Sivut

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Salitreeni uusiksi

No helou vaan taas pikku tauon jälkeen. Nollaa pukkaa. Aloitin ja lopetin ruokanatsiuskauden (... :D), mutta paino on edelleen sitkeästi sen 83,0. No, olkoon. Ihan sama. Treenimotivaatio on nimittäin kovempi kuin ehkä koskaan, ja pitkästä, pitkästä aikaa kirjasin viikolle 6 treeniä. 6! Ja vieläpä kahtena viikkona putkeen. Hyvä minä. Tälle viikolle on kirjattuna tällä hetkellä 4 treeniä, enkä ole vielä päättänyt jaksanko lähteä puntille ennen treenejä.

Kirjoitustauon aikana on ehtinyt olla neljä sarjapeliäkin, kaksi viikko sitten ja kaksi eilen. Viikko sitten pelattiin ihan oman taitotason ylärajoilla ja vähän päällekin, ja voitettiin molemmat pelit. Toinen 2,5 tunnin väännön jälkeen 3-2, toinen sitten vähän vähemmän väännön jälkeen suoraan 3-0. Eilen sitten pelattiin omalla keskitasolla ja hävittiin ensin selkeästi paremmalle joukkueelle 3-0 ja sitten ehkä aika samantasoiselle joukkueelle myös 3-0. Molempia vastaan saadaan toki pelata revanssi, ja ainakin siitä jälkimmäisestä aiotaan ottaa voitto, sen verran hyvin kuitenkin pistettiin kampoihin keskinkertaisellakin suorituksella.

Autossa matkalla kotiin juteltiin valmentajan kanssa oheistreeneistä ja erityisesti salitreenistä. Ja noh, tiivistettynä: olen tehnyt asiat aika väärin. :D No väärin on ehkä liian rankka ilmaisu, mutta olen keskittynyt liikaa perusvoimatreeniin. Joten siihen tulee nyt muutos. Tästä lähtien salilla tehdään asiat kahdella tavalla: joko lähes maksimipainoilla 3-4 1-3 toiston sarjaa tai sitten 60-70% maksimipainoista 3-4 5-6 toiston sarjaa, mutta hillittömän nopealla tempolla. Lisäksi saliohjelmaan sekä lenkeille tulee lisäyksenä pomppuja ja loikkaharjoituksia. Tärkeimpinä tavoitteina on siis lisätä kimmoisuutta ja pomppuvoimaa. Toinen iso tavoite mulla on nyt saada selkää (ja tietty samalla vatsaa) vahvemmaksi, jotta lyöntiin saisi enemmän voimaa.

Sitten pitäisi vain selvittää, mitkä ne tämänhetkiset maksimipainot ovat. Siihen hommaan on pakko saada joku varmuuden vuoksi kaveriksi, joten en tiedä tehdäänkö sitä vielä tänään vai meneekö ensi viikkoon. Noh, ei se mitään, voin aloittaa noilla nopeilla toistoilla joka tapauksessa jo tänään. Jos siis jaksan mennä, en ole ihan vielä päättänyt.

 Mutta sitä minä vaan, että nyt on aivan sairaan hyvä fiilis treenata. :) Jotenkin tuntuu, että painonpudotus on ihan sivuprojekti jo ja päätavoitteet on jossain ihan muualla. Eipä sillä että se haittaisi, päinvastoin. Mutta eiköhän se painokin putoa hiljalleen tässä samalla.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Sunnuntailätinöitä

Sunnuntain pelin ja maanantain treenien jälkeen hehkuin treeni-intoa. Tiistaina kävin punttisalilla, keskiviikkona palauttavalla kävelyllä. Mikä kummallisinta, minä ihan tosi venyttelin! Pitkät, parinkymmenen minuutin venyttelyt, ei ole muuten ihan hetkeen nähty. Torstaina oli treenit - ja tadaa, siihen se taas jäi. Perjantaina väsytti niin järjettömästi työviikon jälkeen, ettei puntti tullut kysymykseenkään. Kävely olisi ehkä mennyt, mutta sen sijaan päädyin syömään miehen kanssa rasiallisen suklaakonvehteja. Lauantaina hirvenpaloittelussa meni yli kymmeneen, joten taas sohva ja suklaat kutsuivat. Tänään piti käydä juoksemassa aamupäivällä, mutta seurakseni saapui tukkoinen nenä ja kammottava päänsärky, joten sekin jäi. Illan treenit menivät kohtuullisesti.

No, ensi viikko on uusi viikko. Jospa nyt saisin itseäni niskasta kiinni ja lähtisin, vaikka väsyttäisi. Tilasin muuten uudet juoksutrikoot ja pitkähihaisen juoksupaidan, jospa niistäkin saisi irti vähän motivaatiota siihen hommaan. Niin ja salikorttikin on tuloillaan - miehen työpaikan sali sulkee muuton vuoksi ovensa joulun jälkeen, joten minunkin on siirryttävä kunnan tarjoamalle. Eihän se mitään, kun sinnekin saa nykyään jo kulkukortin, joka ei ole sidottu aukioloaikoihin. En nimittäin yksinkertaisesti raski olla pois kotoa enempää iltoja kuin nyt jo olen. Ja onhan siellä toki sitten ihan eri varustetaso, tuolta työpaikan saliltahan ei löydy kuin vapaat painot ja tanko, crosstrainer, soutulaite, epämääräinen yleislaite jota en osaa käyttää, penkki sekä leuanvetotanko. Ainakin juoksumattoon aion tutustua lähemmin heti alkuun. Yläselälle saan myös ottaa ylätaljan käyttöön, jee. Ja kyykkyteline! Jee! Saa latoa ihan erilailla rautaa, kun ei tarvitse itse nostaa niskan taakse (siis itsehän toki kyykkään vähintään heti sitten 70kg... mutta hei teoriassa! :D). Muuten tuskin rupean kamalasti laitteiden kanssa värkkäämään, kun en niistä tykkää. Vapaat painot on jees.

Mitäs vielä. Ei kai muuta. Paino jumittaa, koska ööh.. no suklaa... :D Aamulla näkyi olevan 83,2, että tässä sitä iloisesti junnataan. Pitää yrittää ryhdistäytyä, haluaisin aika kovasti alle kahdeksankympin ennen joulua.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Paniikki

Kärsin kamalasta ramppikuumeesta aina, kun pitäisi esiintyä jossakin. Muistan teinivuosilta kotipelit - olin niin kipsissä, että oksetti. (No tuolloin en syönyt mitään muutenkaan, joten siihen ei sentään vaikuttanut jännittäminen mitenkään...) Muuallakin pelatut pelit ja turnaukset toki jännittivät, mutta silleen hyvällä tavalla. Kotipeleissä oli tuttu yleisö ja ennenkaikkea mun iskä katsomossa.

Minun pitäisi tarkalleen ottaen kolmen minuutin kuluttua istua autonrattiin ja lähteä. Ja minua jännittää niin paljon, että söin kahta ruisleipää, banaania, kahvimukillista ja tuoremehulasillista tunnin. Kädet tärisee, pyörryttää, oksettaa, tekee mieli juosta karkuun. Jättää lähtemättä.

Iskä ei tänään pääse (jos olis tulossa niin luultavasti en kykenisi pelaamaan...), mutta mies ja tyttö tulevat kyllä. Apua.

APUA.

Apua.

Apua.

Nyt on kai pakko mennä, halusin tai en. Ahdistaa. Tekee mieli itkeä.