Ajatuksia unelmakropasta

Eilen ja tänään on ollut paremmat päivät treenien suhteen. Eilen kävin tosiaan tunnin sauvakävelyllä, ja oli ihan kiva fiilis. Tänään tein ensin tytön päiväuniaikaan 40min kuntopiirin ja sitten päälle vielä illalla 40min (14km) pyörälenkin. Kuten kilometreistä huomaa, lenkki oli tahdiltaan löysempi kuin sunnuntaina, mutta täytyy puolustautua sen verran että sekä mennessä että tullessa oli vastatuuli (!!!). Tosi kivaa... ja lisäksi tuuli niin kylmästi, että oli enemmän vain kylmä kuin hiki. No mutta tulipa käytyä kuitenkin ja nyt on hyvä mieli. 

Kuva

Huomenna juoksuohjelmassa on 2min kävely, 5min juoksu, tauko + kääntyminen, 5min juoksu ja 2min kävely. Tuon lisäksi joko zumbaan, käyn pyöräilemässä tai sitten teen harjoitukset putkeen ja kävelen kotiin, saa nähdä mikä fiilis (ja sää) huomenna on. Viikonlopun ohjelmaan menee lauantaina pyöräilyä (juoksuohjelmasta lepo) ja sunnuntaina vähintään 45min (sauva)kävely. Aika aerobinen viikko siis tuli, mutta sehän se laihduttajan kannalta parasta treeniä onkin.

Sitten voidaankin hypätä ihan toiseen aiheeseen.

Kuva

NiiNii kirjoitteli omassa blogissaan unelmavartalostaan. Kirjoitin jo kommenttiboksiinkin, että mun unelmavartalo olisi urheilullinen, lihaksikas ja sen näköinen, että pitäisin siitä hyvää huolta. Mun unelmavartalo olisi terve, vahva ja kestävä. Ja se on ihan realistinen unelma ja myös ihan oikea tavoite. On kuitenkin yksi juttu, joka mun pitää vaan hyväksyä.

Sehän on tietty se, että mä olen ollut raskaana, synnyttänyt lapsen ja imettänyt, ja se näkyy myös kropassa, laihduinpa miten paljon tahansa. Raskaudesta jäi muistoksi suoraan sanottuna järkyttävät arvet vatsaan ja myös alavatsalle, "tyttömahalle" eli juuri sille alueelle mikä on niin julmetun kipeä kerran kuussa. Arpia on vieri vieressä, 2-3cm leveitä ja edelleen 8,5kk synnytyksen jälkeen punaisia. Arpikudos ei kiinteydy koskaan ja koska arpia on paljon, on hyvin mahdollista ja itseasiassa jopa todennäköistä, ettei mun vatsa tule koskaan olemaan kiinteä. Raskausarvet ja löysä, ryppyinen vatsanahka on myös hyvin pitkälle syy siihen, etten halua laittaa tänne kuvia itsestäni - enkä itseasiassa halua niitä itsellekään muistiin. Ei tuo niin kaunista katseltavaa ole, ei todellakaan.

Kuva

Imettämisestä taas on jäljellä pari asiaa, jotka oli ehkä joskus kauan sitten kauniit, kiinteät rinnat. No voin kertoa että eipä näy sellaisia mun kylppärin peilistä. Enkä todella usko, että laihtuminen ainakaan kaunistaa niitä. Todennäköisesti käy päinvastoin, eli mun rinnoista tulee kymmenen pennin irtokarkkipussit joista on syöty jo kahdeksan pennin edestä... että joo.

On tiedättekö oikeasti aika rankkaa tajuta, että mä olen 21 ja tilanne on tämä mikä on. Mulla on vielä mahdollisuus saada vahva ja kestävä kroppa, mutta kaunista siitä ei tule enää koskaan. Mun silmään raskausarvet, riippuvat rinnat ja löysä, ryppyinen vatsa ei ole kauniita, oli siinä ympärillä miten timmi kroppa tahansa, sori vaan. :) Rakkausarvet ei todellakaan kuvaa mun arpia, ei niin mitenkään päin. Koko termi on ihan typerä. Ei mun tarvii tykätä, saati rakastaa näitä arpia vaikka lasta rakastankin yli kaiken. Niiden arpien kanssa pitää kyllä elää, mutta en minä niistä todellakaan tykkää. Paljon mieluummin olisin ottanut sen sileän, arvettoman palleromahan. Niin.

Mutta hei, se tästä synkistelystä. Markkinoilla on miljoonittain hyviä push-up- rintsikoita ja ainakin vaatteet päällä musta tulee niin kuuma! Sitäpaitsi bikinit vaikuttaa epämukavilta, luulen että sitten hoikkanakin viihdyn paremmin ihan kokouikkarissa. Enkä minä oikeasti ole katkera tai mitään sellaista, jos tästä tekstistä nyt semmoisen kuvan sai. En minä tykkää arvista enkä siitä, että mun kroppa on menetetty, mutta pakko kyllä myöntää että ihan hyvään tarkoitukseen se kuitenkin sitten meni. Sitäpaitsi, eipä tule kolmenkympin kriisiä kun rupsahtaa jo parikymppisenä! ;)

Nyt painun suihkuun, syön jotakin ja sitten kirjan kanssa sänkyyn. Palaillaan!

Uudenlaista sinnikkyyttä

Kuva

Mä en ole koskaan ollut luovuttaja. En ikinä. Ihan sama mitä olen päättänyt, olen valmis taistelemaan asian puolesta sata lasissa. Tämä on pätenyt ihan jokaisella elämänalueella, ja esimerkiksi tällä hetkellä puristan 3,5 vuoden amk-tutkintoa etänä 1,5 vuoden poissaolon jälkeen neljään vuoteen. Tiukkaa on, voin kertoa, mutta olen päättänyt selvitä ja sen takia painan deadlinen lähestyessä yömyöhään. Ylioppilaskirjoitusten aikaan en voinut terveydellisistä syistä johtuen lukea melkein kahteen kuukauteen lainkaan, mutta puristin kuin puristinkin Magna Cum Laudet puoliväkisin. Lentopalloaikoinani päätin, että minähän opin leijasyötön ja niin minä hakkasin sitä palloa satoja ja taas satoja kertoja, kunnes opin. Ainoa asia, missä koskaan olen luovuttanut, on laihdutus.

Olen laihduttanut ja aloittanut elämäntaparemontin lukemattomia kertoja. En osaa arvioida yhtään, montako maanantaita ja kuukauden ensimmäistä päivää on mennyt puhkuessa intoa ja kirjaillessa lähtöpainoja ylös. Into on hiipunut juuri näillä main, kun alkuhuuma on ohi, paino putoaa hitaasti ja lenkillelähtö tuntuu vaikealta. Tällä kertaa olen kuitenkin päättänyt onnistua, ihan oikeasti. Minä en luovuta. En, vaikka eilenkään jalka ei noussut yhtään ja juoksu tuntui raskaammalta kuin ensimmäisellä lenkillä. Koska maanantain lenkki jäi väliin, juoksin ja kävelin yhdistetyn maanantai-tiistai- lenkin eli ensin 5min kävely, 4min juoksu, 5min kävely, 4min juoksu ja takaisin päin 3min kävely, 4min juoksu, tauko, 4min juoksu, 3min kävely ja loppumatka kävellen kotiin. Siinä kotiinpäin juostessa ensimmäisen 4min loputtua päätin, että minähän en mitään taukoja pidä. Enkä pitänyt, vaikka mieli olisi tehnyt. Voisi luulla, että tuon jälkeen olis aivan hemmetin hyvä fiilis, mutta ei ollut. Pohje kramppasi ja otti päähän. Mutta tein sen silti ja tänäaamuna vaa'an näyttäessä vihdoinkin miinusta, olin tyytyväinen itseeni.

Kuva

Ei ne 25 kiloa ilman epämukavuutta ja kipua lähde. Eikä se tapahdu sormia napsauttamalla. Realistinen aikatavoite on aika tasan vuosi, joten kärsivällisyyttä tarvitaan ja paljon tarvitaankin. Sitä kärsivällisyyttä minulla on harvemmin ollut; jos painankin sata lasissa enkä halua luovuttaa, niin kovin hyvä odottaja minä en kyllä ole. Hermostun, asioiden pitää tapahtua n y t, ei sitten joskus. Olen suurissa määrin kaikki tai ei mitään- ihminen, joten odottelu ja hitaasti eteneminen on todella raivostuttavaa ja hermoja raastavaa. 

Mutta tällä kertaa onnistun. Tänään juoksuohjelmassa on vähintään 30min kävely, taidan käydä sauvojen kanssa tunnin lenkin ja tehdä päälle lihaskuntoa. Tasan kahden viikon päästä juoksen 20min ja viiteen kilometriin on enää reilut kolme viikkoa. Hullua. En ole koskaan ollut mikään juoksija, vaikka urheillut olenkin. Pisin juoksumatkani on varmaan joku 2-3km, ja siihen on enää viikko tai korkeintaan kaksi. Kun askel ei lenkillä tunnu nousevan millään, ajattelen vain sitä hetkeä kun kurvaan kotipihaan kympin jälkeen. Sinne ei ole enää edes kahta kuukautta! Minä teen sen!

Nyt vähän siivousta ja sohvatyynyjen neulomista, kun tyttö nukkuu aamupäiväunia. Pikkusisko on täällä, joten pääsen kerrankin lenkille jo päivällä. Normaali lenkkiaikani on siis kahdeksan, usein yhdeksän jälkeen illalla, kun tyttö on mennyt nukkumaan. Eilen tein kuitenkin poikkeuksen, kun otti koko elämä aika lujaa päähän ja katosin ovesta ulos ennenkuin mies ehti sammuttaa auton. Voisin ottaa melkein tavaksi, illalla oli tosi kivaa kun ei tarvinnut kaverin lähdettyä yhdentoista aikaan enää edes harkita lähtemistä. Jotenkin siinä miehen tullessa kotiin on vaan niin paljon kaikkea, että lähteminen on hankalaa. Täytynee yrittää oikeasti petrata tässä. Mutta nyt menen, palataan taas.

Motivaatio hukassa

Voi tuska. Nyt tökkii ja pahasti.

Eilen illalla en vain yksinkertaisesti halunnut lähteä lenkille. Keksin alle minuutissa kymmeniä ja taas kymmeniä syitä, miksen voi ja miksei tarvitse lähteä. Päädyin soittamaan lähes koko illan ja lopetettuani kello oli jo yksitoista, eikä tullut mieleenkään enää lähteä. Eikä ollut edes huono omatunto, päinvastoin itseasiassa, olin onnellinen kun lenkkiaika oli jo totaalisesti ohi ja saatoin huokaista helpotuksesta. Ei kai siinä sitten. Edelleenkään ei kiinnosta, mutta tänään menen ihan varmasti. Miehen veli tulee tänne jo kolmen aikaan iltapäivällä, joten puen lenkkivaatteet valmiiksi päälle ja syöksyn ulos heti kun auto kaartaa pihaan. Illalla tulee nimittäin kaveri pitkästä aikaa, ja on suoraan sanottuna naurettavaa optimismia edes kuvitella, että pääsisin vierailun jälkeen yhtään minnekään.

Tätä minä vähän pelkäsinkin; että lenkeistä tulee pakko ja sitten ei huvita yhtään. Että kaikista hyvistä syistä huolimatta tämä tuntuu vain typerältä velvollisuudelta, enkä loppujen lopuksi kauheasti nauti koko hommasta ollenkaan. Esimerkiksi sunnuntaina tulimme kotiin vasta kymmeneltä, mutta pakotin itseni pyörälenkille, vaikka olin väsynyt huonosti nukutun juhannuksen jälkeen ja olin syönyt viimeksi monta tuntia sitten. En nauttinut lenkistä pätkääkään, poljin vain ja kirosin kun jalkoihin sattui niin.

En minä odottanutkaan, että joka kerta olisi yhtä juhlaa ja nauttisin jokaikisestä treenistä. En tietenkään. Mutta en minä ihan toivonut tätäkään, että lenkit tuntuvat pakkopullalta eikä yhtään kiinnostaisi jatkaa.

Ehkä tämä menee ohi. Siihen asti on vähän pakko pakottaa. Läskin on tehtävä mitä läskin on tehtävä. On opittava sietämään epämukavuutta ja epäonnistumisia, jos haluaa onnistua. Pelätä ei saa jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa, niin laulaa Juha Tapiokin.

Näihin tunnelmiin lopetan tähänastisen blogitaipaleen negatiivisimman postauksen. Palataan taas, toivottavasti paremmalla meiningillä.

Viikko 3, blaahblaahblaah

Juhannus meni aivan päin seiniä. Muutamia mainitakseni; auto hajosi niin että se jäi mummolaan, tyttö oli kipeänä koko reissun ja nukuin pe-su välillä yhteensä noin kuusi tuntia jatkuvan kitinän vuoksi. Lisäksi lauantaikin jäi lepopäiväksi enkä perjantainakaan ehtinyt lenkkiä enempää, joten viikon liikuntatavoite eli 5h jäi puolentoista tunnin päähän. Kuin kruununa tälle hienolle juhannukselle vaaka näytti 98,2 eli jotakuinkin grammalleen samaa kuin viikko sitten, vaikka olin takuulla ihmisiksi siitäkin huolimatta, että tarjolla oli vaikka minkälaista täytekakusta kekseihin, kotiruuasta makkaraan ja sipseistä karkkiin. Tulimme illalla kotiin ja vaikka olin valmis vain kaatumaan sänkyyn, lähdin 45min eli 20km pyörälenkille. Nyt tuntuu, ettei siitä ollut mitään hyötyä ja olis ollut ihan sama vain mennä nukkumaan. Samoin kuin olis ollut ihan sama syödä kunnolla niitä herkkuja eikä vain nakerrella pieniä paloja mahdollisimman vähän. Blaah.

Tässä vielä viime viikon liikunnat.

Ma - Sauvakävely 1h
Ti - Juoksu/kävely 18min, yläkropan lihaskunto gymstickillä 10min, 8min abs
Ke - Lepo
To - Kahvakuula 20min, 8min abs
Pe - Juoksu/kävely 35min
La - Lepo
Su - Pyöräily 45min

yht. 3h 24min 


Että niin. Tän viikon liikuntatavoite edelleen se sama 5h, en tiiä mihin tukin sen yli tunnin liikunnan mutta johonkin. Vaikka sitten menen puoliltaöin sen takia nukkumaan, aivan sama. Tätä sorttia riittää mulle, kiitos.

No se siitä märehtimisestä, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä vai miten se oli. Tälle viikolle lepopäiviä tasan tarkkaan yksi, torstai tai lauantai eli juoksuohjelman lepopäivistä toinen. Herkut nollaan kun näköjään ei kärsi sitä vähääkään syödä.

Ei ihan niin hyvin fiiliksiin tähän viikkoon kuin edelliseen, toivottavasti teillä meni paremmin!

Juhannustauolle

Kuva

Höh, eilisestä tulikin vahingossa lepopäivä. Ilta vain hurahti soittohommissa ja kotihommissa ja kaikessa, ja kun lopulta havahduin siihen etten ole urheillut ollenkaan, seisoin jo suihkussa valmiina menemään saunaan. Unohdin siis koko urheilun. Melkoinen saavutus, täytyy sanoa. No mutta minkäs teet, tänään sitten tuplatreeni kehiin ja se siitä. Ilmeisesti kroppa ja mielikin kaipasi lepopäivää, koska normaalisti illan tullen alkaa oikeasti haluttamaan lenkille, mutta eilen ei käynyt mielessäkään. Aika jännä.

Me lähdetään tosiaan huomenaamulla mummolaan juhannusta viettämään, joten blogissa on hiljaista sunnuntai-iltaan saakka, ehkä maanantaihinkin, riippuu vähän miten saamme itsemme raahattua autoon ja kotiin. Jos ehdin, niin kirjoittelen tänään vaikka yhden tai kaksikin postausta niin, että ajastan ne viikonlopulle. Olisi kuitenkin esim. treenimusiikkiasiaa ja Suurin pudottaja- addiktiosta avautumista, joista molemmista on vain jostain syystä jäänyt kirjoittamatta vaikka mielessä on kyllä ollut. Tänään on kuitenkin myös siivousta, pyykkäämistä, pakkaamista ja muuta yleistä lähtöpuuhaa sen verran, etten lupaa mitään.

Tänään juoksuohjelmassa on 3min kävely, 4min juoksu, tauko, kääntyminen ja 4min juoksu, 3min kävely. Juoksen siis 8min melkein putkeen ja juoksen enemmän kuin kävelen. Tuon lisäksi teen lihaskuntoa, varmaan käyn koko kropan läpi jos vain ehdin aloittaa niin ettei mene aivan hirveän myöhään. Muussa tapauksessa tänään on syynissä jalat + vatsat. Aamulla ennen lähtöä on edessä 5min kävely, 4min juoksu, kääntyminen kotiin ja sama harjoitus, ja lisäksi jotain muuta. Ehkä zumbaa? Sitä ei olekaan tällä viikolla tullut tehtyä. Lauantaina on se 45min kävely, joka on onneksi helppo tuolla mummolassakin toteuttaa. Sunnuntaina sitten pyöräilyä ja lihaskuntoa.

Semmoista tänne. Normieloa. Tuli muuten mieleen, että ei olla tytön kanssa tehty vauvajumppaa piiitkään aikaan, joten taidetaankin tehdä sitä kunhan neiti herää päiväunilta. Olen koonnut erilaisista liikkeistä tunnin setin, ja tyttökin tykkää siitä. Jostain syystä ei olla vain tosiaan aikoihin tehty. Olipa hyvä että tulin ajatelleeksi.

Mutta nyt jotain lounasta ja sitten siivouksen pariin. Palataan viimeistään maanantaina! Ihanaa juhannusta kaikille!

Never let your fear go stronger than your faith

Eilen oli jo toinen perättäinen minä vs. sohva 6-0- päivä! Oli menoja, ja olin kotona vasta kymmeneltä. Silti, silti vaihdoin vaatteet, painuin lenkille ja tein yläkraopan lihaskuntoa. Olen niin ylpeä!

Tänään on juoksuohjelmasta lepopäivä, joten teen varmaankin zumbaa ja kahvakuulaa. Juhannukseksi lähdetään sittenkin mummon luokse, joten loppuviikko on vähän auki. Me lähdetään varmaankin kuitenkin vasta perjantaina, joten perjantain lenkin ehdin käydä aamusta, lauantai on lepo ja sunnuntaina on 45min kävely. Ajattelin pitää tuon tämän viikon vapaapäivän juuri lauantaina, ja sunnuntaina me tullaankin jo kotiin joten voin tehdä kunnon treenin. Ei tää nyt oo totta, en osaa lukea. Eli lauantaina se 45min kävely ja sunnuntaina lepo. No, ihan sama. Pääsee siellä mummolassakin hikilenkille ja lihaskunnon voi tehdä lenkin varrella, no problem. Eri asia on sitten mummon ruuat... eipä voisi olla parempaa paikkaa laittaa itsensä lujille ja opetella kohtuutta.

Mulla ei tähän hätään ole kummempaa asiaa, mutta tässä pari kuvaa, joissa on kiteytettynä koko tämän projektin idea. Palataan taas!

Molemmat kuvat reasontobefit.tumbrl

That I'd become so much stronger than you

Kuva

Eilen illalla tuli eka kertaa projektin aikana fiilis, ettei lenkki olisi kiinnostanut ollenkaan. Ei sitten niin yhtään. Mies toi kaupasta karkkia ja lempparisuklaata, olin päivällä siivonnut ja tytön kanssa oli ollut vähän raskas päivä, joten sohvan houkutus oli valtava. Siltikin käänsin aivot nolla-asentoon, laitoin korville raskasta rokkia ja painelin sauvojen kanssa tunnin. Kotiintullessa paska fiilis oli tiessään eikä karkkiakaan tehnyt mieli. Saunan ja ruisleivän kautta sänkyyn. Minä-Sohva 6-0. Häähää.

En tiedä miten tein sen. Vielä kuukausi sitten en olisi miettinyt sekuntiakaan, vaan olisin vajonnut miehen kainaloon, ottanut keskeneräisen neulomuksen ja napsinut puoli levyä suklaata. Ehkä se oli se yhtäkkinen ajatus, että hei, kukaan ei lähde mun puolesta lenkille. Minua voi joku auttaa niin, että hoitaa tyttöä lenkin ajan, mutta kukaan ei juokse minun puolestani. Kukaan ei voi päättää minun puolestani, etten ota suklaata. Minun täytyy itse olla se, joka määrää. Minun täytyy ihan itse vaihtaa vaatteet ja mennä ulos, kukaan muu ei voi siihen pakottaa. Minä olen se, joka hallitsee tätä hommaa, se, joka päättää omista syömisistä ja liikkumisista. Ja piste. Eli napit korviin ja menoksi.

Toinen asia, joka potkii persuksille, on hyvä musiikki. Päätin eilen, että kävelen yhteen tiehaaraan eli reilu 2km suuntaan. Kun pääsin siihen, ajattelin kääntyä, mutta sitten tuli niin hyvä biisi että painelin menemään vielä 10 minuuttia, niin että lenkki oli 40 minuutin sijasta tunnin mittainen. Hitaamman biisin tahtiin painoin sauvoja niin, että käsivarret olivat aivan tulessa. Sauvakävely on siitä kivaa, että treenin rankkuutta voi kontrolloida jatkuvasti, ja sauvojen kanssa myös vauhti on kovempi.

Tänään juoksuohjelmassa on 5min kävely, 4min juoksu, kääntyminen kotiin ja sama harjoitus. Eli kahden minuutin juoksut ovat loppuneet, jee! Tuosta saa jo sen parinkymmenen minuutin lenkin ihan itsessään, eli jee myös sille. Torstaina jo juoksen enemmän kuin kävelen! Tänään aion tehdä myös lihaskuntoa, niin että liikuntaa tulee sen tunnin verran kuitenkin.

Semmoisia fiiliksiä tänään. Minulla on vahva tunne, että tästä viikosta tulee oikein hyvä. Toivottavasti teilläkin! Loppuun vielä se biisi, joka potki eilen vielä jatkamaan. Täydellisyyttä.

Viikko 2

Eilisillan last chance workoutin tuli sotkemaan pari muuttujaa ja olin kotona vasta puoli kahdentoista aikaan, joten siinä vaiheessa mielessä oli tasan sauna ja sänky. Siitäkin huolimatta punnitus oli aamulla edessä. Eli viikkoraporttia pukkaa!

Liikunnat:

Ma - Lepo

Ti - Kävely/juoksu 35min 

Ke - Zumba 45min, kahvakuula 15min, 8min abs

To - Kävely/juoksu 35min, Gymstick 15min

Pe - Kävely/juoksu 1h 45min, kahvakuula 20min, 8min abs

La - Lepo

Su - Kävely/juoksu 35min

Yht. 5h 21min

Liikuntoihin olen tyytyväinen, tavoite oli yli 4h joten reippaasti ylittyi. Tällä viikolla pidän vain yhden lepopäivän, joten tavoite on yli 5h. 

Paino oli 98,2, eli -500g viime viikkoon. Onhan se joo, vyötäröstäkin oli lähtenyt 2cm. Tiedän että tuo on hyvä viikkotahti, mutta... blaah. Olis se voinut tippua enemmänkin. Mutta tiedän että siihen vaadittais oikeasti myös ruokavalion muuttamista (sis. tietyissä määrin kevyttuotteisiin taipuminen) joten en ainakaan vielä rupea. Herkut voisin tältä viikolta karsia perjantaita lukuunottamatta nollaan.

Näillä mennään siis, hyvää alkavaa viikkoa!

Sunnuntaifiiliksiä

Kuva

Ei ollut herkkupäivää eilen, eikä tänäänkään. Tosin käytiin me kahvilla ja söin mokkapalan, mutta se oli siinä. Kaupassa karkkihyllyllä ei oikeastaan haluttanutkaan karkkia, ja illalla karkkihimon iskiessä en enää viitsinyt lähteä täältä asti käymään kaupassa. Pahimpaan himoon tein popcornia, mutten edes tuhonnut koko kulhollista, lähellekään. On tästä korvessa asumisesta hyötyäkin. Tänään jouduttiin käymään kuitenkin kylillä, kun eilen oli unohtunut pari aika oleellista juttua kauppareissulla. Mies osti jäätelön, minä en. Taaskaan karkkihyllyn vierestä kävellessä ei edes haluttanut karkkia, joten en sitten ostanut. Hyvä fiilis. Juhannuksena sitten on lupa herkutella, meille tulee vieraita ja aiomme grillata. Aion leipoa ainakin juustokakkua ja jotain raparperista, kun nyt ne ovat parhaimmillaan. Jos vain ehdin eli saan tytölle vahdin, niin teen leivistä lähtien kaiken itse.

Tänään juoksuohjelmassa on 45min reipas kävelylenkki. Alunperin tarkoitus oli lähteä sauvojen kanssa, mutta mies lähtikin käymään reissussa joten lähdetään tytön kanssa yhdessä kunhan tuo tuolta päiväunilta herää. Olen siivonnut supertehokkaasti ja nopeasti, kun on pakko ehtiä kaikki tytön nukkuessa. Hiki virtaa, kädenjälki näkyy samantien ja siistissä kodissa on kiva olla. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Kävelylenkin lisäksi suunnitelmissa on noin tunti kahvakuulaa eli koko kropan läpikäynti ja 8min abs. Huomenaamulla on punnitus ja mittaus, last chance workout siis, haha ;) Viime viikolla en mitannutkaan mitään, joten sillä puolella ainakin on odotettavissa miinusta. Painossakin toivottavasti.

Nyt mun täytyy jatkaa siivoamista, tulin tähän vain siksi hetkeksi että pesuaineet vaikuttivat. Huomiseen!

EDIT: Oho, onneksi kävin tarkistamassa ohjelman juuri ennen lähtöä. Tänään olikin 5min kävely + 2min juoksu, kääntyminen kotiin ja sama harjoitus. No tein taas harjoitukset putkeen ja kävelin kotiin, jotein lenkki oli sen 35min.

Herkkupäivä vai ei

Kuva

Tänään on lauantai. Tänään on myös lepopäivä. Eilen kävimme siskon kanssa 1h 45min kävelylenkillä vaunujen ja koiran kanssa, ja loppumatkasta juoksin sen ohjelmaan kuuluneen 2min (joka venyi sitten lähes viideksi minuutiksi kun unohdin katsoa kelloa). Illalla tein kahvakuulan ja käsipainojen kanssa vielä jalkatreenin sekä 8min absin. Minulla halutti aivan vimmatusti karkkia koko illan, mutta emme lähteneet kauppaan. Olisi ollut muutakin ostettavaa, mutta tiesin, että kaupasta olisi takuulla tarttunut myös karkkia ja pahimmassa tapauksessa lisäksi vielä jäätelöä tai sipsejä.

Koko projektin tarkoitus on muuttaa elämäntapoja ja pudottaa painoa tuskallisen hitaasti. Näin ollen ruokavaliossa saa olla myös herkkuja kohtuudella, alusta asti. Olen tällä viikolla syönyt sitä porkkanakakkua ja jäätelönkin. Nyt mietin, pitäisinkö tänään herkkupäivän, vai pitäisinkö tiukan linjan. On takuuvarmaa, että mies ostaa vähintään itselleen karkkipussin, kun on sadepäiväkin eikä ulkona voi taaskaan tehdä oikein mitään. Toisaalta totaalinen lepopäivä ja ehkä yksi siiderikin houkuttaisi kovasti, toisaalta pelottaa sokerikoukkuun jääminen. Mitä jos herkuttelu jää päälle ja tajuan syöväni sunnuntaina jämäkarkkeja ja paistavani lättyjä? Mitä jos syön kerralla 400g pussin karkkia ja sitten on paha olo ja kauhea morkkis?

Kirjoitin ruokavaliopostaukseen, että haluan syödä niin, että tulee hyvä olo. Tiedän, ettei levyllisestä suklaata ja/tai siitä jättipussista karkkia tule hyvää oloa, ei ollenkaan. Tiedän kuitenkin myös, ettei totaalikieltäytymisestäkään tule sen kummemmin hyvää oloa. Ennemminkin kiukku ja ärsytys. Joku kohtuus pitäisi siis löytää. Opinko sitä koskaan, jos en edes yritä? Haluanko oikeasti ottaa sen riskin, että mässäily jää päälle?

Ehkä minä hyppään pää edellä ja yritän. Karkkienkin kanssa voi valita fiksusti. Suklaa on puhtaampaa kuin väri- ja lisäaineista koostuvat irtokarkit, oikea lakritsi on paljon parempi kuin ties millä kaikilla mönjillä täytetyt salmiakkimixit. Uusissa Angry Birds- karkeissa on aika vähän lisäaineita, joten jos niitä vain on rantautunut tännekin niin kallistun niihin sekä suklaapatukkaan. Patukkaan, en levyyn. Aion lopettaa silloin, kun on hyvä mieli. Minä onnistun.

Lätinää vaatteista ja vähän muustakin

Kuva

Eilen oli taas hyvä treenipäivä. Kävin juoksuohjelman mukaisesti lenkillä, melkein ainakin. Ohjelmassa oli siis 5min kävely, 2min juoksu, pieni tauko ja kotimatkalla sama harjoitus. Minä tein harjoitukset putkeen ja kävelin sitten koko matkan kotiin. Tänään on 5min kävely, 2-3min juoksu ja kävely kotiin, saa nähdä maltanko oikeasti tehdä noin lyhyen lenkin. Tuskin, varmaan teen tuon menomatkalla, kävelen vielä parikymmentä minuuttia ja kävelen kotiin. Voisin ottaa vaikka sauvat mukaan. Lenkin jälkeen tein eilen gymstickillä ja käsipainoilla käsien lihaskuntoa ja lisäksi punnersin.

Jos treenien suhteen meni hyvin, niin syömisten suhteen ei kyllä. En minä malttanut pitää näppejäni erossa siitä kakusta, mutta söin sentään vain yhden palan. Ja jäätelön. Huoh, ei voi muuta sanoa. Mutta eipä siinä sen kummempaa kuin nyt vain tiukka linja loppuviikon. Olen luvannut itselleni, että käyn tasan vain kerran viikossa vaa'alla, mutta kävin aamulla kuitenkin. Luku oli miinuksella viime viikkoon nähden, mutta katsotaan maanantaina. Sai siitä hyvää potkua loppuviikolle ja kannustusta pysytellä kaukana siitä hemmetin kakusta.

Tänään on ohjelmassa tosiaan lenkki, ja varmaan lisäksi kahvakuulaa ja 8min Abs. Tänään on jalkapäivä, kahvakuula on siihen hommaan oikein hyvä. Pitäisi vain se isompi kuula... koskahan sen muistaisi. 

Tilasin eilen muuten sen rannekellon, juuri sen mikä oli edellisen postauksen kuvassa. Postikuluineen reilut 65 euroa, auts. Tilasin samaan konkurssiin vähän urheiluvaatteita, uudet rintsikat ja yhden paidan, molemmat alennuksesta. Reipas satanen siis tuhlattu ihan vain itseeni ja omiin harrastuksiini. Kaikki tulevat kuitenkin tarpeeseen, ilmankin olisin varmaan pärjännyt mutta on niistä varmasti iloa. Minulla on tällä hetkellä siis yhdet rintsikat, kaksi paitaa, yhdet trikoot ja yhdet polvimittaiset, vähän löysemmät housut, joten uudet vaatteet tulevat takuulla käyttöön, noita vanhoja kun saa olla pesemässä aivan koko ajan että jokaiselle urheilukerralle riittäisi jotakin päälle. Niin ja onhan minulla juoksutakki, jota rakastan ihan mahdottoman paljon. Se on ihana!

Urheiluvaatteissa suosin kirkkaita värejä ja laadukkaita materiaaleja. Merkeillä ei ole niinkään väliä; jos vaate miellyttää silmää, niin merkille on oikeastaan aikalailla ihan sama. Olen löytänyt kivoja urheiluvaatteita niin H&M;ltä kuin ihan "oikeiltakin" urheilumerkeiltä. Eniten mulla on varmaan Puman vaatteita, lenkkarit mukaanlukien. Davidilla on myös hirveän kivoja vaatteita. Nuo uudet tulee kuitenkin Socilta ja Nikelta, joten se siitäkin vähästä merkkiuskollisuudesta. 

Aurinko paistaa viimeinkin lähes viikon kestäneen sateen jälkeen, joten me taidamme lähteä neidin kanssa pitkälle vaunulenkille! Palataan pian!

Konkreettisia palkintoja

Kuva

Vaikka minulla on motivaatiota ja monta syytä pudottaa painoa, päätin, että asetan itselleni ihan konkreettisia palkintoja viiden kilon välein. Luulen, että ne auttavat varsinkin silloin, kun siitä viiden kilon etapista on jäljellä se viimeinen puolikas ja tekisi niin vimmatusti mieli irtokarkkeja. 

Halusin asettaa sellaisia palkintoja, joita en muuten raskisi itselleni hankkia. Jokainen äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollut tietää, ettei rahaa ole liikaa ja rahan käyttäminen ihan vain itseen on toisinaan ihan oikeasti vaikeaa. Shoppailemaan lähtiessä on niin helppoa mutista, että en minä tätä kyllä oikeasti tarvitse ja siirtyä lastenvaateosastolle. Olen harkinnut sporttisen rannekellon ostoa jo ties kuinka pitkään, enkä vieläkään ole saanut sitä aikaiseksi, koska en muka välttämättä tarvitse sitä. Nyt kuitenkin päätin, että tarvitsen, juoksuohjelman tueksi nimittäin - kännykkää on är-syt-tä-vää kaivaa taskusta tarkistaakseen aikaa parin minuutin välein. Se rannekello olkoon palkinto siitä, että olen saanut itseäni niskasta kiinni ja oikeasti liikkunut viimeiset kolme viikkoa todella aktiivisesti, vaikka tekosyitä - enimmäkseen ajanpuutteeseen liittyviä - olisi riittänyt vaikka viidelle muullekin. Rannekellon jälkeen tulee seuraavat tavoitteet!

-5 kg - Kauniit kengät. Ei käytännölliset, vaan yksinkertaisesti kauniit. Jotkut kivat kesähepeneiden kanssa pidettäviksi. Olen huono ostamaan kenkiä, todella huono. Minulla on jokaiseen tarpeeseen yhdet kengät - yhdet lenkkarit, yhdet tennarit, yhdet juhlakengät, yhdet vaelluskengät, yhdet kumpparit, yhdet talvikengät ja niin edelleen. Viiden kilon jälkeen ostan kengät, joita en välttämättä tarvitsisi, mutta haluaisin kuitenkin.

-10 kg - Sykemittari treenin tueksi. Tässäkin on jotain, josta olen haaveillut jo pidempään, mutta ei ole tullut laitettua kun ne on niin kalliita ja kyllähän minä nyt ilmankin pärjään. Pärjään joo, hyvinkin. Mutta ekan kympin jälkeen saan ostaa itselleni hyvän sykemittarin.

-15 kg - Kampaajakäynti. Minulla on pitkät ja paksut hiukset, joten en raaski värjäyttää niitä kampaajalla vaan tuherran itse. Viidentoista kilon pudotus on kuitenkin niin hyvä suoritus, että saan palkita itseni ja hiukseni ihan oikealla kampaajalla.

-20kg - Uusi laukku. Vaikka treenilaukkukin, ihan sama. Olen laukkujen suhteen aivan yhteä surkea kuin kenkienkin - minulla on vain se, minkä välttämättä tarvitsen. Olisi ihanaa, kun olisi joku oikeasti kaunis ja silti käytännöllinen laukku, jonka kehtaisi ottaa mukaansa mihin vain. 

-25kg - Vaatekaapin uudistus ilman budjettirajoitetta! Vain ihania, kauniita vaatteita, ei enää yhtään ihan kivaa paitaa vain siksi, ettei ne ihanat istu. Niin!

Ei ollut lopultakaan kovin vaikeaa, mutta kyllä silti mietin - varsinkin tuon laukun kohdalla - että onkohan tämä nyt ihan tarpeen. Milloinhan sitä oppisi kunnolla, että itseensä panostaminen on tarpeen aina? Yksi syy näihin kiloihin on se, että olen työntänyt omat tarpeeni syrjään ja huolehtinut muista, ollut aina se, joka joustaa ja se, joka antaa pois omasta ajastaan auttaakseen muita. On aikakin oppia, että minä olen tämän kaiken arvoinen. 

Liikunnan vaikutuksia kolmen viikon jälkeen

Kuva

Olen nyt liikkunut aktiivisesti eli 4-6 kertaa viikossa lähes neljä viikkoa, ja eron omassa olossa huomaa jo tässä vaiheessa varsin hyvin. Aiemmin liikuin siis hyvin epäsäännöllisesti 0-3 kertaa viikossa ilman minkään sortin tavoitteita, säännöllisyyttä tai aktiivista painonpudotusfiilistä. Ajattelin nyt listata niitä juttuja, jotka jo tässä vaiheessa huomaa erona vanhaan.

1. Jaksan paremmin arkea. En saa enää selittämättömiä kiukkuraivareita, aamut ei tunnu ylitsepääsemättömiltä, jaksan tehdä kotitöitä paljon paremmin enkä hautaudu päiväuniaikaan sohvan pohjalle vaan oikeasti teen jotakin. Olen pirteämpi, iloisempi, kaikin puolin kivempi.

2. Nukun paremmin. En heräile öisin, en pyöri sängyssä levottomana tuntikaupalla vaan nukahdan laitettuani pääni tyynyyn ja herään aamulla oikeasti virkeänä ja hyvin levänneenä. 

3. Iho voi paremmin. Kun en syö makeaa jatkuvasti ja juon paljon enemmän vettä, epäpuhtaudet on kadonneet jäljettömiin.

4. Ryhti on parempi. PALJON parempi. En röhnötä sohvalla ihan miten sattuu enkä nojaa kyynerpäilläni pöytään, vaan istun ryhdikkäästi ja selkä suorassa.

5. Niska-hartiaseudun ongelmat ovat pudonneet ainakin puoleen. Ei ne ihan kokonaan ole kadonneet, mutta en ole esimerkiksi tarvinnut särkylääkettä kipuihin koko tänä aikana, kun ennen jouduin taipumaan lääkkeisiin vähintään kerran viikossa. 

Niin. Voin kokonaisvaltaisesti paljon, paljon paremmin. Vielä on työtä tehtävänä, mutta nämä jutut motivoivat kovasti jatkamaan. On ihanaa kun tuloksia näkyy näin selvästi jo nyt, vaikkei paino ole mahdottomia pudonnutkaan.

Kestää, kestää, kestää ja kestää...

Kuva

Minä rakastan leipomista. Rakastan! Jauhojen mittaamisessa, taikinan vaivaamisessa ja siinä tuoksussa, joka valtaa koko talon kun uunin aukaisee on jotain todella terapeuttista ja koukuttavaa. Leivon pullaa, sämpylöitä, muffinsseja, piirakoita ja kakkuja, leivon makeaa, leivon suolaista. Erityisen hyvä olen dallaspullien, erilaisten muffinssien, marjapiirakan ja porkkanakakun teossa. Ne on niitä bravuureita, jotka uppoavat vieraaseen kuin vieraaseen ennen kuin ensimmäinen kahvikuppi on kerennyt jäähtyä juotavaksi. Jos en ole leiponut viikkoon, mies jo kyselee että voisinko tehdä jotakin iltakahville. Ja kyllä minä aina voin. Kaapeista löytyy aina ainekset vähintäänkin tavalliseen pullaan ja korvapuusteihin, yleensä varastoja kaivelemalla saan aikaan myös jonkinlaiset muffinssit ja sämpylät. Marjapiirakkakin syntyy alle tunnissa jotakuinkin milloin tahansa.

Leipominen ja laihdutus on kuitenkin vähän kyseenalainen yhdistelmä. Eilen tuli taas halu leipoa, ja päätin pyöräyttää porkkanakakun. Ihan vaan siksi, että halusin ja mies kysyi onko jotain hyvää kun tekisi mieli. No, keksin minä sitten ihan syynkin sille kakulle, neiti täytti huikeat 8 kuukautta. Haha, olen kyllä erittäin hyvä keksimään tekosyitä leipomiselle; ikinä ei ole niin arkista arkipäivää etteikö voisi leipoa. Ja jos en mitään varsinaista syytä löydäkään, niin ainahan voi leipoa ihan vaan arjen piristykseksi.

Nyt sitä herkkukakkua tuolla kaapissa olisi. Söin sitä eilen, mutta söin vain yhden palan. Se on hyvä suoritus, mutta se kakku on edelleen kaapissa. Ja se kestää siellä ainakin muutaman päivän vielä. Tänäaamuna olen avannut jääkaapin oven jo ainakin neljästi ottaakseni kakkua. Toistaiseksi olen sulkenutkin oven neljä kertaa ja päättänyt lujasti, että en ota. En tiedä kestääkö tätä luonteenlujuutta koko päivän, ja seuraavat päivät. Toivon niin. Mutta en tiedä kestääkö sitä.

Eilen oli hyvä treenipäivä, oikein hyvä. Tein 45min zumbaohjelman, 15min kahvakuulaa (3x keskivartalotreenin) ja vielä 8min Absin päälle. Jokohan ensi viikolla uskaltaisin siirtyä tuossa 8min Absissa toiselle tasolle, pian tulee neljä viikkoa ykköstasoa täyteen. No en ehkä vielä, sen verran polttaa viimeisessä minuutin setissä vielä. Ehkä sitten seuraavalla viikolla. Ei sen kanssa ole mihinkään kiire.

Tänään juoksuohjelmassa on 5min kävely, 2min juoksu, kääntyminen kotiin ja 5min kävely ja 2min juoksu. Lisäksi ajattelin tehdä lihaskuntoa yläkropalle, ehkä käsipainoilla vaihteeksi ettei tuon kahvakuulan kanssa tule kyllästymistä. Nuo lyhyet lenkit on niin turhauttavia, kun en ole niin huonossa kunnossa kuin tuo ohjelma olettaa, mutta sinnittelen. Puhuttiin tästä juuri miehen veljen kanssa pari päivää takaperin, ja hänkin neuvoi ehdottomasti noudattamaan tuota ohjelmaa. Ei pidä ahnehtia, kyllä ne lenkit pidentyvät hiljalleen. Lohdutti hän myös sillä, että kun hän oli tehnyt 10km-20km ohjelman eli sen seuraavan tason tuosta minun noudattamastani ohjelmasta, sekin oli alkanut lähes vastaavilla lenkeillä vaikka oletus tosiaan oli että 10km taittuisi jo valmiiksi. Näin sivuhuomautuksena, on tosi kivaa kun on joku jonka kanssa jutella liikunnasta ihan oikeasti. Miehen veli on myös opiskellut liikuntaa jonkin verran ja oikeasti ymmärtää asioista jotakin. Kyllä mieskin ymmärtää, mutta paljon vähemmän. Siksi puhun mieluummin veljen kanssa.

Tulipa tästä nyt tällainen hallitsematon ajatusvirta. No, tällainen minä olen. Höpötän vaan menemään, hypin aiheesta toiseen ja unohdan mistä minun pitikään alunperin kertoa. Nyt rupean kahlaamaan muita laihdutus- ja treeniblogeja läpi inspiraation ja vertaistuen toivossa. Tyttö nukkuu vielä ainakin puoli tuntia, joten aikaa on. Palataan taas.

Kuulailua

Kuva

Hain sen kahvakuulan tosiaan äidiltä lainaan, ja tykkään siitä kyllä kovasti. Kuula on tuonut toivottua vaihtelua lihaskuntoon ja on myös tosi tehokasta, mikä on tärkeää kotiäidille joka ei aina ehdi liikkua tuntia putkeen.

Äiti oli hukannut kuulan mukana tulleen DVD:n, joten vietin yhden illan perehtyen liikkeisiin Youtuben avulla ja lisäksi lajia kauemmin harrastanut kaveri näytti minulle osaamiaan liikkeitä. Näiden pohjalta tein itselleni kolme kahvakuulaohjelmaa, joita on tarkoitus tehdä vuorotellen, jokainen kerran viikossa. Ohjelmat on seuraavat.

Ohjelma 1 - jalat

20x heilautus
15x pystypunnerrus + kyykky + työntö/käsi
30x askelkyykky jalkaa vaihtaen
20x tempaus kättä ylhäällä vaihtaen
20x peruskyykky
20x varpaille nousu

Ohjelma 2 - keskivartalo

20x heilautus
20x kahdeksikko
30x vartalon kierto
20x hyvää huomenta
30x meloja- vatsalihasliike

Ohjelma 3 - kädet

20x heilautus
15x työntö/käsi
10x hauiskääntö/käsi
20x vartalon kierto
15x rintalihakset

Jokainen ohjelma toistetaan 2-4 kertaa fiiliksen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Voisin myös hyvin kuvitella tekeväni esim. 2x jalat ja 2x keskivartalon yhdellä kerralla ja niin varmaan välillä teenkin. Täytyy nyt vain viimeistään ensi kuussa ostaa painavampi kuula, tuo äidin 6kg on vähän turhan kevyt ja toistoja saa tehdä aika paljon ennenkuin tuntuu missään. Ihan hyvä toisaalta että liikkeet on nyt opeteltu kevyemmän kuulan kanssa.

Tänään on juoksuohjelmasta lepopäivä, joten luvassa on zumbaa ja kahvakuulaa. Liikkumisista on tällä hetkellä hyvä fiilis. Kunto on noussut kohisten ja omaa kehittymistä on mukava seurata.

Mutta nyt täytyy ruveta zumbaamaan, kun tyttö meni päiväunille.

Viikko 1

Eilen oli maanantai, punnituspäivä. Koko viikon fiilikset oli ihan ok, "oikeaa" liikuntaa oli vähemmän kuin normaalisti mutta keskiviikkona puunasin koko talon katosta lattiaan joten liikuntaa kai sekin on. Syömisten osalta meni sunnuntaihin asti oikein hyvin, mutta sitten tuli pari kaveria pitkän matkan takaa yllätysvisiitille ja mässäilyksihän se sitten meni. Onneksi vain toisena iltana, eilen syötiin kiltisti vihanneksia ja dippiä! Ja kyllä me sunnuntainakin kahvakuulailtiin, kun toinen kaveri on harrastanut lajia jo vuoden ja näytti mulle paljon uusia liikkeitä.

Tässä koottuna viime viikon liikunnat:

Ma - Lepo
Ti - Sauvakävely + juoksu/hölkkä 40min, lihaskunto jaloille 10min
Ke - Lepo 
To - Zumba 20min, kahvakuula 25min, 8min abs
Pe - Zumba 45min
La - Lepo
Su - Kahvakuula 40min


Yht. 3h 10min

Tälle viikolle tavoite on ainakin yli 4h ja toivottavasti yli 5h. Mies on aika paljon tällä viikolla iltoja pois, joten saa nähdä miten käy. Tänään aloitan kuitenkin Porin juoksukoulun, minun pitäisi kyllä ehtiä käymään yhdistetty maanantai-tiistai- lenkki eli noin 45min. Minulla ei ole ihan niin huono juoksukunto kuin tuo ohjelma olettaa, mutta koen, että on parempi juosta ihan ohjelman kanssa. Yksin se on sellaista arpomista eikä kehitystä tunnu tapahtuvan mihinkään suuntaan, kun hommassa ei ole mitään kunnon rytmitystä.

Niin, ja se vaa'an lukema. 98,7 se näytti, eli viikossa olisi miinusta 100 grammaa. Säälittävää. Mutta eipä tosiaan noilla sunnuntai-illan mässäilyillä olisi voinut parempaakaan odottaa, ja lisäksi nyt on vielä se aika kuukaudesta eli turvotustakin on. Pääasia että ollaan ylipäätään miinuksella. Tällä viikolla sitten enemmän.

Motivaatio

Kuva

Miksi minä haluan laihtua?

• Itseni vuoksi. Vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Haluan paremman fiiliksen omasta kehosta, haluan voida paremmin, haluan olla paremmassa fyysisessä kunnossa, haluan olla fyysisesti vahva ja kestävä ja haluan pysyä terveenä. Ja kyllä, haluan näyttää paremmalta ja haluan, että tunnen itseni hyvännäköiseksi. Nyt tuo tunne on ollut kadoksissa piiitkään.

• Lapsen ja tulevien lasten vuoksi. Haluan, että olen niin hyvässä kunnossa, että voin oikeasti nauttia perheen vaelluksista, kävelyretkistä metsään, marjojen keräämisestä, kaikesta siitä. Haluan talvella vetää lasta juosten pulkassa, haluan jaksaa vetää lapsen mäen päälle asti, haluan juosta lapsen pyörän vierellä kun hän parin vuoden päästä pääsee pyörän selkään. 

• Tulevan raskauden vuoksi. Uusi lapsi ei ole ajankohtainen ihan vielä, ei ehkä pariin vuoteen, mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Ja silloin haluan olla hyvässä kunnossa. Ensimmäinen raskaus meni ihan hyvin, mutta entä jos toinen ei menekään? Haluan tehdä oman osuuteni, jotta raskaus menisi hyvin.

• Miehen vuoksi. Mies rakastaa minua näinkin, tottakai, eikä ikinä jättäisi tai pettäisi tai mitään muutakaan. Mutta haluan, että hän haluaisi katsoa minua ihan vain siksi, että näytän hyvältä.

• Tulevan työn vuoksi. Jos palaan vanhaan työhöni, odotettavissa on toimistotyö eli paljon istumista. Haluan olla hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta jaksan istua päivät ja välttää selkäkipuilut ja muut istumatyön sivuvaikutukset. 

Siinäpä niitä syitä. Onhan niitä monta, päällimmäisenä ehdottomasti oma hyvä olo. 

Ajattelin myös palkita itseäni. Ensimmäinen tavoite on -10kg, ja silloin olen luvannut ostaa itselleni sykemittarin treenin tueksi. Ehkä viidenkin kilon kohdalle keksin jotain, mutta tosiaan tuon kympin jälkeen se sykemittari.

Niin, ja vaikka tarkoituksenani on pudottaa painoakin, niin tahtoisin näiden elämäntapojen pysyvän tavoitteeseen pääsynkin jälkeen. Mutta uskon kyllä, että jos viimein 22 vuoden jälkeen pääsen eroon kiloistani ja tyytymättömyydestä kroppaani, en ole niin tyhmä että päästäisin sen menemään. En aio olla.

Ruokavaliosta

Kuva

Ihan aluksi kerrotakoon, että minä en syö hiilareita, protskuja tai kaloreita. Minä syön ruokaa. En laita ruokailujani mihinkään ylös enkä ajattele, voinko syödä banaanin vai olisiko omena parempi. 

Ruokavaliossani on oikeastaan vain pari nyrkkisääntöä: ei eineksiä eikä turhia lisäaineita. Syön puhdasta ruokaa, mahdollisuuksien mukaan luomua. Syön lihaa kyllä, mutta pääasiallisesti hirveä ja poroa, toisinaan possua ja kanaa. Syön kalaa, mutta en kirjolohta enkä varsinkaan seitä, vaan oikeaa lohta, taimenta, siikaa, ahventa, reeskaa ja muikkua, haukikin menee kalapullissa mutta itse jaksan vääntää niitä vain harvoin. Kasviksia pyrin syömään joka aterialla. En käytä kevyttuotteita lainkaan, mutta en myöskään kyllästä ruokaani voilla ja kermalla. Paistan melkolailla kaiken öljyssä, kermaa laitan ehkä kerran viikossa ja kohtuudella. Maito on kevytmaitoa, koska se maistuu paremmalta kuin rasvaton maito. Jogurtti on ehtaa partaäijää tai bulgarialaista, ei aspartamiimihirvityksiä ja juusto on juustoa eikä superpalloja. Marjat kerään itse, mansikat, vadelmat, perunat, ruohosipulit ja raparperit kasvavat omalla pihalla.

Ruokavaliossani on kaksi kompastuskiveä ylitse muiden: lounas ja iltapala. Aamulla syön puuroa raejuustolla ja marjoilla, päivällisellä on oikeaa ruokaa ja paljon kasviksia, välipaloina menee milloin mitäkin, banaania/marjoja useimmiten. Mutta se lounas, voi kamala. Mulla ei ole oikein aikaa eikä jaksamistakaan tehdä oikeaa ruokaa erikseen lounaalle, eikä edelliseltä päivältä jää läheskään aina jämiä. Asumme kaukana palveluista, joten salaattitarpeitakaan ei aina kaapissa ole, koska ne eivät säily tuoreena ja hyvänä koko viikkoa. Syön siis leipää, liikaa. Mikä neuvoksi siis? Pitäisi ruveta ostamaan varmaan smoothietarpeita tai jotakin, koska näin tämä ei voi jatkua.

Iltapala taas on sitten oma lukunsa. Treenaan iltapainotteisesti, joten illalla on syötävä jotakin jos haluaa painon tippuvan. Mutta mitä? Sitä iänikuista rahkaa? Niin kai. Sunnuntaina tai maanantaina on taas kauppapäivä, joten ensi viikolle rahtaan kotiin purkkikaupalla maustamatonta jogurttia ja rahkaa ja hedelmiä. Hedelmissäkin on itseasiassa ongelma; olen allerginen käytännössä kaikille muille paitsi banaanille, päärynälle, viinirypäleille, satsumille ja säilykepersikalle ja -ananakselle. Eli omena, tuo helppojen välipalojen kunkku, on kaukainen haave vain. Omenapiirakan päällä eli kypsennettynä se menee, mutta tuoreeltaan ei. 

Herkuista sitten. No, sanotaanko suoraan että olen aivan toivoton herkkuperse. Kokeiltu on kohtuus ja totaalilakko ja kaikki siltä väliltä, eikä mikään hillitse tätä. Kohtuus eli lupa syödä kerran viikossa on ainoa, joka toimii edes jotenkuten. Ja liikunta! Ei hikitreenin jälkeen tee mieli jäätelöä tai suklaata. 

Yhteenvetona siis; tässä blogissa ei näy herkkulakkoa, ei kalorilaskentaa, ei karppaamista eikä ylipäätään syömisten kyttäämistä. Täällä näkyy hyvää ruokaa, hyviä ruokaohjeita ja hyvää fiilistä omista syömisistä. Nyt olen päättänyt sen; alan syömään niin, että tulee hyvä olo. Irtokarkkiövereistä ei tule hyvää oloa, mutta ei tule siitäkään että "korvaa" karkkihetken jollain porkkananpätkällä. Kultainen keskitie, täältä minä tulen. Aion löytää sinut.

Liikunnasta

Kuva

Jos haluaa laihtua, pitää liikkua. Yksinkertaista. Kotiäidille se ei olekaan ihan niin yksinkertaista.

Olen kaksi kertaa löytänyt sen "mun jutun". Ensimmäinen mun juttu oli lentopallo, jota täällä ei ole mahdollista harrastaa. Toinen mun juttu oli ryhmäliikunnat (bodypump, bodycombat, spinning), ja näitäkään ei täällä ole. Kuntosalista tykkäisin, mutta sinne en pääse sen aukioloaikoina. Siispä joudun tyytymään kakkosratkaisuihin ja huijaamaan itseäni nauttimaan niistä.

Kakkosratkaisuja ovat siis sauvakävely, hölkkä, vaunujen kanssa kävely, pyöräily sekä zumba. Lisäksi teen lihaskuntoa, ne ohjelmat teen itse lukuunottamatta vatsalihaksia, joita teen tämän ohjelman mukaan. Aloitin vasta reilu viikko sitten, joten olen tasolla 1. Rehellisesti sanottuna noista ainoastaan pyöräily on sellainen, josta tykkään ihan oikeasti. Mutta vaihtoehtoja ei ole, joten näillä mennään. Zumba menettelee, vaikka onkin yksin aika tylsää. Olen miettinyt kahvakuulan ostoa, mutta haluaisin kokeilla sitä ensin ihan ohjaajan kanssa. Sanomattakin lienee selvää, että täällä ei ole kahvakuulatunteja. No, ehkä saisin sellaisen jostain lainaan ja voisin sitten katsoa netistä ohjevideoita. Olen kuitenkin harrastanut ja opiskellutkin liikuntaa sen verran, että oma keho on aika tuttu, joten enköhän pärjää ilman ohjaajaakin.

Liikun lähes poikkeuksetta neidin mentyä nukkumaan eli vasta iltakahdeksan jälkeen. Se sopii minulle kuitenkin ihan hyvin, varsinkin näin kesällä kun on valoisaa. Joskus zumbaan tai teen lihaskuntoa neidin nukkuessa päiväunia, mutta usein neiti herää just kesken ohjelman vaikka kuinka normaalisti nukkuukin sen tunnin. Lisäksi päiväuniaikaan on yleensä muita kotitöitä niin paljon, että teen ne mieluiten pois alta.

Liikkuminen on minusta oikeasti kivaa. Kunto on vain aika huono, joten sitä pitää kohottaa ja paljon. Se taas saavutetaan vain liikkumalla, ei siihen ole sen kummempia vippaskonsteja.

Tällainen pohjustus liikkumisistani. Listaan liikuntani HeiaHeiaan, ja ajattelin laittaa tänne viikkokoosteen aina maanantaisin, kun on punnitus- ja mittauspäiväkin.

Ensimmäinen

Tässä ollaan. Minä perustin laihdutus-/elämäntaparemontti-/liikuntablogin.

Voisin kertoa lyhyesti itsestäni: olen siis 21-vuotias yhden lapsen kotiäiti, joka asuu kaukana palveluista. Kuntosali ei ole vaihtoehto huonojen aukioloaikojen ja välimatkan vuoksi. Kotiäitiyden lisäksi opiskelen ammattikorkeakoulussa, opintoni suoritan pääasiassa etäopiskeluna ja valmistuminen häämöttää vuoden päässä. Sen vuoden jälkeen palaan töihin, toivottavasti paljon pienempänä kuin sieltä lähtiessäni!

Raskauskiloja minulla ei ole jäljellä ainuttakaan, kaikkia muita kiloja kyllä sitäkin enemmän. Tavoitepaino on aluksi 75, eli reilut 23kg olisi matkaa sinne. Lopullisen ja pysyvän painon toivoisin kuitenkin olevan jotain 69-72 kilon väliltä, mutta aluksi keskityn tuohon 75 kiloon. Olen 174 senttiä pitkä ja aika harteikas, joten tuon hoikemmaksi tuskin pääsen enkä sitä välttämättä haluakaan. Olen painanut lukiossa ollessani 66 kiloa ja se oli jo liian vähän; siihen painoon pääsin syömättömyydellä ja järjettömällä pakkoliikunnalla, näytin jatkuvasti sairaalta ja solisluut törröttivät inhottavasti.

Tavoitteeni on paitsi pudottaa painoa, myös kohottaa roimasti kuntoa. Haaveissa on vuoden päästä kesällä puolimaraton. Haluan olla hyvässä kunnossa lapsen ja tulevien lasten vuoksi. Tahdon, että pääsen vaeltamaan heidän kanssaan ilman mitään ongelmia. Oma äitini ei pääse nyt 49-vuotiaana enää hillajängälle ja sellaista tulevaisuutta en tahdo itselleni. Paremmalta näyttää miehen mummo, joka nyt 88-vuotiaana pyöräilee, kalastaa, hiihtää, kääntää pottumaan ja kerää marjoja. Jos en tee muutosta nyt, se ei tapahdu ikinä. Tämän tiedostaminen antaa uutta potkua.

Monta vuotta olen huolehtinut muista, jättänyt itseni taka-alalle. Rakastan miestäni, rakastan lastani. Nyt pitää opetella rakastamaan itseäni, huolehtimaan itsestäni itseni vuoksi. Joku viisas sanoi kerran, että kun äiti voi hyvin, niin koko perhe voi hyvin. Niinhän se on. Ja nyt on mun vuoro.