. Kerro 11 faktaa itsestäsi.
2. Vastaa lähettäjän 11 kysymykseen.
3. Valitse 11 ihmistä ja esitä heille 11 kysymystä.
Kerro ihmisille, että heidät on haastettu. Haastetta et voi lähettää takaisin!

Ensin ne 11 faktaa!

1. En tykkää siivoamisesta. Yhtään. Keittiötä siivoan ihan mielelläni, ja se onkin ainoa paikka tästä huushollista joka on melkein aina siisti. (Paitsi nyt.) Olohuone ja makkari ovat jatkuvan kaaoksen vallassa. Ei uskoisi kodin perusteella että olen tietyissä asioissa melkoinen kontrollifriikki.

2. Rakastan listoja! Kirjoitan suunnilleen jokaisesta asiasta listan. Tällä hetkellä toteutusta odottelee siivouslista ja viime hetken leirivalmistelulista sekä pakkauslista. Ikuisuusprojektilista on koko ajan työn alla. Esim. tytön huoneessa on uusi kirjahylly, joten olkkarin kirjahyllystä pitäisi siirtää tytön kirjat pois. (Tytön kirjahylly kasattiin kesäkuussa.)

3. Tykkään hirveästi neuloa ja virkata, ja aion myös opetella ompelemaan. Työn alla nyt on tytön sukat ja tyynynpäällinen, molemmat siis neuloen. Leirin jälkeen suuntaan kauppaan katsastamaan syksyn uutuuslangat.

4. Olen aktiivipartiolainen. Partiourani kesti ensin 7,5v ja nyt sitten tammikuussa pääsin takaisin toimintaan. Olen lippukunnan hallituksen jäsen ja mulla on oma sudenpentulauma. Partio on mulle ihan hirveän rakas harrastus, ja muutaman tunnin päästä suuntaammekin koko perheellä kohti kesäleiriä.

5. Nukun sängyssä aina seinän puolella. Aina.

6. Haluan pysytellä niin anonyymina kuin mahdollista, joten en halua paljastaa blogissa asuinpaikkaamme. Se on välillä yllättävän vaikeaa.

7. Mulla on ortoreksiatausta, sairastin lukiossa. Diagnoosia tai ammattiapua en koskaan saanut, mutta olen pärjännyt itseksenikin aika hyvin. Mitä nyt lihoin 30kg :D Mutta siis noin niinkuin pään kannalta.

8. En katso juurikaan telkkaria enkä myöskään elokuvia. Telkkarista katson vain Suurinta pudottajaa ja joitain muita reality-sarjoja, mutta mitään ns. oikeita sarjoja en ole seurannut aikoihin. Elokuvissa en ole käynyt vuosiin, oikeasti. Ei vain kiinnosta.

9. Mulla on aina kaikkeen mielipide. Lukioiässä koin myös hyvin suurta tarvetta sanoa sen mielipiteen ääneen, nykyään pauhaan lähinnä miehelle (jota kiinnostaa, voin kertoa). Maailmaan on myös tullut paljon harmaan sävyjä siinä missä juurikin teini-iässä kaikki oli joko mustaa tai valkoista.

10. Olen silti edelleen mitä suurimmissa määrin kaikki tai ei mitään- ihminen. Jos rupean johonkin, niin sitten kans rupean. Ei mitään hissutteluja mihinkään suuntaan.

11. Olen myös innostuja. Kiljun, keuhkoan, selitän, hypin ja pompin. Minun suustani ei kuulu coolia "ai, kiva juttu"-lausahdusta.

Sitten ne kysymykset, ensin Lappis.

- Milloin aloitit bloggaajana ja miksi?
No mitäs tästä nyt on, 8 viikkoa. Aloitin, koska halusin jakaa innostustani projektin suhteen.

- Mikä sinusta piti tulla isona, kun olit pieni?
Noin miljoona asiaa poliisista opettajaan ja eläinlääkäristä apteekkariin :D Mutta laulaja oli se suurin haave. Jossain vaiheessa tajusin, ettei musta tule suurten lavojen tähteä ja päätin alkaa opettajaksi. No ei tullut opettajaakaan!

- Miksi?
Koska rakastin (ja rakastan edelleen!) laulamista hyvin palavasti. Opettaja tuntui vielä lukion alussakin potentiaaliselta ammatinvalinnalta, en kyllä muista enää että minkä takia.

- Jokin asia, jonka olet oppinut elämässä viimeisen päälle ns. kantapään kautta?
Vauvanhoito ja äitiys, ehdottomasti. Ei ole olemassakaan sellaista ihmistä, joka olisi ennen lasta "valmis äidiksi".

- Kappale, jolla on sinulle henkilökohtainen merkitys (pelkkä biisin nimi riittää)?
Irina - Jälki.

- 5 asiaa, jotka ostat joka kauppareissulla?
Maito, kurkku, Tutteli, marjasose ja jonkin sortin muita rehuja.

- 3 asiaa joita ilman et voisi elää?
Aamukahvi, suklaa ja ulkoilu. Tietty myös perusvastaukset musiikki, perhe, ystävät.


- Mieluisimmat asiat sinulle bloggaamisessa?
Kommentit!


- Jos saisit vapaasti valita eikä raha olisi este, seuraava lomakohteesi?
Pitkään olen ja ollaan miehen kanssa haaveiltu Australiasta ja Uudesta Seelannista, mutta esteenä on juurikin raha, joten vastaan sen. Tosin sille reissulle lähdettäisiin ilman tyttöä eli parin-kolmen vuoden päästä. Mutta silti!

- Se fyysinen osa kropassasi, josta tykkäät kaikista eniten?
Jaa. :D Lasketaanko silmät? No jos ei lasketa niin mun pohkeet on kans ihan kivat. Ne on jo selvästi lihaksikkaat juoksun ansiosta.


- Ja persoonallisuudenpiirteesi, josta olet kaikista ylpein?
Ehdottomasti innostuminen! Aikuiset ihmiset innostuvat aivan liian vähän ja aivan liian hillitysti. Kunnon innostuminen tekisi jokaiselle hyvää.

Ja sitten Neiti K:n kysymykset vielä!

- Jos sinun pitäisi luopua jostain jota teet päivittäin, niin mikä se olisi?
Voisin luopua mielihyvin siitä, että nalkutan miehelle välillä aivan turhista asioista. Tätä tapahtuu lähinnä nälkäisenä ja väsyneenä, joita molempia olen aamuisin ja joskus ennen päivällistäkin.

- Onko sinulla selkeät tulevaisuuden suunnitelmat?
No melko selkeät joo, työelämässä on ehkä vähän hämärää edessä, mutta sielläkin on sitten suunnitelma B joka kyllä on kirkas.

- Mikä on suurin pelkosi liittyen painonpudotukseen?
Se, että joskus tulevaisuudessa lihon uudestaan. Olen minä jojoillut ennenkin.

- Jos voisi laihtua syömällä suklaata, mutta olo olisi raskas sen takia, niin haluaisitko silti kokeilla suklaadieettiä?
En! Suklaa on nautinto, ei sitä syödä levykaupalla kerralla (eipä... no ei enää).

- Suurin motivaattorisi?
Lapsi ja tulevaisuudessa lapset, terveys, ulkonäkö. Siinä järjestyksessä.

- Mitä tapahtuu laihdutuksen jälkeen? Suunnitelmasi?
No mähän olen hakemassa niitä elämäntapoja, niin elämä jatkuu sitten toivottavasti hyvin samanlaisena. Jos jotain konkreettista mainitaan niin varmaan jossain vaiheessa alan käydä enemmän ihan puntilla, jotta saan ison haban ja hyvän perseen.

- Mikä on mielestäsi kehosi paras ja huonoin kohta?
Paras edelleen ne pohkeet, huonoimman tittelin vie ehdottomasti vatsa.

- Lempi(laihdutus)ruokasi?
Syön painonpudotuksen aikana ihan samaa ruokaa kuin muulloinkin, joten laihdutusruoka lemppariruokani ei ole. Sen yhden lempiruoan nimeäminen onkin sitten astetta vaikeampaa, maailma on täynnä hyviä ruokia! (Tässä välissä pohdin varmaan viisi minuuttia.) En suostu vastaamaan.

- Kuinka tärkeää läheisten tuki on sinulle tässä projektissa?
Tärkeäähän se on, tosin lähinnä ns. käytännön tuki, koska kyllä motivaatio lähtee ihan omien korvien välistä.

- Pyritkö kannustamaan muita ihmisiä parantamaan elämänlaatuaan (painonpudotus/kuntoilu)?
Mies syö sitä mitä minä laitan ruoaksi (ja nyt kaikki tasa-arvointoilijat siellä jo kirjoittaa näppikset sauhuten että mitä paskaaargh!!1), joten senkin ruokailuun on tullut lisää kasviksia! Muutoin en oikeastaan, ei kuulu mulle. Plus ne mun rakkaimmat ihmiset kyllä elää jo fiksusti, joten ei olisi tarvettakaan. Äidille yritän aina välillä sanoa, mutta se vaan suuttuu joten aika harvaan on nekin kerrat jääneet.

- Mikä on suurin muutos jonka olet huomannut itsessäsi?

Pääkoppa voi paljon paremmin lisääntyneen liikunnan ansiosta! Arvasin kyllä että liikunta vaikuttaa siihenkin, mutten ihan arvannut että näinkin paljon.

Anteeksi, olen ihan tylsä enkä haasta ketään koska en ehdi keksiä kysymyksiä. Sitäpaitsi niistä tulis ihan huonoja kun kello nyt kuitenkin on vasta seittemän :D Joten tällä kertaa jää. Minä alan nyt siivoamaan ja pakkaamaan ja katsomaan mitä kaikkea olen unohtanut, sit jos herättelisi miehen ja vierashuoneessa nukkuvan siskon (uskoisin että neiti Minulle Puuroa Nyt Heti herää kyllä ihan itsekseenkin), pakkaisi koko sakin autoon ja suuntaisi kaupan kautta leirille! Hyvää viikkoa kaikille, palaillaan joskus :)

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Reissussa syömisen vaikeus

Kuva
Lähdimme eilen aika nopealla päätöksellä "naapurikaupunkiin" kesätapahtumaan. (Lainausmerkit siksi, että tämä ei kyllä mikään kaupunki ole eikä se naapurikaan.) Ennen lähtöä söimme vain aamiaisen - paitsi neiti söi lounaankin - joten nälkähän siellä aika nopeasti tuli. Tapahtuman ruokapuoli koostui todella yllättäen grillimakkarasta, jäätelöstä ja kahvipullasta, nesteytyksestä huolehdittiin hieman monipuolisemmin. Nesteytystarjontaan emme tutustuneet limpparipulloa enempää, mutta grillimakkarat söimme siirtääksemme pahimman nälän.

Kerroinkin jo, ettei kohdepaikkakunta ole varsinaisesti kaupunki. Ei liene siis yllätys, että ruokapaikat käsittivät käytännössä kaksi kebab-paikkaa, yhden pizzerian, hotellin ravintolan, lähiräkälän sekä kolme huoltoasemaa. Päädyimme yhdelle huoltoasemalle, koska emme halua tutustuttaa tyttöä kebab-paikkojen ihmeelliseen maailmaan, budjetti ei venynyt hotellitasoiseen ruokaan (eikä sillä vaatetuksellakaan olisi kehdannut kyllä mennä) eikä se lähiräkäläkään varsinaisesti houkutellut sylivauvan kanssa. Ruokatarjonnan voikin melkein arvata. Hampurilaisketju, pari pihvivaihtoehtoa (ranskalaisilla tietenkin) sekä salaattiannos. No voin kertoa, että siinä vaiheessa kun oli seissyt kuusi ja puoli tuntia tyttöä kanniskellen, pari kananmunaa salaatinlehdellä ei ollut se ensimmäinen mieleen tuleva päivällisvaihtoehto. Otin kanakorin. (Oli muuten paras kanakori ikinä, ne palat oli oikeasti uppopaistettu siellä takahuoneessa! Ei ollut äitien tekemiä ei! Mieskin kehui paikan hampurilaista parhaimmaksi huoltoasemahampurilaiseksi ikinä.)

Pointtikin mulla oli, nimittäin se, ettei ollut tämä tapaus ainoa laatuaan. Kun lähtee (lasten kanssa) reissuun, se tarkoittaa lähes automaattisesti hampurilaisia, ABCDE-huoltoasemia ja kilokaupalla ranskalaisia. Miksi? No siksi, että vähänkin pienemmässä kaupungissa kunnollisen ruokapaikan löytäminen on oikeasti vaikeaa. Samaten tien päällä ollessa se kirkuvanoranssi korkeuksiin kohoava torni on, eh, hieman helpompi havaita kuin joku kiva kotiruokapaikka vähän syrjemmässä.

Se on väärin!

Itse henkilökohtaisesti en halua opettaa lasta siihen, että reissussa saa hamppareita ja nauravia nakkeja. En vaan halua. En halua itsekään syödä niitä iänikuisia ranskalaisia. En myöskään halua tukea sitä aakkoshuoltoasemaketjun tienvarsivaltausta. Ei ole yksi eikä kaksi oikeasti kivaa ja persoonallista taukopaikkaa, jotka ovat joutuneet väistymään oranssien liukuhihnakylttien tieltä. Joten vaihtoehtona on sitten etsiä etukäteen kivat paikat ja hengailla kiikarit silmillä autossa, josko sitten bongaisi jonkun kivan ei-massatuotanto-taukopaikan. Niitäkin kun onneksi on vielä jäljellä.

Reissussa syöminen ja liikkuminen noin muutenkin on aina yhtä tuskaa. On niin vaikeaa olla ottamatta toista kolmatta jäätelöä, kun ollaanhan sitä sentään lomalla. On niin vaikeaa jättää jälkkäri väliin, kun päästiin kerrankin tänne ihmisten ilmoille. Ja vielä vaikeampaa on lähteä vieraassa paikassa iltalenkille. Voi kai sitä lomalla höllätä ja niin edelleen. Voi vaan miettiä, olisko se loma vielä ihanampi ja kivempi kokemus, jos söisi fiksusti ja kävisi vaikka aamulenkillä eikä siten tarvitsisi valitella turvonnutta vatsaa tai kukkivaa ihoa. Onko se oikeasti sitä rentoutumista, että mättää kilotolkulla herkkuja naamaan ja makaa kuin hylje paikallaan rannalla? Vai tulisko sittenkin parempi olo jos kävis välillä vaikka uimassa ja jättäis sen triplasuklaaunelmajälkkärin väliin? 

Me lähdetään parin viikon päästä kesälomareissulle itäiseen Suomeen. Omaa asuinpaikkaamme en halua paljastaa, joten reitti ja kertyvät kilometrit jääköön salaisuudeksi, mutta päämääränpäänä on kuitenkin varmaan Joensuu. Ei olla koskaan kunnolla käyty sillä suunnalla, joten on jo aikakin! Pitänee tutkia kaikki mahdolliset keskustelufoorumit ja nettisivut, jotta löydän ne kivoimmat taukopaikat reitin varrelta. Missiona on välttää jokaikinen oranssi torni, saa nähdä onnistummeko. 

Tämän myötä blogi hiljenee ensi viikoksi, koska olen leirillä. Palaillaan siis perjantaina!

perjantai 3. elokuuta 2012

Uusi aluevaltaus

Kuva
En lähtenyt tänään tosiaan juoksemaan, mutta halusin tehdä jotakin. Zumba ei innostanut ja siinä Jillian Michaelsin jumpassa oli aika paljon hyppyjä, jotka epäilyttivät vielä tuon jumissa olevan pohkeen kanssa. Bongasin sitten Youtubesta siitä Banish Fat Boost Metabolismin rinnalta Yoga Meltdownin, ja ei kun pyörimään.

Päällimmäiset fiilikset: 1) Mah-ta-va olo!! Ihanaa! Olen venytellyt, lihakset on lämpimät ja takana on tehokas treeni, rakastan tätä! 2) Ei hyvää päivää mä olen jäykkä :D

Siis tuo oli ihan huippua! Tykkäsin aivan älyttömästi. En ole koskaan joogannut, joten asentojen kanssa oli hieman hakemista, mutta siis voi vitsi. Ihan mielettömän intensiivistä treeniä. Sanoinko jo, että olen myyty! Tätä täytyy tehdä paljon useamminkin! Eikä vähiten siksi, että tosiaan olen aivan hävyttömän jäykkä. Järkyttävää. Miten se säännöllinen kehonhuolto ja venyttely voikin olla näin uskomattoman ylivoimaista...

Muutoin tänne kuuluu oikein hyvää. Syömiset rullaa, liikunta tuntuu kivalta, fiilis on rento ja hyvä. :)

Ensimmäinen vamma

Kuva
Lähdin eilen lenkille. Tai siis tein lähtöä lenkille. Minun piti juosta 20min treeni 5x1min spurteilla jo keskiviikkona, mutten ehtinyt, joten se siirtyi eiliselle. Minua väsytti, kiinnostus oli nolla, halusin vain hautautua nojatuoliin katsomaan olympialaisia siihen saakka että olisi edes jotenkuten säädyllinen nukkumaanmenoaika. Sinnittelin. Puin lenkkivaatteet päälle, otin puhelimen. Akku loppu. Pyysin veljen soitinta lainaan. Ei löytynyt. Kaivoin oman iPodin. Akku loppu. Laitoin puhelimen lataukseen, alkoi sataa vettä. Nauroin, että nyt koko maailmankaikkeus huutaa että älä mene, katoppa vaan niin joku paikka menee rikki tai jään auton alle tai jotakin. Odotin reilut puoli tuntia puhelinta, melkein nukahdin nojatuoliin. Lähdin. 

Juoksin ensimmäisen spurtin, meni hyvin. Toisen, pohjetta vähän vihloi, mutta loppui heti spurtin jälkeen. Kolmannen, vihloi kovemmin, mutta taas loppui. Ajattelin että jätän viidennen väliin jos neljäs tekee yhtään kipeämpää. Neljännen spurtin puolivälissä kramppasi. Niin etten voinut ottaa enää askeltakaan. Soitin miehelle, että tuletko hakemaan. Väänsin itkua kivusta. Veli vain naureskeli, oli kuulemma ironian huippu. Minua ei naurattanut yhtään, vaikka kieltämättä hän oli oikeassa. Pakkoko se oli lähteä, vaikka tiesin että väsytti jo valmiiksi.

Että näin. Sauna, hieronta, venyttely ja kylmä-kuuma-kylmä- suihkuttelu auttoi niin ettei tarvinnut ottaa särkylääkettä. Nyt koko pohje on aivan tukossa. Sanoin, että lihasjumissa on jotain tyydyttävää, mutta en minä ihan tätä tarkoittanut!

Tämän päivän 5km juoksulenkki jää yllättäen väliin. Teen varmaan sitä Jillianin jumppaa ilman hyppyjä, tai jotain muuta kuntopiirin tapaista. Juoksuohjelman tämä viikko pitää tehdä ensi viikolla uusiksi. Huoh.

Mutta hei, urheilija ei tervettä päivää nää. Jotenkin uskomattoman kivaa sanoa noin ja tietää, että minä olen se urheilija. Nih.

Nyt eilisestä Suurimmasta pudottajasta toinen puolikas ja sitten leirivalmisteluja. Palaillaan!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Keskiviikkona hikoiltua


Huh mitä kiirettä, ei tässä juuri kerkeä hengittääkään. Just sain tytön unille, nyt lapan tässä toisella kädellä suuhuni lounasta ja samantien sen loputtua pitää istahtaa pianon ääreen ja treenata iltaa varten. Sain kuin sainkin silti puristettua tunnin aikaa, ja aloin jo kaivamaan zumbaa laatikosta, mutta sitten teinkin täyskäännöksen ja kirjoitin Youtubeen "Jillian Michaels". Ajattelin kokeilla, jos sieltä saisi kasattua joistain pienistä pätkistä treenin. Vastoin kaikkia odotuksiani löysinkin ihan kokonaisen tunnin, eli Banish Fat Boost Metabolism- ohjelman, joka koostuu lämmittelystä, seitsemästä muutaman liikkeen circuitista ja jäähdyttelystä. Aikaa meni 55 minuuttia ja voin kertoa, etten ole ikinä hikoillut niin paljon kotona jumppaillessani.

Treeni oli kovaa, intensiivistä ja nopeatempoista. Syke nousi taivaisiin ja esim. se lankkuvariaatio-circuit oli aika tappavaa tavaraa. Mutta minä tykkäsin! Oli ihan huippua, kun reisiä poltti niin maan perkeleesti mutta ei käynyt mielessäkään lopettaa kesken. Tunti meni aivan huomaamatta ja vikan circuitin lopussa oli kaikkensa antanut olo, mutta siltikin kävi mielessä että höh, nytkö se jo loppu. Aivan huippukotitreeni siis, suosittelen lämpimästi!

Eilinen ja maanantai jäivät lepopäiviksi tämän järkyttävän kiireen vuoksi, mutta loppuviikon aion jostain puristaa kyllä treeniaikaa joka päivälle. Tänään on vielä tiedossa juoksuohjelman 20min intervallitreeni ja sen aion tehdä matkalla leirikeskuksesta kotiin, eli siis jään n. 3km päähän ja spurttailen kotiin. Voi olla että huomenna sattuu jalkoihin aika huolella kun tossa jumpassa oli aika reippaasti kyykkyjä, mutta ei se mitään! Kunnon lihasjumissa on jotain tyydyttävää :D

Mutta nyt mun täytyy oikeasti ruveta soittamaan, jos meinaan illalla säestää (olen siis aloittanut säestämisen treenaamisen tuossa reipas viikko sitten...) yhtään mitään. Partiomarssi on aika kova pala purtavaksi näin aloittelijalle, voin kertoa! Tällä viikolla ja ensi viikollakin kirjoittelutahti varmaan hidastuu normista, mutta kirjoittelen kun ehdin. Kivaa keskiviikkoa!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Viikko 8

Vaa'an olen tosiaan jättänyt nyt hetkeksi, joten viikkoraportti koostuu tällä kertaa ihan vaan liikunnasta.

Viime viikon treenit:

Maanantai - Lepo
Tiistai - Juoksu 15min/2km, kävely 40min
Keskiviikko - Zumba 45min
Torstai - Juoksu 40min/5km, kävely 30min
Perjantai - Lepo
Lauantai - Kävely 45min
Sunnuntai - Juoksu 42min/5,5km, kävely 50min


Yht. 5h 12min

Olen todella tyytyväinen viime viikon liikuntoihin! Kävelyä lisäsin niinkuin oli tarkoituskin ja liikuntamäärä pomppasi heti pari tuntia ylöspäin. Lihaskunto jäi edelleen paitsioon, jospa tällä viikolla muistaisi senkin. Löysin myös eilen miehen rullaluistimet kaapista, ja koska meidän kengänkoot ei kamalasti heitä toisistaan, niin taidan käydä ainakin kokeilemassa. Suojat pitäisi vain löytää, tai edes ranne- ja polvisuojat, kun en tosiaan koskaan ole rullaluistellut niin voisi olla ihan hyvä idea minimoida riskit. Tällä viikolla pitäisi tulla myös se tilaamani tanssi-DVD, joten sitäkin varmasti testaan.

Tän viikon lopulla onkin sitten leiri ja ensi viikolla toinen, itseasiassa koko ensi viikko menee kesäleirillä. Saa nähdä miten liikunnalle siellä käy. Tai no lähinnä juoksuohjelmalle, koska kyllä siellä liikuntaa takuulla tulee kun ohjelmassa on melontaa, suunnistusta ja tietty olympialaiset. Loppuviikon leirillä en ole yötä, joten iltaisin on kyllä hyvää aikaa juosta tän viikon lenkit.

Tämä viikko alkaa oikein hyvällä fiiliksellä, vaikka kiirettä tuleekin. Leirivalmisteluja on vielä paljon jäljellä ja tän lukuvuoden viimeisten koulujuttujen deadline on huomenna. Arvatkaa onko mulla niitä tekemättä, on tietenkin. Jonkun pitäisi pestä sauna ja siivota täällä vaihteeksi muutenkin, niin ja niitä olympialaisiakin seuraisin mielelläni. Antakaa mun vuorokausiin pari tuntia lisää kiitos! :D

Mutta nyt mun täytyy ruveta syömään lounasta ja miettimään että mistä päästä sitä aloittaisi. Palaillaan!