Sivut

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Viikko 8

Vaa'an olen tosiaan jättänyt nyt hetkeksi, joten viikkoraportti koostuu tällä kertaa ihan vaan liikunnasta.

Viime viikon treenit:

Maanantai - Lepo
Tiistai - Juoksu 15min/2km, kävely 40min
Keskiviikko - Zumba 45min
Torstai - Juoksu 40min/5km, kävely 30min
Perjantai - Lepo
Lauantai - Kävely 45min
Sunnuntai - Juoksu 42min/5,5km, kävely 50min


Yht. 5h 12min

Olen todella tyytyväinen viime viikon liikuntoihin! Kävelyä lisäsin niinkuin oli tarkoituskin ja liikuntamäärä pomppasi heti pari tuntia ylöspäin. Lihaskunto jäi edelleen paitsioon, jospa tällä viikolla muistaisi senkin. Löysin myös eilen miehen rullaluistimet kaapista, ja koska meidän kengänkoot ei kamalasti heitä toisistaan, niin taidan käydä ainakin kokeilemassa. Suojat pitäisi vain löytää, tai edes ranne- ja polvisuojat, kun en tosiaan koskaan ole rullaluistellut niin voisi olla ihan hyvä idea minimoida riskit. Tällä viikolla pitäisi tulla myös se tilaamani tanssi-DVD, joten sitäkin varmasti testaan.

Tän viikon lopulla onkin sitten leiri ja ensi viikolla toinen, itseasiassa koko ensi viikko menee kesäleirillä. Saa nähdä miten liikunnalle siellä käy. Tai no lähinnä juoksuohjelmalle, koska kyllä siellä liikuntaa takuulla tulee kun ohjelmassa on melontaa, suunnistusta ja tietty olympialaiset. Loppuviikon leirillä en ole yötä, joten iltaisin on kyllä hyvää aikaa juosta tän viikon lenkit.

Tämä viikko alkaa oikein hyvällä fiiliksellä, vaikka kiirettä tuleekin. Leirivalmisteluja on vielä paljon jäljellä ja tän lukuvuoden viimeisten koulujuttujen deadline on huomenna. Arvatkaa onko mulla niitä tekemättä, on tietenkin. Jonkun pitäisi pestä sauna ja siivota täällä vaihteeksi muutenkin, niin ja niitä olympialaisiakin seuraisin mielelläni. Antakaa mun vuorokausiin pari tuntia lisää kiitos! :D

Mutta nyt mun täytyy ruveta syömään lounasta ja miettimään että mistä päästä sitä aloittaisi. Palaillaan!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Zen

Kuva
Eilen ja toissapäivänä on tullut syötyä pizzaa, suklaata ja jäätelöä. Hienosti! Lisäksi eilen ruoka-ajat menivät aivan perseelleen ja söin lähinnä aamupalan ja iltapalan. Vielä hienommin! Näin sitä muutetaan elämäntapoja fiksuiksi! Söin minä tuoreita mansikoita irtokarkkipussin sijaan, joten yksi järkevä valinta edes. No mutta silti, huoh.

Jännistä jännin onkin nyt se, ettei oikeastaan ole edes morkkis. Ei niin minkäänlainen. Fyysisesti olo on vähän huonohko ja maha oli eilen illalla kipeä (yllättävää sellaisella syömisellä), mutta mieli on ihan zen. Kävin juoksemassa torstaina 5km ja kävelin lisäksi puoli tuntia, eilen pidin lepopäivän ja tänään on tiedossa kävelyä ja ehkä zumbaa lisäksi. Ei ole semmonen "ei kiinnosta heitän kirveen kaivoon ja syön koko elämäni pelkkää pizzaa"-olo, vaan semmonen "jaa, semmoset kaks päivää, tänään muuten ruuaksi täytettyjä paprikoita ja oho onpa jäänyt kasviksia, lounaaksi siis kasvissosekeittoa"-olo. En ole kiskonut edes kriisiä siitä, että tänään täällä on aika iso tapahtuma jossa ovat kaikki, joten pitäisi löytää jotain fiksua päällepantavaa. Minä vain kävelin vaatekaapille, otin kivan topin ja siihen vetoketjuhupparin, katoin peiliin ja olin ihan että "no näähän oli hyvät, näytänpä kivalta".

Mitä täällä tapahtuu?!

Minäpä kerron. Vaikka tosiaan maha on vähän kipeä ja noin muuten ei ole paras mahdollinen olo, niin olen tehnyt yhden päätöksen joka tuo tämän zen-fiiliksen: olen päättänyt unohtaa vaa'an. Ainakin kahdeksi viikoksi. Eilen nimittäin etsin taas vaatteita kun neiti päätti tehdä hurmaavan kuolatahran paitaani juuri ennen kauppareissua, ja silmiin osui paita, jota olen pitänyt viimeksi puolitoista vuotta sitten. Eli ennen raskautta. Se paita on just sen verran lyhyt ja istuva, että pienikin mahankasvu näkyi heti enkä halunnut venyttää sitä. Vielä kaksi kuukautta sitten se oli liian lyhyt edelleen eikä istunut kunnolla mahan takia. No eilen se sujahti päälle ja istui niin nätisti että! Mies katsoi mua hetken ja sanoi yhtäkkiä, että kyllä sä nyt näytät vaatteet päällä mun mielestä jo ihan samalta kuin ennen tyttöä ja hoikemmaltakin. Hymyilin, leveästi.

Vaaka on aiheuttanut aika kovan stressin mulle parina viime viikkona ja mua on ahdistanut ihan hirveästi, kun työmäärä ei näy missään. Olen kyllä mitannut senttejäkin, mutta niissäkään ei muka mainittavaa eroa ole näkynyt. No nyt näkyi sitten, vaatteessa, jonka viskasin vielä kaksi kuukautta sitten takaisin hyllyyn. Että kyllä täällä jotain tapahtuu. Katsotaan parin viikon päästä sitä vaakaa, ehkä.

Sellainen pieni avautuminen tähän aamuun. Nyt vaihtamaan erään ilmansaastuttajan vaippa, meikkaamaan, laittamaan tukkaa kuosiin ja hiljalleen voikin sitten alkaa valua kohti small-talkin ihmemaata a.k.a kesätapahtumaa. Hyvää lauantaita kaikille!

torstai 26. heinäkuuta 2012

DVD-pohdintaa

Kuva
Eilen illalla zumbatessani se iski. Kyllästyminen. Tykkään zumbaamisesta kyllä paljon, ja reilu vuosi sitten tilaamani silloinen superpaketti on tarjonnut ja tarjoaa edelleen tehokasta ja kivaa liikuntaa. Ohjelmia on yhteensä 8, joista itse käytän kuutta; Cardio Partya, Sculpt&Tonea, Target Zoneseja (Abs&Legs, Cardio&Glutes, Arms&Obliques) sekä Live!-ohjelmaa. Harvoin teen kahta kertaa putkeen samaa ohjelmaa ja itseasiassa mitä pidempään olen zumbannut, sitä enemmän saan tehoja irti kun liikkeet on tulleet tutuiksi ja se lantiokin löytyy aivan eri tavalla kuin aluksi. Mutta silti, kaipaan ehkä vähän vaihtelua.

Tuo Zumba-paketti onkin nyt uudistunut, ja tarjolla olisi samanhintainen eli kahdeksankympin arvoinen setti, jossa olis suunnilleen vastaavat levyt kuin tuossa mun paketissa. Target Zonesit tosin puuttuivat, eikä niitä ole ilmeisesti uudistettu ainakaan vielä. Tuolla Zumbafitness.fi- sivustolla - joka on siis virallinen maahantuoja - on enemmän tietoa paketista ja mm. joka levystä puolentoista minuutin mittainen pätkä.

Kuva
Mitä itse katsoin noita trailereita, niin ei kyllä kauheasti napannut. Jotenkin noi valot ja taustat ja musiikit ja kaikki on tosi erilaisia verrattuna tuohon vanhaan pakettiin (terv. muutoskammoinen, rutiinifriikki kukkahattutäti), mutta sitten taas nopeasti katsottuna liikkeet ja sarjat ei juurikaan eroa vanhasta. Tietenkään tuossa ei näy koko ohjelmat ja varmasti mukana on uusiakin juttuja, mutta jos minä olisin tehnyt nuo trailerit niin varmasti olisin just laittanut ne kaikki uudet jutut noihin houkuttelemaan "vanhojakin" zumbaajia. Ainoastaan tuo Mix-ohjelma näyttäisi olevan täysin uusi juttu, ja se kiinnostaakin ylivoimaisesti eniten. Harmi, kun ainakaan tuolta Suomen maahantuojan sivuilta levyjä ei voi tilata erikseen. Tuntuisi nimittäin muutenkin hölmöltä maksaa esim. tuosta Step by Step-levystä, kun en ole edes katsonut omaakaan Basic-levyäni. 

Sitten päädyin googlettelemaan muita jumppa-DVD:itä ja löysin Jumppaa!-blogiin. Sieltä niitä DVD:itä löytyikin sitten reilusti ja rupesin kahlaamaan arvosteluja ja selailemaan nettikauppoja. Tanssiin pohjautuvat jumpat kiinnostivat erityisen paljon ja niinpä sitten päädyin tilaamaan ihan suomalaisesta CDON.comista Ministry of Soundin kaksi Pump It Up!- DVD:tä (Jumppaa!-blogin juttu DVD-sarjan osasta Pump It Up! - Burn it. Lose it.); Hi-Energyn ja Body Burnin. Niiden pitäisi ensi viikolla olla perillä, toivotaan nyt sormet ja varpaat ristissä että oikeasti ovat hyviä. Body Burnin biisilista vaikutti ainakin ihan lupaavalta.

Haluaisin ihan hirveästi tilata myös uusia urheiluvaatteita, mutta kotiäidin budjetti ei vain anna yhtään varaa löysäillä. Harmittaa. Mutta ehkä ensi kuussa... tai vuoden päästä kun menen töihin. Sain muuten tilattua uudet juoksutrikoot kuitenkin ja olihan ne hyvät! Adidaksen perustrikoot siis kyseessä. Hieman löysät vain ensikäytöllä, mutta uskon että ne kutistuivat vähän pesussa. Tänäänpä sen näkee kun vuorossa on 5km juoksulenkki tempoa vaihdellen.

Mutta joo, tämä kotiäiti alkaa nyt pyykkäämään ja siivoamaan (vaihteeksi), mies tulee jo kahden aikaan töistä ja silloin pitäis päästä pinkomaan samalla ovenavauksella ulos, koska illaksi on sovittu muita hommia. Palaillaan!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

To prove that I finish what I started

No niin, eiköhän tässä olla synkistelty jo aivan tarpeeksi. Menee puolet viikosta hukkaan kun masistelee vain. Mulle tuli eilen illalla ihan järkyttävä kroppa-angst-kohtaus, mutta päätin (taas kerran) päästä vain yli ja nostaa leuan pystyyn. Minähän teen tämän, minä voitan tämän tappelun, minä pudotan nämä kilot vaikka sitten sillä kaalikeitolla. Niin. Tosin se on jo sitten epätoivoisista keinoista se epätoivoisin, yritän nyt ensin näillä fiksummilla keinoilla. Aloitin zumbaamalla 45 minuuttia, vaikka sohva houkuttelikin huomattavasti enemmän.

Nyt ei tosin irtoa muuta asiaa, saunaankin on jo hoppu. Siispä tässä muutama Reason to be fit, ihan vaan muistutukseksi!

Kuva
Kuva
Kuva
Nyt saunaan ja unta palloon. Hyvää yötä. :)

Blaablaablaa

Kuva
Muutama ehdotti vaa'alla käymistä useammin. No kävin. 98,9kg. 

Hienoa. Hirveän hienoa. Just kun olin illalla psyykannut itseni siihen että kyllä tämä tästä, sinnikkäästi vaan eteenpäin, niin sitten... joo. Eilen oli ne miehen veljen synttärit. En syönyt kakkua. Arvaatte varmaan, että tällä hetkellä kieltäytyminen raparperi-valkosuklaa-mansikkaunelmasta tuntuu kohtuullisen turhalta. Aloin neidin aamupuuron jälkeen sekoittelemaan kaurahiutaleita jogurttiin ja kieltämättä paahtoleipäpussi vaikuttaa n. miljoona kertaa houkuttelevammalta, koska mitä väliä sillä on.

Fiilis on tällä hetkellä surkea ja motivaatio miinuksella. Ei voisi vähempää kiinnostaa joku liikunta tai ruokavalion noudattaminen. En käy enää vaa'alla kuin sen kerran viikossa. En jaksa tätä olotilaa kovin montaa kertaa viikkoon. Nykyisellään vituttaa vain maanantaisin ja se riittäköön jatkossakin.

Eilen juoksuohjelmassa oli 15min rauhallinen juoksulenkki, joten juoksin tuon 15min ja kävelin 45min päälle. Ohjelmassa on tänään vapaa, käyn varmaan pyöräilemässä ja teen lihaskuntoa.

Blaah.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Ajatusvirta

Ensinnäkin, ihan mielettömän suuri KIITOS kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille! Mua ihan liikuttaa kuinka paljon olette valmiita tsemppaamaan ja auttamaan täysin tuntematonta ihmistä. Kannustus auttaa taas ihan erilailla eteenpäin ja jatkamaan sitkeästi.

Kuitenkin jotain muutoksia tulee nyt sekä ruokavalioon että liikuntaan. Pyörittelin tuossa aikani teidän kommentteja ja juttelin vielä enemmänkin parin ihmisen kanssa, ja tulin siihen tulokseen että peruna ja ruisleipä saavat palata ruokavalioon. Kohtuudella edelleenkin, mutta palata kuitenkin. Tiedän että kirjoitin ihan vasta, etten edes kaipaa leipää tai perunaa, mutta olen nainen ja saan muuttaa mieltäni. ;) Perusajatukset ruokavaliosta, eli puhtaus, ei valkoisia jauhoja eikä sokeria sekä paljon paljon rehuja, pysyvät edelleen mukana.

Liikunnan suhteen taas moni ehdotti, että joko jättäisin juoksemisen pois tai ainakin harventaisin lenkkejä ja hidastaisin tahtia. Olen kuitenkin nyt niin innoissani tuosta juoksusta ja omasta kehityksestäni, että en aio siitä tässä vaiheessa luopua. Juoksuohjelma muuttuu tällä viikolla niin, että lenkkejä alkaa olla harvemmin. Ne pidentyvät toki kun kymppiä kohti mennään, mutta tästä lähtien juoksua on kaksi-kolme kertaa viikossa entisen neljän-viiden sijaan. Näin juoksukerrat vähenevät jokatapauksessa. Vauhtikaan ei ole mikään mahdoton, sillä tällä hetkellä perusjuoksuvauhtini on sellaiset 7-8km/h. Jos juoksisin yhtään hitaammin, niin kävelisin.

Muistuttaisin myös, että olen ennen blogin alkua jo liikkunut 5-6 kertaa viikossa pari-kolme viikkoa ja lisäksi epäsäännöllisemmin koko talven. Tälläkin perällä pyöri talven aikana pump ja siellä kävin kerran viikossa, lisäksi lenkkeilin ja zumbasin. Kuntoni ei siis ole mitenkään superhuono enää tässä vaiheessa, joten tuollainen hitaampi hölkkä ei tosiaan pyöri siellä 80% maksimisykkeestä. Olen siitä aika satavarma vaikkei sykemittaria mulla olekaan. 

Mutta niitä muutoksia liikuntaan: tässä vaiheessa aion jokatapauksessa lisätä kävelyä ja pyöräilyä sekä lihaskuntoa. Lihaskunto on pari viime viikkoa ollut aika paitsiossa jostain syystä, ja nyt tavoitteena on panostaa enemmän siihenkin. Samoin lisätä niitä kävelylenkkejä, tai no käytännössä yhdistää juoksuun aina kävelyä. Toivon niin kovasti, että syksyllä täällä taas alkaisi se pump niin pääsisin sinnekin.

No joo, sellainen ajatusoksennus tähän iltaan. Nyt rupean iltapalalle, katsomaan illalla väliinjääneen Suurimman pudottajan ja painun suihkun kautta sänkyyn. Palataan taas! Olette supereita!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Viikko 7, nyt hajottaa

Paino 98kg. 

Ei kommentoitavaa. Tai on, paljonkin. Purskahdin vaa'alla taas vain itkuun. Ei tämä voi olla totta enää.

Viikon liikunnat:


Maanantai - Juoksu 35min/4km
Tiistai - Patikointi 40min
Keskiviikko - Juoksu 25min/4km
Torstai - Lepo
Perjantai - Zumba 45min 
Lauantai - Lepo
Sunnuntai - Juoksu 40min/5km

Yht. 3h 5min

No niin.
Tässäpä hieman puhdasta matematiikkaa.

Peruskulutukseni päivän aikana on noin 2300kcal. Tämä siis ilman liikuntaa. Kulutus viikossa on siis 16100kcal. Syön päivässä 1800-2000kcal. Tämä tekee vaikkapa sillä maksimilla 14000kcal viikossa, eli ilman liikuntaa kalorivajeeni on 2100kcal viikossa. Viime viikon liikunnat polttivat yhteensä noin 1350kcal, ja tämä on alakanttiin arvioitu. Ylimääräistä söin noin 500kcal - ja tämä on periaatteessa turha laskea, sillä ainakin eilen ja lauantaina kalorit jäivät kyllä 1500 tienoille, vaikka ruoka sinänsä ei ollutkaan oikeaa. Tämä tekee viikon vajeeksi noin 2950kcal. Yhden kilon painonpudotukseen vaaditaan 7000kcal vaje, eli liikunnan ollessa alakanttiin arvioitu, painon olisi pitänyt ihan puhtaalla matematiikallakin pudota noin puoli kiloa.

Että joo. Hieman syö miestä. Eikä ihan hiemankaan.

En tajua mikä pointti tässä hommassa enää on. No on minulla parempi olo. Harmi vaan että se hukkuu tähän massiiviseen ketutukseen aika tehokkaasti.

Tämän viikon missiona selviytyä miehen veljen synttäreistä ilman kakkua sekä liikkua yli neljä tuntia. En tiedä, onko kummassakaan tai varsinkaan ensimmäisessä mitään pointtia, mutta en jumalauta anna periksi. Prkl.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

5km - Just did it!

Kuva
Oltiinkin mökillä puolivahingossa koko viikonloppu. Kylmä oli, mutta me viihdyttiin oikein mainiosti. Syömiset nyt oli mitä oli; makaronia, makkaraa, pottuja, ruisleipää, lätynkin söin perjantai-iltana. Ja eilen illalla saunomisen lomassa tuli juotua tölkkikokis. Oikein naurattaa tää mun "repsahdus". Tuollaisen ei todellakaan pitäisi kaataa kenenkään ruokavaliota eikä painonpudotusta, mutta kun mun paino on pudonnut niin järjettömän hitaasti, huomaan heti ajattelevani että pilasin koko viikon. Vaikka ei sen niin pitäisi olla, kun muu viikko meni kuitenkin hyvin.

Mökiltä palatessa yllätin itseni aivan täysin. Alle tunti kotipihaan ajamisesta tavarat oli purettu, kauppakassin sisältö kaapeissa (oikeaa ruokaa, voi ah!), pyykkikone lauloi ja minä painelin juoksukamppeet niskassa ulos. Juoksu oli tuskaa surkeiden syömisten jälkeen, mutta juoksin kuin juoksinkin elämäni ensimmäisen 5km lenkin! Aikakaan ei ollut mikään mahdottoman surkea, 40 minuuttia. Torstaina tulee seuraava 5km, saa nähdä miten kunnon syömisten jälkeen jaksaa. Uskoisin, että huomattavasti paremmin.

Tämän illan missiona on juoda litroittain vettä, että viikonlopun turvotukset katoaisivat huomisaamuun mennessä. Saa nähdä miten onnistun. Suoraan sanottuna odotan suunnilleen plussaviikkoa ja kyllä, ketuttaa jo valmiiksi. Yritän kuitenkin työntää stressin siitä taka-alalle ja nauttia saavutuksestani. Minä juoksin viisi kilometriä!!

Niin ja piti vielä kirjoittaa, tää viikonloppu vahvisti vielä entisestäänkin ajatusta siitä, että tää ruokavalio sopii mulle loistavasti. Mulla oli - ja on vähän edelleen - yksinkertaisesti huono olo, kun en saanut kasviksia vaan hiilarit tulivat perunasta ja leivästä. Makaroniruoan jälkeen turvotti ja maha oli kipeä. Oikein odotan huomista, kun saan taas oikeaa ruokaa aamusta iltaan! Huomenna syödään kanakastiketta paistetuilla kasviksilla ja salaatilla. Mmm. En todellakaan kaipaa perunaa, pastaa tai riisiä, en enää edes leipää. Viikonloppuna sain syödä ihan riittävän huonosti tajutakseni, ettei vanhaan ole paluuta.

Nyt alan lueskelemaan viikonlopun aikana päivittyneitä blogeja, juomaan sitä vettä ja katsomaan perjantain Suurimman pudottajan. Palataan aamulla viikkoraportin merkeissä!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Tällainen perjantaiaamu tällä kertaa

Kuva




Repsahdus.

No en tiedä, voiko sitä sanoa oikein siksikään. Harkittua se oli. Kuulin uutisia, joista en ilahtunut pätkääkään ja olin koko illan alakuloinen, kiukkuinen, surullinen ja poissaoleva. Soitin melkein samantien puhelun jälkeen miehelle, että tuo kaupasta säkillinen irtokarkkia. Mies toi, ja minä söin. En koko säkillistä, lähellekään. Itseasiassa varmaan 100-200 grammaa, ja sitten tuli niin paha olo etten voinut syödä enempää. Ensin ajattelin, että säälittävää. Söin ennen helposti 400 gramman pussin yksin ja päälle vähän suklaata, eikä tuntunut missään. Nyt en saanut alas kuin hikisesti puolet siitä. No sitten ajattelin, että hyvä, olen tullut eteenpäin. Herkkuhimoon ei tarvita enää sitä säkkiä kolmea kertaa viikossa, vaan oikeasti kohtuullinen määrä kerran kahdessa viikossa riittää.

Söin eilen leipääkin, ruisleipää tosin. Se oli hyvää ja siitä tuli hyvä olo; epäilin päänsäryn ja voimattomuuden perusteella, että hiilarit on nyt jääneet vähän turhan vähälle. Niin olivat, koska puoli tuntia syömisestä päänsärky ja voimattomuus olivat poissa, tilalla vain hyvä olo. Olin iloinen, koska osasin kuunnella kroppaani oikein.

Se mistä en ollut oikein iloinen, oli sen tajuaminen, että vaikka liikunnasta on tullut tosi kivaa ja olen sillä saralla ylittänyt itseni aivan hirveän monta kertaa, niin olen edelleen tunnesyöjä. Pahanlaatuinen sellainen. Heti, kun ottaa kunnolla päähän, hukutan murheeni herkkuihin. Ei ole murhetta, jota suklaa ei pelasta, ei niin suurta huolta, etteikö olisi vielä isompaa karkkipussia. En syönyt loppupeleissä mitenkään älyttömästi ja söin kuitenkin muuten ruokavalion mukaan - päivällisellä riisin sijaan kesäkurpitsa-tomaatti-herkkusienipaistosta (NIIN hyvää!) ja muutenkin ihan oikein - joten ei tämäkään viikko kaadu tähän. Itseasiassa saattoi tehdä keholle jopa hyvää pitää pieni, parin tunnin mittainen tauko. Näiden syiden vuoksi en jaksa potea edes minkäänasteista morkkista. Myönnetään; yksi syy on se, että sen karkkipussin jälkeen oli vähän parempi mieli. Olkoonkin että oli paha olokin.

En tajua itseäni. Nyt olo on kuin krapulaisella ja kroppa suorastaan huutaa liikuntaa. Päätä särkee ja on vähän turvonnut olo. Miksi minä teen tämän itselleni? Miksi en pääse eroon siitä ajatuksesta, että herkkujen syömisestä tulisi muka parempi mieli ja asiat kirkastuisivat? Koska kirkas on kaikkea muuta kuin oikea adjektiivi kuvaamaan tätä olotilaa. Ja vaikka kuinka sanon, että kyllä tauko teki kehollekin hyvää, niin en minä tiedä tekikö se. Voiko se tehdä hyvää jos jälkikäteen olo on tällainen? Mihin minä oikeasti tarvitsen niitä sokeri- ja lisäainepommeja edes kerran kahdessa viikossa?

No mutta joo. Alan piakkoin zumbaamaan näitä turvotuksia vähemmäksi. Iltapäivällä lähdemme mökille mummon ruokapatojen ääreen. Kivaa, kyllä, mutta mummo ei varmaan edes tiedä mikä on kesäkurpitsa, joten joudun taipumaan perunan edessä, mikäli haluan pysyä tolpillani. Vaihtoehtona on tietysti juoda kokista ja/tai syödä keksiä/sipsiä/pullaa, mutta näistä valitsen mieluummin sen perunan. Olemme vain yhden yön ja aamulla on jokatapauksessa puuroa, joten pärjään kyllä. En vain syö karkkia tai pullaa vaan pitäydyn perunassa ja ruisleivässä niin hyvä tulee.

Palaillaan! Toivottavasti muualla Suomessa on edes vähän aurinkoisempi perjantai. Täällä on +6 astetta, tuulee pohjoisesta ja sataa vettä. Kauhean kivaa.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

My feet hurt from kicking so much ass!

Kuva
Epäilin toissapäivänä, että jaksaisin ehkä juosta kovempaakin. Jaksoin. Tein (joskin lyhyen) biisilistan 140-145bpm biiseistä, jolloin vauhti on 6min/km eli siis tasan 10km/h. Juoksin ohjelman tämän päivän 25min tuolla tahdilla, eli 4 kilometriä! Eli saman matkan kuin maanantaina, mutta 10 minuuttia kovempaa! Kyllä mä oon kone!

Kieltämättä jo puolimatkassa tuntui, ettei jaksa enää ja viimeinen puoli kilometriä oli aivan järkyttävää tuskaa. Vauhti oli siis lopultakin liian kova. Välillä pitää kuitenkin vähän koetella rajojaan, ei sitä muuten koskaan kehity! Peruslenkkivauhtia tuosta ei siis (vielä) tule, mutta jos kerran viikkoon vaikka noita lyhyempiä lenkkejä painaisi tuota tahtia.


Itsensä ylittäminen on vain niin siistiä! On ihan käsittämätöntä, mihin kroppa pystyy jos pää vain haluaa. Kun tuntuu että jalka ei enää nouse kertaakaan, niin jostain vain kaivaa sen voiman. Päättää, että nouseehan se prkl jos minä niin haluan. Olen edelleen ihan ihmeissäni, miten paljon jaksan kun vain haluan. En olisi ikinä vielä talvella uskonut juoksevani neljää kilometriä, saati sitten tuota vauhtia. Halusin kyllä juosta, mutten uskonut että minusta olisi siihen, nousemaan sohvalta monta kertaa viikossa vain lähteäkseni juoksemaan. Halusin olla sellainen, mutta luulin etten pysty.

Nyt vähän hymyilyttää. Mikä minua muka olisi estänyt? Jos minä haluan olla urheilullinen, pirteä ja ihana, niin sitten minä olen. Ei se ole sen kummempaa, nyt minä sen ymmärrän. Ei se vaadi kuin sen, että käyttäytyy niinkuin olisi aktiivinenkin urheilija sohvaperunan sijaan, sitkeästi viikosta toiseen. Jossain vaiheessa siitä vain tulee elämäntapa, ja minusta tuntuu että olen aika lähellä sitä hetkeä. On tämä sen verran mahtavaa.

Vähän erilaista treeniä

Photobucket

Kuva eiliseltä lenkkipolulta. (OMG, blogin ensimmäinen oma kuva!) Käytiin liikkumassa koko perhe, vähän eritavalla kuin nyt projektin aikana olen tottunut. Kuitenkin tää on sitä liikuntaa, mitä meidän perhe harrastaa ja mistä myös minä tykkään kaikkein eniten. 

Eilen käytiin aika lyhyt reissu, vain 20min kävelyä, veneellä järven yli ja sitten tullessa taas se sama 20min autolle. Tuli siitä se 40min (plus mennessä käsien lihaskuntoa kun se ötököiden määrä oli jotain aivan käsittämätöntä...). Joku vois nauraa, että eihän tuo mitään liikuntaa ole; kävellä nyt syömään ja takaisin. Toivotan epäilijät tervetulleiksi kokeilemaan! Kuva on otettu siltä ainoalta n. 300 metrin kuivalta pätkältä, muu reitti eli mönkijän urat oli löysää mutavelliä joka upotti joka toisella askeleella aika huolella. Hiki ainakin tuli, voin kertoa. :D

Ulkona ja metsässä liikkuminen on ihan parasta. Raitista ilmaa, hiljaisuutta, rauhaa ja päivän kuntoilut tulee tehtyä ihan huomaamatta. Juuri tämän takia tämä on maailman paras paikka asua; voi ihan noin vaan päättää, että lähdetään keittämään iltakahvit ja vajaan tunnin päästä ollaankin jo aivan keskellä ei-mitään.

Niin ja ne iltakahvit! Söin makkaran, kiivin ja pari palaa tummaa suklaata. Se oli itseasiassa koko päivän ruokani, joten joo, ihan ei nappiin mennyt eilen syömiset. Söin kyllä aamulla kaurapuuroa voisilmällä, lounaaksi mozzarella-kurkku-tomaatti-salaattia ja välipalaksi kiivin, mutta tuo "päivällinen" oli kyllä lähinnä huvittava. No joskus näinkin, ei se yksi huono päivä sillointällöin koko roskaa kaada. Hauskinta oli, että mulla ei edes haluttanut niitä Jaffa-keksejä, vaikka ne ovat suurta herkkuani. Saatoin kevyesti vielä pari kuukautta sitten kiskaista puoli pakettia yhdeltä istumalta, nyt ei tullut mieleenkään ottaa edes yhtä. 

Tänään juoksuohjelmassa on 24min juoksu. Kokeilen tänään juosta tuon 145bpm- biisilistan mukaan (se on vielä vähän kesken - siinä on kaksi biisiä :D) ja katson, onko tuo vauhti kuitenkin liian kova. Saa nähdä. Lisäksi voisin tehdä kuntopiiriä, viime viikolla jäi väliin. 

Palaillaan taas!

PS, muokkailin noita tunnisteita vähän. :)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

10 kysymystä

Kuva

Treeni- ja elämäntaparemonttiblogeja selaillessani löysin tällaisen kivan haasteen. Ajattelin vastailla, kun neiti nukkuu näköjään jotain megapäikkäreitä.

1. Ikäsi/sukupuolesi?

21v, nainen.

2. Hulluin tapa miten olet laihduttanut?

Lukioaikana oli mielestäni hyvä idea vahtia syömisiä lähes neuroottisesti. Söin mielestäni terveellisesti, todellisuudessa en syönyt juuri mitään. Laskin kalorit niin tarkalleen kuin mahdollista, karkeista ei voinut edes puhua. Liikuin 7-12 kertaa viikossa ja rankaisin itseäni vähentämällä ruuan määrää heti, jos treeni jäi väliin. No kyllä minä laihduinkin! Lähes 15 kiloa viidessä kuukaudessa, ja minulla oli kuitenkin oikeasti lihastakin enkä alunperinkään ollut edes lihava. Huh.

3. Hassuin/hulluin konsti minkä olet kuullut laihduttavan?

No en tiedä hassuin, mutta hulluimman ja typerimmän konstin kärkikahinoissa on takuulla sekä sairaaladieetti että kaalikeittodieetti. Myös ateriankorvikkeet ja muut nostavat ihokarvat pystyyn. En jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka oikeasti kuvittelevat niiden olevan järkeviä tapoja pudottaa painoa.

4. Minkä laihdutuskonstin itse olet todennut parhaaksi?

Syö vähemmän kuin kulutat ja liiku. Ei se ole sen kummempaa. Tosin näköjään on, kun allekirjoittanutkaan ei ole laihtunut tämän enempää. Ehkä pitäisi kokeilla sitä kaalikeittoa...

5. Oletko koskaan huomauttanut kenellekään nätisti/ilkeästi hänen painostaan?

Olen joo sanonut, jos joku on laihtunut selvästi. Äidille olen myös välillä huomauttanut ylipainon yhteydestä polvivaivoihin, mutta eivät ne kuulemma liity mitenkään toisiinsa. Eivätpä tietenkään.

6. Loukkaako sinua, jos luet halventavia/pilkkaavia kirjoituksia lihavista?

Riippuu kirjoituksen sävystä. Jos se oikeasti on tyyliin "läskit hylkeet siellä makaa sohvalla", niin kyllä se kieltämättä ketuttaa. Lihavuuteen kun voi olla monenlaista syytä eikä kaikkiin voi itse vaikuttaa. Ja sitten on sellaisia, jotka liikkuvat kyllä ja ovat terveitä, mutta tykkäävät vain mahdottomasti suklaasta.

7. Itketkö koskaan ulkonäkösi vuoksi?

Voi kuule, viimeksi eilen. Okei, enemmänkin painolukeman vuoksi, mutta silti. Kyllä itken. Toisinaan pelkkää kiukkuitkua, toisinaan itsesääli-itkua, toisinaan ihan suoraa huutoitkua siitä miksi olen päästänyt itseni tällaiseksi. 

8. Oletko koskaan jättänyt jonkin asian tekemättä painosi vuoksi (esim. ollut pitämättä bikineitä)?

Mistä aloitan? :D Bikinit, ei tule kuuloonkaan. Minihame, ehei. Topissa juokseminen, juu ehkä viidentoista kilon päästä. Topissa ylipäätään hengaileminen ihmisten ilmoilla, en ole varmaan koskaan tehnyt sitä. Menon peruminen vaatekriisin takia on myös tullut kokeiltua, samoin ylipäätään menojen peruminen (esim. saunailta kavereiden kanssa) ihan vaan siksi että hävettää olla tällainen. Lukiossa en uskaltanut yrittääkään puhua ihastukselleni, koska olin läski eikä se kuitenkaan tykkäis musta (olemme tällähetkellä naimisissa). Että joo, onhan tämä tullut tutuksi ja monta kertaa. Ehkä tämä loppuu joskus. Tavoitteena ostaa vielä tälle kesälle se juoksutoppi ja uskaltaa lähteä siinä ulos. Ilman takkia.

9. Ikävintä mitä olet kuullut jonkun sanovan ulkonäöstäsi?

Hohhoi. "Taasko sä olet lihonut?" "Miksi sä olet noin lihava vaikka sun sisko on noin laiha?" "Miksi sä pelaat lentopalloa vaikka oot niin lihava ja sulla on niin huono kunto?" "Oot oksettava." "Ei kukaan vois koskaan tykätä sun läskeistä." "Miten sä kehtaat olla olemassa?" "Ei kaikki halua olla tollasia tylsiä ja harmaita." ja niin edelleen ja niin edelleen.

10. Mukavinta mitä joku on sanonut ulkonäöstäsi?

"Minusta sulla on kyllä kivoja vaatteita jotka istuu nätisti." "Ootpa kaunis!" "Miksi sinä laitat tuon säkin päälle. Pane tämä. Et sinä ole niin lihava kuin luulet."

Sellainen tähän aamuun! Nyt kuulostaa viimein siltä, että prinsessa Maailmannapa heräilee ja vaatii lounasta. Eipä tuosta voi oikein erehtyäkään... Palaillaan!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Uuteen nousuun!

No joo. Fiilikset on tasoittuneet aamusta jo paljon. Ei tämä nyt maailmanloppu ole. Tärkeintä on, etten anna periksi. Puhuttiin jo miehen kanssa, että jos nyt vielä kolmeen-neljään viikkoon ei tapahdu muutosta painossa, käyn otattamassa kilpirauhaskokeet. Olisipa se sitten poissuljettu ja sitten jos kaikki on sen puolesta ok, voisi palkata vaikka personal trainerin auttamaan. Kuten kirjoitin jo aamulla; minä voitan tämän taistelun ja piste. En tasan anna periksi, kun olen näin pitkälle jo tullut.

Kuva
Lähdin juoksemaan, ohjelmassa oli 9min juoksua ja sama takaisin. Siinä 9 minuutin kohdalla kuitenkin tuntui niin hyvältä, että päätin juosta 2km päässä kotoa olevaan tiehaaraan, kääntyä, juosta sen 18min täyteen ja kävellä kotiin. No tuli 2km tiehaara, tuli 18min. Ja minä vain juoksin. Kotiin saakka! 35 minuuttia, 4 kilometriä. Vauhti on, eh, hidas, mutta juoksin silti! Se 5 kilometriä niin taittuu sunnuntaina!

Ei varmaan tarvitse sanoa, että aivan huikea fiilis. Tittidii. Aivan mieletöntä.

Mutta tiedättekö, tuntuu myös ehkä vähän, että voisin juosta kovempaakin. Tuli nimittäin biisi, ja sen biitti oli aivan täydellinen, vaikka olikin astetta nopeampi kuin normaali juoksutahtini. Kaivoin laskurilla tahdin, ja se oli 140-145bpm. Sitten löysinkin jo huipun sivuston - CardioMixes.com - jossa oli bpm;n perusteella valmiita soittolistoja. Nuo biisit oli surkeita :D Eli jostain muualta joudun nyt kaivamaan. Mutta silti, lenkkilista uusiksi, siinäpä tämä ilta sitten meneekin!

Voi vitsi. Vaikka kuinka paino junnaisi, niin kunto ainakin on noussut. Paljon. Huippua, niin huippua! Hyvä fiilis jumista huolimatta!

Viikko 6

Paino 97,7kg. Onhan tämä nyt suoraan sanottuna aivan perseestä. En ymmärrä mitä teen väärin. Joo, viime viikolla liikuntaa tuli vähän. En syönyt herkkuja. Tummaa suklaata ja yhteensä 150g. Siitäkö tämä nyt oli kiinni? Ei kyllä todellakaan pitäisi olla, koska molempina suklaapäivinä hiilarit on jääneet sinne 80 gramman tienoille jokatapauksessa ja reilu 3h liikuntaa plus hyötyliikunnat (puunteot, siivoamiset ja muut) pitäisi kyllä todellakin riittää laihduttajalle.

Ennenkuin jatkan valittamista, viikon liikunnat:

Maanantai - Juoksu 15min
Tiistai - Zumba 1h
Keskiviikko - Juoksu 20min
Torstai - Lepo
Perjantai - Juoksu/kävely 40min
Lauantai - Lepo
Sunnuntai - Zumba 1h


Yht. 3h 15min

Mua niin ottaa päähän. Kaikki tämä on vissiin ihan turhaa? Olis aivan yks hailee syödä kuin ennenkin, en minä ollut lihonut viimeiseen puoleentoista vuoteen (pl. raskaus) ollenkaan. Liikunnasta olen ruvennut nauttimaan, suklaasta kieltäytymisestä en todellakaan. Tehtiin hampurilaisia, söin omani ilman sämpylää ekstrasalaatilla. Muut söi jäätelöä, karkkia ja sipsejä, minä söin pari riviä tummaa suklaata. Mies osti kotimatkalle jäätelön, minä en mitään. Tänään olen luvannut leipoa raparperipiirakkaa ja just nyt on semmonen olo että syön yksin puoli pellillistä, kun ei sillä kerran ole mitään väliä.

Olen nyt kuusi viikkoa oikeasti vahtinut syömisiäni, liikkunut ahkerasti ja olen saanut pois kilon ja sata grammaa päälle. Nauraisin jos ei itkettäisi näin paljon.

Syömisten suhteen olen ollut enemmän kuin oikeilla jäljillä. Ei ole turvottanut, annoskoot on pienentyneet kun kasvikset täyttävät niin nopeasti. En ole ottanut edes ruisleipää tai hapankorppua. En ole käyttänyt ylenmäärin voita ja kermaa. Enkä ole syönyt liian vähän.

Liikkumiset taas, niin. Kyllä sen nyt jokainen näkee että liikun nykyiselläni aivan riittävästi laihdutusta ajatellen, enemmänkin. Ja siis edelleenkään en kirjaa tänne puuntekoa tai vastaavia, joissa kaloreita kyllä palaa kohisten. Meillä on omakotitalo ja iso piha, joten kyykin monta kertaa viikossa milloin missäkin puskassa, joskus useamman tunnin putkeen.

Joo. En tajua. En vaan tajua.


Kuva


Mutta en anna periksikään. Pakko niiden kilojen on jossain vaiheessa lähteä. Tämän taistelun voitan minä ja sillä piste.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Great runners aren't born, they are made

Kuva
Tein taas oman ennätykseni! Juoksin 16min putkeen, sitten kävelin ja juoksin vuorotellen kotiin aina biisin kerrallaan. Kolmen biisin verran ehdin juosta, eli noin 12min, eli juoksin 28min yhdellä lenkillä! Olen aivan uskomattoman ylpeä itsestäni. Parasta on, ettei tehnyt edes mitenkään mahdottoman tiukkaa. Minä vain juoksin ja kuuntelin musiikkia, en ajatellut, kuinka väsynyt olin tai kuinka pitkä matka oli vielä jäljellä. Katsoin kelloa vain biisien välissä ja vain menomatkalla. Nautin juoksemisesta, oikeasti. On mahtavuutta ymmärtää, että oikeasti haluaa lähteä juoksemaan ja nauttii siitä.

Olen ylittänyt itseni tällä viikolla niin monta kertaa, etten voi kuin hymyillä. Eilen kävin kaupassa ja ostin miehelle karkkipussin, itselle tummaa suklaata. En syönyt ainuttakaan karkkia ja suklaatakin vain puoli levyä, 50 grammaa, patukan verran! Minä! Minä, joka kiskon helposti levyn maitosuklaata illassa ja jolle tulee pienestä suklaapatukasta vain paha mieli! Tänään olimme kylällä asioilla ja taas kaupassa, kun rupesi heikottamaan aivan hirveästi. Raahauduin limsahyllylle, kaivoin normaalin vichyn ja sen jälkeen suklaahyllylle hakemaan tummaa suklaata. Söin autossa rivin ja join puoli litraa vichyä, samalla kun mies ja kaverinsa söivät jäätelöä ja karkkia. Söin kyllä loput siitä suklaasta ruuan jälkeen, mutta se oli 80 gramman levy eli päivän hiilarit eivät edes ylittyneet kuin maksimissaan 10 grammalla. Minulla on varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni kaapissa suklaata niin, etten ole edes ajatellut syöväni sitä. 

Minä en ole ollenkaan tottunut tällaiseen. Siis minä olen se, joka aloittaa karkkilakon maanantaina ja lopettaa sen ihan viimeistään keskiviikkona, todennäköisemmin tiistaina tai ehkäpä maanantai-iltana. Minä olen se, joka sanoo, että lähden huomenna lenkille. Huomenna, maanantaina, kuun ensimmäinen päivä. Laihdutus- ja elämäntaparemonttiyritykset ovat kaatuneet kerran toisensa jälkeen. Olen esittänyt ulospäin, ettei se haittaa; minä kelpaan näinkin. Itsekseni olen sitten vatvonut asiaa ja itkenyt surkeaa itsekuriani. Olen aina halunnut olla vahva. Olen onnistunut näyttämään ulospäin vahvalta, itsevarmalta. Todellisuudessa olen ollut kaikkea muuta.

Mutta nyt, nyt tämä muuttuu. On jo muuttunut. Minä olen voittanut itseni tällä viikolla, ja olen jäänyt koukkuun tähän tunteeseen. Tätä lisää, kiitos. 

Joskus tuntuu että ajan pyörteet
kiskoo meidät mukanaan
avaa sylisi mulle
näin maailma saa ohi virrata
Sun aika on kukkaan puhjeta
kohti taivasta kurkottaa
juuret viimein kylmän kiven murtaa
jos ymmärtää odottaa

Tehosekoitin - Maailma on sun

torstai 12. heinäkuuta 2012

Torstain parhaat

Paras sitaatti:


Paras odotus: No Suurin pudottaja ja ensimmäinen punnitus! Eilisessä jaksossa tuli ensin kamala surku niitä kahta joukkuetta kohtaan, mutta eihän se mennytkään ihan niin että suorilta kotiin. Tuo on aivan loistava ohjelma myös siksi, että joka kaudella keksitään jotakin uutta eikä uusi kausi koskaan tunnu vanhan toistolta.

Paras ylläri: Mies tulee töistä jo kahden maissa eli aivan kohta ja lisäksi pitää huomenna vapaapäivän! Ja mikä parasta, aurinko paistaa, voi huippua.

Paras tyttö-juttu: Aamupäikkäreiltä herätessä tyttö oli kuumeinen ja itkuinen, mutta Panadol laski kuumeen nopeasti eikä enää merkkiäkään kipeästä lapsesta. Eli päästään sittenkin ulos!

Paras inspiraatiokuva:

Kuva
Paras ruokaonnistuminen: Lounaaksi syöty salaatti, jossa oli kurkkua, tomaattia, paria erilaista salaattia, auringonkukansiemeniä ja juustokuutioita. Ei leipää, taaskaan, ja ylipäätään lounaan valmistus ja syöminen tuli jo rutiinilla.

Paras muutos omassa olossa: Leipää ei tee enää edes mieli, vetämätön olo on poissa ja muutenkin olo on normaali. Paitsi ehkä hitusen parempi. Olo on kertakaikkiaan hyvä. :)

Ihanaa torstaita kaikille! Minulla on tänään pyöräilypäivä, huomenna taas juoksua. En malta odottaa, ja se jos mikä saa hymyn huulille.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Onnistuminen ja motivaatiomuistuttelua

Kuva


Juoksin! 20 minuuttia ja 3 kilometriä! JUOKSIN!! Mikä fiilis! Vauhti ei ole mikään mahdottoman kova, mutta MINÄ JUOKSIN KOLME KILOMETRIÄ! Voi apua mikä endorfiinihyökyaalto!

No joo, sitten vähän vakavampaa; tulin kotiin, makoilin lattialla ja yhtäkkiä molempiin polviin tuli yhtäaikaa aivan järjetön paine ja kipu. Aivan puskista. Nostin jalat ylös, se helpotti ja nyt tuntuu enää pientä kipua, jota hädintuskin edes huomaa. Mies katsoi valittamistani, oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: "On se hyvä, että laihdutat nyt. Jos nyt tuntuu kipua urheilun jälkeen, mitä se olis ollut kymmenen tai viidentoista vuoden päästä." Niinpä niin.

Mies on niin oikeassa. En ole koskaan kärsinyt yhtään mistään ylipainon fyysisistä seurauksista, ainoastaan henkisistä. Mulla ei ole ikinä ollut mikään paikka kipeä eikä mitään ole mennyt rikki siksi, että olen ylipainoinen. Ei koskaan. Tänään oli ja on elämäni ensimmäinen kerta, kun polvissani tuntuu kipua. Eikä minulla ole mitään hinkua kokea tätä enää koskaan uudelleen.

Jotenkin niin konkretisoitui se, että en minä oikeasti laihduta siksi, että näyttäisin hyvältä tiukassa topissa ja farkuissa tai että voisin lainata kavereiden vaatteita. Minä laihdutan siksi, että saan olla terve, hyvinvoiva, vahva ja kestävä. En halua ikinä lopettaa juoksemista tai metsäreissua siksi, että polviin sattuu. En ikinä.

Että semmoista. Motivaatio loksahti kohdilleen kerralla.

(KOLME KILOMETRIÄ!!!)

Kuudeksi telkkarin eteen, ilman suklaata

Olen minä sissi! Käytiin tytön kanssa aamupäivällä mun mummolassa ja tarjolla oli tuoretta sämpylää ja pullaa. Itsehän kieltäydyin kohteliaasti ja tyydyin leipäjuustoon kahvin kanssa. Mummolan jälkeen käytiin vielä kaupassa, ja voi apua sitä jäätelön- ja suklaanhimoa. Kävelin kaupan läpi ja ostin tuoreita salaattitarpeita ja maitoa. En siis edes sitä tummaa suklaata. Olen aivan uskomattoman ylpeä itsestäni! Niin, ja lisäksi eilen illalla zumbasin tunnin, kaikki Target Zones- ohjelmat eli lihaskunto-ohjelmat putkeen. Nyt on hyvä fiilis. Minä onnistun!

Kuva
Onnistumisesta onkin hyvä siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli Suurin pudottaja- addiktiooni. Olen katsonut kyseistä sarjaa aina, kun se on telkkarista tullut. Lempikauteni tähän mennessä oli viime kesänä Suomessa esitetty season 7, jonka voittaja Helen oli eilisen (ja toissapäiväisen) "Where they are now"-jakson perusteella edelleen oikein timmissä kunnossa. Lempparityyppini kautta aikojen taas on perjantaina päättyneen 8. kauden Amanda, tai sitten vitoskaudella isänsä kanssa kilpaillut Colleen. Myös seiskakauden Kirsten oli aika symppis. Kaikki siis ovat nuoria tyttöjä, joten yllättäen heihin on ollut helpointa samaistua. 


Kuva
Suurin pudottaja on mun mielestä ihan yksinkertaisesti loistavinta realitya, mitä olen koskaan katsonut. Ohjelma kuvaa mielettömän hyvin sitä, että laihtumiseen ei ole mitään oikotietä, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Syötävä paremmin, liikuttava enemmän ja sillä piste. Ei laihdutuspillereitä tai ateriankorvaajia, ei ihmedieettejä, ei mitään epämääräisiä "laihdu sohvalla istuen"-laitteita. Ohjelmassa käsitellään myös hyvin laihduttamisen psyykkistä puolta; sitä, että onnistuakseen ja ennen kaikkea pysyäkseen tuloksissa päänkin sisällä täytyy tapahtua jotakin. Täytyy ymmärtää, miksi ja miten on lihonut ja täytyy osata nähdä kaikki ne tekosyyt, jotka voivat johtaa samaan uudelleen. Täytyy päästää irti vanhoista ajattelumalleista ja raivata tilaa uusille ja terveemmille.


Kuva
Where they are now- jakso oli ihanaa katsottavaa. Oli huippua nähdä, että melkolailla kaikki vanhat kilpailijat olivat ottaneet liikunnan osaksi elämäänsä ja niin moni teki töitäkin liikunnan parissa. Jakso todisti kyllä vääräksi väitteet, joiden mukaan kilpailijat kuitenkin lihovat kaiken takaisin kun laihtuvat niin nopeasti. Viimeisenä ollut Erik, lihonut voittaja oli ehdottoman vähemmistössä. Ehkä hän laihtuu taas yhdeksännen kauden finaaliin mennessä, johon lupasi tulla punnittavaksi. 


Kuva
Tänään alkaa 9. kausi, ja voin kertoa että kyllä, minä seuraan! Toivottavasti sarjaa nähdään jatkossakin Suomessa. Miksihän muuten Suomen Suurinta pudottajaa on tehty vain kaksi kautta? Kyllä meitä lihavia tässäkin maassa riittäisi. Minusta ei tuohon sarjaa olisi, mutta kyllä se loistava inspiroija on. 


Mutta palaillaan taas, neiti kuuluu olevan sitä mieltä että nyt riitti nämä päiväunet!

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Energinen karppaaja täällä moi

Kuva
Puuh. Kaksi päivää karppausta takana ja täytyy kyllä sanoa, että tiukkaa tekee. En ole koskaan eläissäni himoinnut näin paljon paahtoleipää, suklaata, sipsiä, perunaa, hampparia, ihan sama mitä, kunhan on mahdollisimman paljon hiilihydraatteja tai mieluummin ihan suoraan sokeria. Päätä särkee vähän, ja on vähän vetämätön olo. Eilen juoksuohjelmassa oli vartin lenkki, ja sen jälkeen minun piti tehdä vielä lihaskuntoa tai zumbata, mutten vain yksinkertaisesti jaksanut. Nyt olen odotellut jo aika hyvän tovin inspiraatiota lähteä sauvakävelemään, toistaiseksi ei ole näkynyt. Haukotuttaa ja jalat painavat tonnin, kumpikin. 

En tiedä milloin tämä helpottaa. Ehkä piankin. Selväähän se on, että ruokavaliota muuttaessa kroppa reagoi jotenkin, mutta ärsyttävää tämä kyllä on. Niin ne karppaajat aina sanovat, että energiaa on kuin pienessä kylässä ja liikkuakin jaksaa paremmin kuin hyvin. Sitä odotellessa täytynee vain luottaa itseensä ja omaan itsekuriin.

Ei mulla muuta. Lähden sinne lenkille, vaikkei kiinnostaisi kyllä pätkääkään. No käyn edes puoli tuntia, näön vuoksi. Palaillaan, toivottavasti tämä hellittää.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Viikko 5

Kuva
Pallokalafiilis on täällä edelleen, joten en edes käynyt vaa'alla pahoittamassa mieltäni. Ensi viikolla sitten taas. Vyötärön kuitenkin mittasin, edellisen kerran olen mitannut 18.6 eli kolme viikkoa sitten. 2 senttiä sieltä oli hävinnyt, joten kyllä jotakin tapahtuu. Tässä viikon liikunnat vielä. 

Ma - Juoksu/kävely 15min, pyöräily 35min
Ti - Juoksu/kävely 30min
Ke - Lepo
To - Vaunulenkki 1h, juoksu/kävely 50min
Pe - Lenkkeily 35min
La - Lepo
Su - Zumba 20min 

Yht. 4h 5min

Edelleenkään ei menty yli sen viiden tunnin, joten tavoittelemme sitä taas tällä viikolla. Siivoamisen saisi Heiaheiaan listata liikunnaksi, mutta en ole listannut niitä aiemminkaan joten en nytkään sitten. 

Sellaista tänne. Jännä nähdä miten ensimmäinen hyväkarppausviikko vaikuttaa painoon ja jaksamiseen. Aamiaseksi söin kaurapuuroa mansikoilla, lounaalla on salaattia ja iltaruualla on uunikalaa ja kasviksia. Ostin eilen kaupasta myös jogurttia ja siemeniä. Tästä tämä lähtee, hiljalleen. :) Mun äiti muuten aloitti karppaamisen (taas) kolme viikkoa sitten kovalla metelillä, mutta eilen kun käytiin siellä syömässä, tarjolla olikin perunamuusia. Ruoka kyllä ui voissa normaaliin tapaan. Kysäisin sitten yökylään tulleelta siskolta, että onko äiti enää karpannut. Kolme päivää oli kuulemma tällä kertaa kestänyt. Just. 

Äiti oikeasti karppasi pidempään pari vuotta sitten ja tiputti 15 kiloa, mutta lopetti sitten ja kaikki on tulleet takaisin, kun vaikka hiilarit palasivat ruokavalioon, rasvan määrä pysyi samana. Tai no, oikeastaan se oli ollut sama koko ajan... Mutta kuitenkin. Esimerkkinä äidin karppaamisesta voisin mainita mm. sen, että perunoiden tilalla oli usein, siis monta kertaa viikossa pekoniin käärittyjä, juustolla täytettyjä herkkusieniä. Lisäksi tosiaan äiti käytti voita todella surutta ja kermaakin lorahti jokaikiseen ruokaan reilusti, pekoniakin meni monta pakettia viikossa. Oikein klassinen kauhuesimerkki karppaamisesta siis. 

Kuva
Itse haluan tehdä todellakin toisin. Voi tulee olemaan ehdottomasti toissijainen rasvanlähde ja etupäässä tulen käyttämään öljyjä ja täysrasvaisia maitotuotteita, lisäksi sitten tietenkin avokadoa, oliiveja ja rasvaista kalaa ja lihaa. Kermaa ei käytetä enempää kuin nytkään, enkä pekonista edes tykkää. Perunat ja riisit korvataan kasviksilla (joita niitäkään ei uiteta voissa, kuten äitini tekee mm. porkkanoille), ei rasvassa uivilla lisäkkeillä. Luulen, että tuollainen rasvankäyttö sopisi paremmin Atkinsia tiukasti noudattavalle tai alakarppaajalle. Hyväkarppaaja voi syödä kasviksia ja hedelmiäkin (paitsi banaania ja rypäleitä) vapaasti, joten hiilareita tulee jokatapauksessa niin, ettei ihan kaikkea tarvitse korvata rasvalla. Näin minä tämän järkeilen.

Harmittaa kyllä äidin puolesta. Ei tämä ollut ensimmäinen - eikä takuulla viimeinen - laihdutusyritys, joka päättyi näin. Itseasiassa äiti on tasan kahdesti saanut oikeasti laihdutettua elämänsä aikana: toisen kerran juuri ennenkuin alkoi odottamaan esikoistaan eli minua, ja toisen kerran silloin pari vuotta sitten karppaamalla. Lienee sanomattakin selvää, että äiti syyttää aina tilaisuuden tullen kiloistaan minua. Minun vikanihan se tietenkin on, että hänelle vain tuli 40 raskauskiloa, jotka edelleen yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen istuvat tiukassa. Niinpä niin, miten nyt kukanenkin haluaa itseään huijata.

Mutta se tästä aamuavautumisesta. :) Minä lähden hakemaan pyykit sisälle, eilinen auringonpaiste on muisto vain ja taas tulee vettä. Palaillaan!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Ehkä sittenkin muutoksia keittiöön

Sunnuntaihuomenia! Tai kohta on kyllä jo puolipäivä. Istuskelen itsekseni keittiössä, kun mies, koira ja tyttö kiskovat unta palloon, tyttö ja koira päiväunta ja mies vielä yöunta. Tänään on siivouspäivä, ajattelin heittää tytön ja miehen ulos ja siivota ihan rauhassa ja kunnolla, ja sitäpaitsi yksin siivoan koko talon tuplasti nopeammin kuin miehen ja varsinkin tytön kanssa. Juoksuohjelmassa on tänään rauhallinen kävelylenkki, mutta käyn varmaan pyöräilemässä tai sitten zumbaan. Turvotusolo on laskemaan päin, aamulla vaaka näytti jo 98,5. Vieläkin siis turvotusta on ja sellainen on olokin, mutta parempaan päin mennään.

Kuva
Olen tässä aamupäivän ratoksi lueskellut tietoa, keskustelua ja bloggauksia karppauksesta. Eilen illalla tuli nimittäin miehen kanssa ruokavalio puheeksi, ja mietin siinä, että pitäisikö kokeilla hyväkarppaamista. Ei siis mitään tiukkaa Atkinsia todellakaan, mutta kuitenkin jotain virallisterveellisestä poikkeavaa. Ja olen tämän aamupäivän lukemisella ja googlauksilla tullut siihen tulokseen, että taidan kokeilla. Ei kai siitä haittaakaan ole, ja jos on jotain hyötyä, niin hyvä niin. Nimittäin, vaikka tämänhetkinen turvotusfiilis johtuukin mitä suurimmalla todennäköisyydellä hormoneista, niin olen aiemminkin huomannut turvottelua ja mahakipua varsinkin makaroni- ja pastaruokien jälkeen. Myös leivällä korvattu lounas aiheuttaa turvotusta ja huonoa oloa, ja tietty sokeri. 

Eli ruokavaliostani jäisi pois sokeri, peruna, maissi, valkoiset jauhot, valkoinen riisi ja teolliset rasvat. Lisäisin ruokavaliooni vihanneksia, marjoja, luonnollisia rasvoja (avokado, siemenet, oliiviöljy) ja viikon pulla- ja suklaahetket korvaisin tummalla (yli 70%) suklaalla. Ei kuulosta ollenkaan mahdottomalta, sillä nykyiselläänkin syön varsin vähän mitään noista poisjätettävistä ruoka-aineista. Sokeria tulee kyllä syötyä (ja juotua!) liikaa, joten sen poisjättäminen tuskin tekee ainakaan pahaa. 

Tiedän, että kirjoittelin ruokavaliopostauksessani jo varsin selvästi, että minä en syö hiilareita, protskuja tai kaloreita, vaan ruokaa. Loppuun vielä kirjoitin, että tässä blogissa ei sitten mitään karppaamista näy. :D No mutta hei, säännöt on tehty rikottaviksi ja nainen saa aina vaihtaa mielipidettään ja sitä rataa. Ja kun nyt oikeasti tarkastelen ruokavaliotani ja tuota hyväkarppaus-ruokavaliota, niin eihän niissä loppupeleissä ole mahdottomasti eroja. Olennaisinta lienee perunan ja sokerin unohtaminen, ja varsinkin jälkimmäisen kanssa tekee varmasti tiukkaa.

Korostan nyt vielä, että tarkoitus ei siis ole jättää hiilareita pois eikä edes yrittää ketoosia. Liikun tosi paljon, ja liikuntaan tarvitaan myös hiilihydraatteja. On kuitenkin eri asia, tuleeko hiilarit marjoista vai ranskanleivästä. Lähden kokeilemaan vhh-ruokavaliota sillä mielellä, että palaan vanhaan linjaani, mikäli homma ei toimikaan. Olen valmis muuttamaan suunnitelmaa ja muokkaamaan ruokavaliota siten, että jaksan hyvin liikkua yhtä paljon kuin nytkin. Vhh-ruokavalio on jostain syystä leimattu sohvalla laihduttavien ruokavalioksi, enkä ota kantaa siihen, onko se totta vai ei, mutta olen kyllä myös kuullut ja lukenut paljon liikkuvienkin karppaavan onnistuneesti.

Tälle linjalle siis lähdetään, ja kokeillaan nyt aluksi muutama viikko näin. Jos joku mättää, niin sitten korjataan asiaa. Uskon kuitenkin, että olen oikeilla jäljillä noiden turvotuksien ja muiden suhteen.

Mutta minä lähden nyt herättelemään miestä ja sitten touhuamaan. Tänään onkin sopivasti kauppapäivä, joten uusi ruokavalio pääsee käyttöön samantien. Palaillaan huomenna! Ainakin viikon liikunnat ja seuraavan viikon suunnitelman tulen kirjoittelemaan, saa nähdä nyt vielä sen punnituksen kanssa.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Pallokala

Kuva
Se aika kuukaudesta, joten turvottaaargh. Kävin aamulla vaa'alla ja se näytti huikeat 99kg, joten syystäkin on vähän paisunut olo. Toivottavasti turvotus laskee maanantaihin mennessä, muuten en kyllä edes laita koko punnitusta ylös. Oikein tuntee kun sormet on hirveät nakit ja koko ajan on tosiaan semmonen, no kyllä te tiiätte millainen olo. Ihanaa olla nainen ja sitä rataa...

Pallokalaolosta huolimatta eilen juoksu kulki oikein kivasti. Oli siis vuorossa 7 ja 7 minuuttia minuutin kävelytauolla, ja jaksoin kuin jaksoinkin koko matkan ja vieläpä ihan hyvin. Tuli lisää uskoa siihen, että todellakin jaksan tänään juosta sen vartin. Melkein jännittää, haha. Kaksi viikkoa, siis kaksi viikkoa enää viiteen kilometriin! Eilisestä lenkistä tuli muuten vähän pidempi kuin piti, kun tulimme kylältä ja jäin n. 5 kilometrin päähän kotoa. Ihan puolimatkaan en päässyt juoksemalla, joten tuli vähän ylimääräistä ja aikaa meni 50 minuuttia. No mutta eipä tuo kävely ole tainnut kenellekään ainakaan haitaksi olla. Käytiin eilen päivällä tytön kanssa kävelemässä tunnin verran, kilometrejä tuli vajaa 5, joten kyllä minä kuitenkin juoksen nopeampaa kuin kävelen vaikkei vauhti mikään ihan mahdoton olekaan.

Tänään tosiaan lähdemme mökille. Miehen on tarkoitus lähteä aiemmin töistä, jotta ehdimme noin kuudeksi viemään tytön hoitoon ja sitä ennen minä ehdin käydä lenkillä (kohta voi sanoa jo että juoksemassa!) ja ehditään myös syödä. Siivota ja pakata voisin tässä päivän mittaan ihan itsekseni, kunhan herään ensin... milloin, milloin minä opin menemään ajoissa nukkumaan! Taas venyi puolilleöin ja aamulla ollaan sitten silmät ristissä kun tyttö herää. Joten toinen (okei, kolmas...) kuppi kahvia ja sitten pyykkikone laulamaan. Aurinkoa perjantaihin!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Suklaapäivän ajatuksia + treenimusiikkia

Tänään oli lepopäivä, ja nähtävästi myös suklaapäivä. Kovin ristiriitainen olo. Toisaalta olen riemuissani, että pystyin jo toisen kerran peräkkäin syömään kohtuudella, ilman pahaa oloa, toisaalta sitten taas ärsyttää. Olis kai ne voinut jättää syömättäkin. No jaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että huomenna en enää syö ja lähden reippaasti lenkille. Koska sellainen minä haluan olla; haluan syödä silloin kun tekee mieli, ilman pelkoa kahden viikon sokeriputkesta ja sohvalle jumittamisesta, haluan olla niin vahva, että seuraavan päivän lenkki ja ruotuun palaaminen on täysin itsestäänselvyys. Ja koska haluan olla, niin sitten käyttäydyn niinkuin olisin. Yksinkertaista. (Olisikin.)

Kuva
No mutta, se siitä illan pohdinta-annoksesta. Etsin tänään uutta treenimusiikkia, ja haluan jakaa muutaman biisin. Löysin pari ihan superia! En osaa yhtään ajatella, millaista liikkuminen olisi ilman musiikkia. Jotenkin tosi outo ajatus ylipäätään. Saan musiikista hyvää fiilistä, muuta ajateltavaa ja lenkkarille hyvän tahdin. Mulla on Spotify Premium- tili, joka on kyllä ollut paras ostos aikoihin. Kotoa löytyy myös iPod ja hyllyllinen levyjä, mutta täytyy myöntää että Spotify on vienyt voiton molemmista jo aikoja sitten. Ostan silti kyllä edelleenkin toisinaan levyjä, mutta lenkillä kännykkä ja offline-listat ovat syrjäyttäneet iPodin ja levyvaraston.

Treenatessa mulla toimii kahdenlainen musiikki: raskas ja kevyt. Ja se on sitten joko-tai, ei koskaan sekaisin. Kotona kuuntelen musiikkia aika laidasta laitaan, mutta treenilistat on sieltä ääripäistä. Raskasta tulee kuunneltua kyllä kotonakin toisinaan, mutta tätä diskojumputusta ja radiohittien ilotulitusta ei kyllä todellakaan. Jostain syystä se jumputus kuitenkin tekee askeleesta kevyemmän ja lihaskuntokin rytmittyy biitin tahdissa paremmin, vaikka normaalisti esim. YleX- soittolistat saa lähinnä aikaan itsetuhoisia ajatuksia. Jännä. Niin, ja kuuntelen molempia listoja sekä lenkillä että lihaskuntoa tehdessä, fiiliksen mukaan.

Minun kone on jostain syystä nyt täysin yhteistyökelvoton Youtuben kanssa, joten en saa tähän linkkejä, pahoittelen. Tässä kuitenkin listoina molemmilta puolilta tämän hetken treenibiisien top 10!

Raskas:


Sonata Arctica - Paid in full
The Offspring - The kids aren't allright
My Chemical Romance - This is how I disappear
Foo Fighters - The Pretender
Muse - Time is running out
Linkin Park - The End
Nickelback - This means war
Nightwish - Storytime
Mötley Crüe - Dr. Feelgood
Sum41 - Over my head (Better off dead)


Kevyt:


Stan Walker - Loud
LMFAO - Sexy and I know it (TOTTAKAI!)
Lady Gaga - The Edge of Glory
Adam Lambert - If I had you
Basshunter - All I ever wanted
Anna Abreu - Hysteria
Flo Rida - Good feeling
Loreen - Euphoria
Kelly Clarkson - Stronger (What doesn't kill you)
Katy Perry - Firework

Että sellaista. Mainittakoon, että lempibändejäni ja -artistejani noin niinkuin normaalissa elämässä on mm. Bon Jovi, Juha Tapio, Foo Fighters, Jenni Vartiainen, Anna Puu, P!nk ja Train. Että ei, ei ole logiikan häiventäkään missään. :D Mutta sellaista se on, olen moneltakin kuullut että treenimusiikki saattaa olla tosi kaukana siitä, mitä kotistereoissa soi.

Joop. Huomenna tosiaan paluu ruotuun ja lenkille! Perjantaina me ehkä hyvällä tuurilla saadaan tyttö yön yli hoitoon ja päästään kah-des-taan mökille saunomaan ja nauttimaan pitkästä, rauhallisesta aamusta. Pidetään peukkuja sille! Ja myös sille, että perjantaina saan käytyä ennen lähtöä lenkillä ja syömiset pysyvät kohtuudessa. Herkkuja ei kyllä tämä viikko enää kaipaisi, kyllä nuo suklaat riittivät vaikken mahdottomia syönytkään. Katsellaan. Jospa sallisin silti itselleni yhden saunasiiderin. Somersby mmm.

Se tästä, nyt lähden nukkumaan. Päätin aamulla siinä sängyn reunalla torkkuessa, että tänään menen viimeistään kymmeneltä nukkumaan. No kello näyttää 22:51 ja mulla on hiusväri vielä päässä... että joo. Palaillaan!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Palautumisesta

Kuva
Kävin tuossa juoksu/kävely-lenkillä ja lisäksi pyörälenkillä, ja taas tuli mieleen palautumisasiat. Olen todella, todella surkea muistamaan yhtään mitään palauttelua, ainoa edes etäisesti palautumista muistuttava "toimenpide" on pari lepopäivää viikossa. En muista syödä proteiinia, puhumattakaan mistään palauttelujuomista, en muista venytellä. Saunassa sentään käyn suunnilleen joka toinen päivä. Ehkä kerran viikossa venyttelen ja joskus harvoin kun oikein hurjaksi heittäydyn, venyttelen saunassa. Että joo, parantamisen varaa olisi ja paljon.

En oikein usko, että tässä vaiheessa, kun päätavoite on nimenomaan pudottaa painoa, jollain protskujuomilla olisi kamalasti väliä. Niiden aika on enemmänkin sitten, kun läski on lähtenyt ja uudet tavoitteet liittyvät haban kasvatteluun. Mutta jotakin voisin kyllä tehdä, ja siis nimenomaan tehdä edes jotakin pientä nykyisen totaalipiittamattomuuden sijaan.

Asetankin itselleni haasteeksi muistaa venyttelyn jokaisen treenin jälkeen. Lyhyet venytykset heti treenin loputtua, pidemmät tunnin-parin päästä. Saunapäivinä venyttelen saunassa, lämpö kun edesauttaa venytystä. Ehkä jossain vaiheessa olisin siinä pisteessä, että muutaman kerran viikossa jaksaisin tehdä oikein kunnon setin lihashuoltoa, mutta otetaan nyt aluksi tavoitteeksi tuo venyttely. 

Olen maininnut moneen kertaan, että treenaan iltapainotteisesti. Treenin jälkeen on melkein aina nälkä, ja siihen nälkään otan yleensä maitoa ja ruisleipää juustolla, kurkulla ja/tai tomaatilla. Joskus syön jogurttia, jos sitä on kaapissa. Luulen että tuo ruokapuoli on ihan hyvä. En usko että rahkalla saisi sen kummempaa palautusvaikutusta aikaan tässä vaiheessa projektia. Pidän tärkeimpänä sitä, että syön edes jotakin, kuin sitten menisin vähän nälkäisenä nukkumaan. En minä ainakaan saa edes unta jos on nälkä! 

Mutta tosiaan, venyttelyhaaste on nyt asetettu. Onko joku mukana? Vai oletteko te kaikki muut tunnollisia venyttelijöitä? :)

Viikko 4

Huomenta vaan ja kivaa maanantaita kaikille. Eilinen ilta venyi jostain syystä taas puolilleöin, joten kahvi on tänä(kin) maanantaiaamuna aika kova juttu. Eilen meidän piti päästä pelaamaan lentopalloa tai jalkapalloa, mutta homma kaatui kavereiden puutteeseen. Sitten päätettiin lähteä sulkapalloilemaan, mutta mailoja (eikä verkkoa sen puoleen) löytynyt mistään. Joten se siitä sitten. Mies lähti kerrankin lenkille mukaan kun yövieras vahti tytön unta, se oli ihan jees. Olisi kiva päästä useamminkin yhdessä, mutta sattuneesta syystä harvemmin päästään. Kaverin kanssa en niin tykkää lenkkeillä, kun menee aina vähän höpöttelyksi, mutta miehen kanssa ei tule oikein juteltua mistään. Ehkä se on joku vanhan avioparin juttu, kun ei enää keskusteltavaa ole, haha. ;) No ei, mutta mieskään ei tykkää liiemmin puhua lenkillä, vaan arvostaa kaverissa eniten sitä, että se on siinä vieressä.

Viime viikon liikuntatavoitteena mulla oli 5h, ihan siihen en päässyt mutta ei paljoa jäänyt vaille. Koottuna liikunnat on tässä:

Ma - Lepo
Ti - Juoksu/kävely 35min
Ke - Sauvakävely 1h
To - Kuntopiiri 40min, pyöräily 40min
Pe - Vaunulenkki 50min, juoksu/kävely 15min
La - Lepo
Su - Kävely 40min

Yht. 4h 40min

Ihan tyytyväinen olen liikuntoihin. Tälle viikolle tavoite on edelleen tuo sama 5h, toivottavasti säät ovat paremmat niin pääsisi päivisin kävelemään tytön kanssa.

Vaaka näytti aamulla 97,7kg, eli -500g viime viikkoon. Ensimmäinen kuukausi on myös takana ja sen aikana on tippunut yhteensä 1,1kg. Ei mahdottomia, todellakaan, mutta onpa 1,1kg pysyvästi vähemmän kannettavaa. Tässä kuussa toivoisin saavani sen 2kg tiputettua. Huoh, on tää hidasta. Olen kuitenkin tyytyväinen tuohon puoleen kiloon, sehän se mun varsinainen viikkotahtitavoite on. 

Sellaista siis tänne. Tälle viikolle voisin tehdä liikuntasuunnitelman, mutta ei se pidä kuitenkaan. :D No teen kuitenkin. Toivottavasti päästäisiin pelaamaan sitä jalkapalloa, olisi vähän vaihtelua. Sitä en kuitenkaan kirjaa tähän, vaan se on sitten ekstraa jos on. Laitan tähän suunnitelmaan juoksuohjelmaan kuuluvat harjoitukset lihavoituna, niin siitä sitten näkee miten se tällä viikolla etenee. Eli:

Ma - Juoksu/kävely 15min (2min kävely, 5min juoksu, tauko + 5min juoksu, 2min kävely), pyöräily 45min-1h
Ti - Juoksu/kävely 13min (1min kävely, 5min juoksu, ½min tauko + 5min juoksu, 1min kävely), pyöräily/kävely tytön kanssa 45min-1h, lihaskuntoa?
Ke - Lepo
To - Juoksu/kävely n. 40min (1min kävely, 7min juoksu, 2min kävely, 7min juoksu + kävely kotiin)
Pe - Juoksu/kävely n. 40min (15min juoksu + kävely kotiin), lihaskuntoa?
La - Pyöräily 45min-1h/zumba 45min-1h
Su - Kävely tytön kanssa/lepo

Tuolla suunnitelmalla liikuntaa tulisi siis juurikin sen 4-5h. Lihaskuntojen kanssa menen jaksamisen mukaan, ainakin kerran teen koko kropan läpi ja sitten osissa lisäksi jos tuntuu siltä. 

Nyt mun täytyy ruveta siivoilemaan keittiötä ja pyykkäämään (mistä tätä tiskiä ja pyykkiä tulee?!). Palaillaan!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Yleistä jaarittelua

Kuva
Hyvä treeniputki jatkui vielä perjantaillekin, jolloin kävin vaunujen kanssa 50min reippaan kävelylenkin ja itsekseni lisäksi juoksuohjelmaan kuuluneen 2min kävely, 5min juoksu + 5min juoksu, 2min kävely- lenkin. Juoksu kulki pitkästä aikaa melko kivuttomasti, vaikka vähän turhauttikin noin lyhyt lenkki. No, ensi viikosta alkaa lo-pul-ta-kin ne 10-15min ja siitä ylöspäin juoksupätkät! Maanantaina vielä lyhyt lenkki, mutta keskiviikkona on jo 1min kävely, 7min juoksu, 2min kävely, 7min juoksu ja kävely kotiin. Torstaina on vartin juoksu! Sitten aletaankin jo hätyyttelemään omia henk. koht. juoksu"ennätyksiä", huippua.

Eilisestä tuli sitten lepopäivä, söin karkkiakin mutta kohtuudella. Oli kiva fiilis mennä nukkumaan nollausillan jälkeen, kun ei ollut paha olo ollenkaan. Pidin näppini erossa aika hyvin myös sipseistä, joten kokonaisuutena oikein oikein onnistunut telkkari- ja syöpöttelyilta. Ei tullut morkkista eikä mitään muutakaan, jee sille! Niin ja käytiin grillilläkin, mutta tämä rouva yllätti sekä itsensä että miehensä tilaamalla hampparin sijaan kanataskun, joka on siis vähän pitaleivän tapainen, täytteenä kanaa, salaattia yms. Onhan siellä sitä juustoa, mutta ei  se ole ollenkaan niin paha kuin hamppari + ennen kaikkea ne ranskikset. Olen ylpeä.

Kuva
Tänään tarkoitus oli lähteä pelaamaan katukorista tai lentopalloa, mutta tuo sade näyttää siltä että saattaa jäädä lähtemättä. No, katsellaan, minä voisin lähteäkin mutta kaverit saattaa olla eri mieltä. Juoksuohjelmassa on tänään 45min kävely, joten sauvakävelyä on mitä luultavimmin luvassa. Ehkä myös kuntopiiri tai jotain muuta lihaskuntoa, riippuu vähän menoista ja tuloista ja planeettojen asennoista ja niin edelleen.

Eipä kai tänne tämän ihmeellisempiä. Huomenaamulla punnitus, palaamme asiaan siis silloin.