Jee, täällä taas. Olisipa tehnyt mieli kirjoittaa jo paljon, paljon aikaisemminkin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.
Olen kirjoittanut tätä blogia anonyymina, monestakin syystä. Varmaan isoin syy on siinä, että koen painonpudotuksen jostain syystä niin henkilökohtaiseksi jutuksi, etten ole osannut/halunnut kertoa siitä edes lähimmille ystävilleni. Joskus olen jotain ohimennen maininnut sille kaikkein lähimmälle ja vähän jotain syvällisempääkin joskus avannut, mutta noin muuten olen pitänyt suuni visusti kiinni aiheeseen liittyen. Täällä en ole julkaissut omakuvia juurikaan ja ne harvatkin ilman päätä, ja olen yrittänyt varjella niin asuinpaikkaani kuin nimeänikin ihan viimeiseen saakka (ei, nimeni ei ole Ida-Mari - se nimimerkki on peräisin eräältä paljon kuluttamaltani foorumilta, ja sinne se taas päätyi nimimerkkiepätoivon saattelemana sukupuustani, terkkuja vaan isomummolle pilven päälle :D).
Toinen syy on vähän hassumpi. Jotenkin nimittäin pelottaa, että väärät ihmiset löytäisivät blogini ja sitten ööh, nauraisivat? Tai siis. Lentopallohan on joukkuelaji, ja pelkään, että joukkuekaverit eksyvät blogiini ja sitten jostain syystä naureskelevat ja pitävät minua tyhmänä. No joo, todella realistinen pelko, myönnän. Mutta siltä se vain tuntuu.
Kolmas syy on sitten työni. Työskentelen kohtuullisen julkisessa paikassa pienellä paikkakunnalla, ja on aika kammottava ajatus, että joku hoitolapsen vanhemmista löytää blogini. Se tuntuu jotenkin tosi oudolta ajatukselta, vaikka eihän nyt treenaamisen pitäisi viedä piiruakaan pois lastenhoitajan uskottavuudestani :D
Nyt olen kuitenkin hiljattain miettinyt, että olisipa kiva kirjoittaa ihan vaan treeniblogia. Se tuntuu jotenkin kaikkein omimmalta jutulta. Kirjoittelenhan minä toki sellaista päiväkirjatyyppistä blogia Lily-portaalissa, mutta sinnekin treenijuttujen naputtaminen tuntuu hassulta - olenhan perustanut sen ensisijaisesti siksi, että kauempana asuvat kaverini pysyisivät jotenkin kärryillä meidän kuulumisistamme. Lily taas ei tunnu oikealta paikalta perustaa se ihan vaan treeniblogi, se on jotenkin niin ahdistavan julkinen kuitenkin. Tuntuu turvallisemmalta aloittaa nollasta, ihan sillä meiningillä että jos joku löytää vahingossa niin tervetuloa - jos ei, niin onpa treenipäiväkirjaa itselle tallessa. :)
Nyt on mun vuoro oli mulle kauhean tärkeä. Tykkäsin kirjoittaa, jäsentää ajatuksiani ja saada palautetta ja vastakaikua. Muutama kanssabloggaaja (erityisesti Mariann♥) on ollut todella tärkeässä roolissa vertaistukena ja tsempparina silloin kun usko on ollut aivan lopussa. Nyt on kuitenkin tullut aika laittaa pillit pussiin, lopullisesti. Aloittaa puhtaalta pöydältä, uuden profiilin, naaman ja runsaampien kuvien kera. Että tervetuloa tänne!
Nyt on mun vuoro saa jäädä ainakin toistaiseksi auki. Nyt ei ainakaan ole sellaista oloa, että tämä tarvitsisi piilottaa. Jos se olo joskus tulee, niin sitten piilotan tämän myöhemmin.
Mutta näihin sanoihin päättyy tämän blogin tarina. Kiitos kaikille kommentoineille ja lukijoille. Erityiskiitos Mariann sulle, kun olit siinä vierellä koko kaksi vuotta! Olet paras. Huippu. Upea. Odottelen sinunkin kuulumisiasi vielä.♥
Rakkaudella,
Ida-Mari
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
tiistai 20. toukokuuta 2014
Mitä mulle kuuluu?
Heh. Eipä ole blogiryhdistäytymistä juuri näkynyt. Pian tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun perustin tämän blogin. Painoin silloin 17,1 kiloa enemmän kuin nyt, olin aivan umpirapakunnossa, vihasin itseäni ja kroppaani ja olin niin täynnä motivaatiota kuin voi "pieni" ihminen olla.
Tänään olen aivan totaalisen eri ihminen. Urheilu vaikuttaa identiteettiini hyvin vahvasti enkä osaa enää kuvitellakaan elämääni ilman säännöllistä ja tavoitteellista treeniä. Olo on pääsääntöisesti hyvä ja kroppa jaksaa vaikka mitä sellaista, mikä ei silloin aloittaessa olisi tullut kysymykseenkään. Olen itsevarmempi, iloisempi, pirteämpi, reippaampi, huomattavasti kivempi ihminen kuin silloin, kun "liikunnat" koostuivat satunnaisista kävelyistä ja muka jostain zumbaamisesta. Absurdia edes lukea noita "jee juoksin 3 kilometriä!!!"- juttuja, kun nykyään kolme kilometriä on hyvä alkulämmittely loikka- ja spurttitreenille. Vieläkin absurdimpaa on lukea vanhoja muistiinpanoja "kovasta salitreenistä", kun painot olivat... no, olivathan ne. Kehitystä ainakin on tapahtunut hurjasti.
Tähän hetkeen kuuluu sellaista, että paino on pysytellyt melko samoissa lukemissa monta, monta kuukautta. Olen käynyt vaa'alla noin kerran viikossa, lähinnä miettien sitä, ettei paino vahingossakaan lähde nousuun. En ole kieltäytynyt herkuista eli siis yrittänyt laihduttaa enää pitkään aikaan. Superdieetin aikaan toki hetken, mutta lopetettuani leikin kesken lipsuin vanhoihin tapoihin taas. Alimmillaan paino on käväissyt 80,7 kilossa, mutta vakituisesti se on pyörinyt 81,5-82,0 sisällä. En ole vain löytänyt mistään tarpeeksi motivaatiota yrittää pitää syömisiä kunnolla kurissa.
Peruspalikathan mulla on enemmän kuin kunnossa. Syön tosi fiksusti, ja ruokavalioni näyttää tällä hetkellä tältä:
Aamiainen - Kaurapuuro marjoilla ja raejuustolla tai voilla/pari ruisleipää voilla, kinkulla, juustolla, kurkulla, paprikalla, kananmunalla tai milloin milläkin/rahkasmoothie (purkki jogurttirahkaa, banaani, marjoja tai hedelmiä, vähän mehua tai maitoa nesteeksi), lisäksi kahvia
Lounas - Peruskotiruokaa, salaattia, ehkä joskus leipää/kaurapuuroa kuten aamulla/rahkasmoothie kuten aamulla/munakas muutamalla täytteellä (kinkkua, juustoa, joskus kalaa tai kanaa, riippuen edellisen päivän ruokalistasta ja kaappien sisällöstä)/runsas salaatti joko kalalla tai lihalla ja yleensä myös juustolla
Välipala (yleensä 1, joskus pitkä työpäivä+treenit- yhdistelmän vuoksi 2) - Rahkasmoothie/leipää päällisillä/marjoja tai hedelmiä/jogurttia tai rahkaa marjoilla
Päivällinen - Peruskotiruokaa: lihaa/kanaa/kalaa, salaattia ja/tai lämpimiä kasviksia, joskus leipää, perunaa/pastaa/riisiä
Iltapala - Rahkaa tai jogurttia, joskus marjoja tai hedelmiä, joskus leipää, riippuen päivän treeneistä
Lisäksi treenin jälkeen palautusjuoma (ihan perus Fast Whey+), jos en pääse suoraan ruokapöytään. Joskus korvaan ns. valmispalkkarilla (yleensä Valion ProFeel kaakao mmmmmmmmm).
Näiden lisäksi sitten tulee syötyä esim. eilen: kahvin kanssa pulla, jäätelö, jälkkäriksi muutama pala suklaata. Tai toissapäivänä: kahvin kanssa pari keksiä, lounaan jälkkäriksi jäätelöä, x määrä irtokarkkeja. Herkkuja menee vaihtelevasti, joskus kerran viikossa, joskus joka päivä. Kerta-annokset ovat kohtuullisia - harvoin syön suklaata patukkaa enempää, jäätelö ei tarkoita mitään superjättimegatuuttia, irtokarkkeja syön kerralla noin 100 grammaa jos sitäkään, kahvin kanssa syön pari keksiä tai yhden pullan - mutta niitä on päivän aikana 0-5. Syön kun tekee mieli. Roskaruokaa, ravintolaruokaa tai muuten kotona raskaampaa ruokaa syön ehkä 1-3 kertaa kuussa, harvakseltaan siis. Tosin ne kerrat tuppaavat kasaantumaan, helposti saattaa mennä kuukausi kokonaan ilman ja sitten yhtäkkiä syön parin viikon sisällä kolmesti.
Syömiseni ovat siis kuin suoraan oppikirjoista, jos tavoitteena on jaksaa treenata ja ylläpitää hyväksi kokeemansa painoa. Kyllä se loppujenkin pudottaminen mielessä pyörii jatkuvasti, mutta en vain ole saanut itsestäni tarpeeksi motivaatiota irti siihen.
Nyt alkaa kuitenkin olla pikkuhiljaa oikeasti - ei siis niin, että tulinpahan kirjoittamaan sen blogiin - sellainen olo, että voisin olla valmis muutaman kilon rykäisyyn. Siihen, että yhteispudotus olisi 20 kiloa. 78,8, ei olisi mikään mahdoton homma. Siinä voisi sitten iloisesti jumitella taas hetken ja jatkaa homman loppuun sitten kun siihen olisi taas motivaatiota.
Niin joo, ne treenit! Tällä hetkellä viikko-ohjelmaan kuuluu 1-2 kertaa lentopalloa, 2-4 punttia sekä 1-3 juoksua/pyöräilyä. Näitä yhdistelemällä ja joskus jotain ekstraa lisäilemällä (joogaa, kävelyä, kuntopiiriä, milloin mitäkin) treenikertoja tulee viikossa 4-7. Ensi kauden sarjaan lähteminen ratkaistaan tässä lähiviikkoina ja jos sinne lähdetään, niin peruskuntokausi pyörähtää kunnolla päälle. Se tarkoittaa sitten taas vähän erilaista treeniä sekä ihan oikeaa, valmentajan rustailemaa treeniohjelmaa. Se olis aika jeesjeesjees, toivottavasti vaan saadaan tarpeeksi porukkaa kasaan.
Tänne siis kuuluu tällaista. Katsellaanpa mitä tästä saadaan vielä aikaan. En uskalla enää edes luvata että blogi alkaa taas elää kunnolla, joten päivittelen jos päivittelen. Onhan tämä kivaa, ei sillä, mutta katsellaan riittääkö juttua. Ei oikein enää irtoa mitään alkuaikojen "jou kävin lenkillä vaikka siis niin paljon halutti jäädä sohvalle", koska se lenkille lähteminen on jo elämäntapa ja sohva lähinnä säännön vahvistava poikkeus. Jos siis jostain haluatte lukea, niin hihkaiskaa. Kyllä minä tosi mielelläni kirjoitan, kun vain saan aiheen päästä kiinni!
Lähiviikkoina odotettavissa on siis toivottavasti juttua peruskuntokauden treeniohjelmasta. Jos paska tuuri käy, niin sitten mietitään treenielämää lentopallon jälkeen - siinäpä sitä sitten onkin. Hyi, en halua edes ajatella treenaamista ilman sitä parasta motivaattoria. Laittakaahan siis tekin kädet kyynerpäitä myöten ristiin siitä, ettei minun tarvitse alkaa pohtimaan uudestaan treenin painotuksia ja tavoitteita, kun kaikkea ei enää tarvitse ajatella pelikentän kautta.
Maratonpostauksen jälkeen taidan vain todeta, että aika kiva kirjoitella pitkästä aikaa. :)
Tänään olen aivan totaalisen eri ihminen. Urheilu vaikuttaa identiteettiini hyvin vahvasti enkä osaa enää kuvitellakaan elämääni ilman säännöllistä ja tavoitteellista treeniä. Olo on pääsääntöisesti hyvä ja kroppa jaksaa vaikka mitä sellaista, mikä ei silloin aloittaessa olisi tullut kysymykseenkään. Olen itsevarmempi, iloisempi, pirteämpi, reippaampi, huomattavasti kivempi ihminen kuin silloin, kun "liikunnat" koostuivat satunnaisista kävelyistä ja muka jostain zumbaamisesta. Absurdia edes lukea noita "jee juoksin 3 kilometriä!!!"- juttuja, kun nykyään kolme kilometriä on hyvä alkulämmittely loikka- ja spurttitreenille. Vieläkin absurdimpaa on lukea vanhoja muistiinpanoja "kovasta salitreenistä", kun painot olivat... no, olivathan ne. Kehitystä ainakin on tapahtunut hurjasti.
Tähän hetkeen kuuluu sellaista, että paino on pysytellyt melko samoissa lukemissa monta, monta kuukautta. Olen käynyt vaa'alla noin kerran viikossa, lähinnä miettien sitä, ettei paino vahingossakaan lähde nousuun. En ole kieltäytynyt herkuista eli siis yrittänyt laihduttaa enää pitkään aikaan. Superdieetin aikaan toki hetken, mutta lopetettuani leikin kesken lipsuin vanhoihin tapoihin taas. Alimmillaan paino on käväissyt 80,7 kilossa, mutta vakituisesti se on pyörinyt 81,5-82,0 sisällä. En ole vain löytänyt mistään tarpeeksi motivaatiota yrittää pitää syömisiä kunnolla kurissa.
Peruspalikathan mulla on enemmän kuin kunnossa. Syön tosi fiksusti, ja ruokavalioni näyttää tällä hetkellä tältä:
Aamiainen - Kaurapuuro marjoilla ja raejuustolla tai voilla/pari ruisleipää voilla, kinkulla, juustolla, kurkulla, paprikalla, kananmunalla tai milloin milläkin/rahkasmoothie (purkki jogurttirahkaa, banaani, marjoja tai hedelmiä, vähän mehua tai maitoa nesteeksi), lisäksi kahvia
Lounas - Peruskotiruokaa, salaattia, ehkä joskus leipää/kaurapuuroa kuten aamulla/rahkasmoothie kuten aamulla/munakas muutamalla täytteellä (kinkkua, juustoa, joskus kalaa tai kanaa, riippuen edellisen päivän ruokalistasta ja kaappien sisällöstä)/runsas salaatti joko kalalla tai lihalla ja yleensä myös juustolla
Välipala (yleensä 1, joskus pitkä työpäivä+treenit- yhdistelmän vuoksi 2) - Rahkasmoothie/leipää päällisillä/marjoja tai hedelmiä/jogurttia tai rahkaa marjoilla
Päivällinen - Peruskotiruokaa: lihaa/kanaa/kalaa, salaattia ja/tai lämpimiä kasviksia, joskus leipää, perunaa/pastaa/riisiä
Iltapala - Rahkaa tai jogurttia, joskus marjoja tai hedelmiä, joskus leipää, riippuen päivän treeneistä
Lisäksi treenin jälkeen palautusjuoma (ihan perus Fast Whey+), jos en pääse suoraan ruokapöytään. Joskus korvaan ns. valmispalkkarilla (yleensä Valion ProFeel kaakao mmmmmmmmm).
Näiden lisäksi sitten tulee syötyä esim. eilen: kahvin kanssa pulla, jäätelö, jälkkäriksi muutama pala suklaata. Tai toissapäivänä: kahvin kanssa pari keksiä, lounaan jälkkäriksi jäätelöä, x määrä irtokarkkeja. Herkkuja menee vaihtelevasti, joskus kerran viikossa, joskus joka päivä. Kerta-annokset ovat kohtuullisia - harvoin syön suklaata patukkaa enempää, jäätelö ei tarkoita mitään superjättimegatuuttia, irtokarkkeja syön kerralla noin 100 grammaa jos sitäkään, kahvin kanssa syön pari keksiä tai yhden pullan - mutta niitä on päivän aikana 0-5. Syön kun tekee mieli. Roskaruokaa, ravintolaruokaa tai muuten kotona raskaampaa ruokaa syön ehkä 1-3 kertaa kuussa, harvakseltaan siis. Tosin ne kerrat tuppaavat kasaantumaan, helposti saattaa mennä kuukausi kokonaan ilman ja sitten yhtäkkiä syön parin viikon sisällä kolmesti.
Syömiseni ovat siis kuin suoraan oppikirjoista, jos tavoitteena on jaksaa treenata ja ylläpitää hyväksi kokeemansa painoa. Kyllä se loppujenkin pudottaminen mielessä pyörii jatkuvasti, mutta en vain ole saanut itsestäni tarpeeksi motivaatiota irti siihen.
Nyt alkaa kuitenkin olla pikkuhiljaa oikeasti - ei siis niin, että tulinpahan kirjoittamaan sen blogiin - sellainen olo, että voisin olla valmis muutaman kilon rykäisyyn. Siihen, että yhteispudotus olisi 20 kiloa. 78,8, ei olisi mikään mahdoton homma. Siinä voisi sitten iloisesti jumitella taas hetken ja jatkaa homman loppuun sitten kun siihen olisi taas motivaatiota.
Niin joo, ne treenit! Tällä hetkellä viikko-ohjelmaan kuuluu 1-2 kertaa lentopalloa, 2-4 punttia sekä 1-3 juoksua/pyöräilyä. Näitä yhdistelemällä ja joskus jotain ekstraa lisäilemällä (joogaa, kävelyä, kuntopiiriä, milloin mitäkin) treenikertoja tulee viikossa 4-7. Ensi kauden sarjaan lähteminen ratkaistaan tässä lähiviikkoina ja jos sinne lähdetään, niin peruskuntokausi pyörähtää kunnolla päälle. Se tarkoittaa sitten taas vähän erilaista treeniä sekä ihan oikeaa, valmentajan rustailemaa treeniohjelmaa. Se olis aika jeesjeesjees, toivottavasti vaan saadaan tarpeeksi porukkaa kasaan.
Tänne siis kuuluu tällaista. Katsellaanpa mitä tästä saadaan vielä aikaan. En uskalla enää edes luvata että blogi alkaa taas elää kunnolla, joten päivittelen jos päivittelen. Onhan tämä kivaa, ei sillä, mutta katsellaan riittääkö juttua. Ei oikein enää irtoa mitään alkuaikojen "jou kävin lenkillä vaikka siis niin paljon halutti jäädä sohvalle", koska se lenkille lähteminen on jo elämäntapa ja sohva lähinnä säännön vahvistava poikkeus. Jos siis jostain haluatte lukea, niin hihkaiskaa. Kyllä minä tosi mielelläni kirjoitan, kun vain saan aiheen päästä kiinni!
Lähiviikkoina odotettavissa on siis toivottavasti juttua peruskuntokauden treeniohjelmasta. Jos paska tuuri käy, niin sitten mietitään treenielämää lentopallon jälkeen - siinäpä sitä sitten onkin. Hyi, en halua edes ajatella treenaamista ilman sitä parasta motivaattoria. Laittakaahan siis tekin kädet kyynerpäitä myöten ristiin siitä, ettei minun tarvitse alkaa pohtimaan uudestaan treenin painotuksia ja tavoitteita, kun kaikkea ei enää tarvitse ajatella pelikentän kautta.
Maratonpostauksen jälkeen taidan vain todeta, että aika kiva kirjoitella pitkästä aikaa. :)
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Sunnuntaiaamun syvällisyysannostus
Mariann kirjoitti tänään hyvän postauksen laihduttamisesta ja rentoilusta. Aloin kirjoittamaan tuohon postaukseen ihan mielettömän pitkää ja syvällistä kommenttia, mutta päätinkin avautua tänne ettei tuo kommenttiboksiriepu ihan räjähdä. :D
Minähän aloitin tämän homman miltei kaksi vuotta sitten, kesäkuussa 2012. Silloin painoin miltei sata kiloa, liikuin epäsäännöllisesti, söin vielä epäsäännöllisemmin, olin suoraansanottuna rapakunnossa (viiden minuutin juoksupätkä tuntui maratonin tasoiselta suoritukselta), vihasin itseäni ja halusin ihan hirvittävän paljon laihtua. Aloitin innolla, suunnittelin palkintolistoja, kieltäydyin kaikesta hyvästä, punnitsin itseäni miltei päivittäin ja stressasin kun paino ei pudonnutkaan. Eikä se pudonnutkaan, ei ensimmäiseen puoleen vuoteen. Jos putosi, niin nousi seuraavan "repsahduksen" jälkeen takaisin. Kroppa ei toiminut kunnolla - liikuin paljon, söin ihan fiksusti, join vettä, tein kaikki temput ja paino se vaan jumitti. Yksi suklaapatukka viikossa sai aikaan nolla- tai jopa plussatuloksen, vaikkei sellaisten oikeasti pitäisi vaikuttaa millään tavalla painonpudotukseen kun muu paketti on kunnossa. Tuo aika oli äärettömän turhauttavaa ja sai lopulta jättämään koko homman sekä blogin tauolle.
No, tuli lokakuu, tuli kaverin kanssa lyöty veto. Reilun kahden kuukauden sokerilakko sai viimein aineenvaihdunnan kuntoon ja paino putosi ensimmäiset viisi kiloa. Silloin tajusin, että nyt nämä kilot lähtevät. Niin ne on lähteneet, melkoisissa aalloissa kylläkin. Kuukauden aikana on saattanut pudota neljä kiloa, seuraavassa kuussa ei ollenkaan. Mutta paino ei ole myöskään enää noussut ja kuntoni nousee tasaisen varmasti ylöspäin.
Ennen Superdieettiä painoni on pudonnut viimeksi lokakuussa. Sen jälkeen olen oikeastaan vain hengaillut. Treenannut kyllä, syönyt hyvin, mutta herkutellutkin olen ja voi jestas sentään miten paljon olenkin. Homma toimii kuitenkin jo siihen malliin, ettei paino noussut tuona aikana käytännössä grammaakaan muutamia yksittäisiä heilahteluja lukuunottamatta. Kävin kyllä vaa'alla, aluksi ahdistukseen saakka. Sitten kävin noin kerran viikossa, koska en uskaltanut jättää käymättäkään. Pelkäsin liikaa, että huomaamattani lihoisin ja sitä en halunnut. Kokonaisuutena olen kuitenkin nauttinut olostani suunnattomasti - olen urheillut ja syönyt, tehnyt juuri niitä kahta asiaa mistä nautin.
Rennosti ottaminen on ollut tietoinen päätös. Vaikka olisinkin luultavasti ollut tavoitepainossani jo ainakin puolisen vuotta, jos olisin sokerilakon päättymisen jälkeen ottanut tämän homman oikeasti tosissani, niin olen erittäin tyytyväinen siihen ettei näin ole. Elämääni on mahtunut niin paljon muutakin kuin pelkkää laihduttamista! On ollut koulun keskeyttämistä, toiseen sisäänpääsyä, töitä, lentopalloa, perhettä, ihania hetkiä ystävien ja perheen kanssa, punttisalia, juoksua, liikuntataukoja, sohvannurkassa neulomista silloin kun teoriassa olisi pitänyt olla hikoilemassa ja paljon hyvää ruokaa. Olen oppinut laittamaan paitsi terveellistä, myös ihan aidosti todella hyvää ruokaa. Jos olisin ollut näin rajoittavalla dieetillä kuin nyt olen, niin en olisi ikinä edes kokeillut täyttää lihamureketta kasviksilla ja juustoraasteella.
Myös pääkopan kannalta hidas pudotus on ollut enemmän kuin hyvä. Näen muutoksen peilissä nyt, vaikken nähnyt sitä vielä lokakuussa. Pää on hiljalleen tottunut siihen, että saan kutsua itseäni urheilijaksi. Olen oppinut matkan varrella niin älyttömän paljon itsestäni - tiedän esimerkiksi, että olen aika tosi paljon kärsivällisempi kuin ikinä kuvittelin olevani. Tiedän myös pystyväni asioihin ja treeneihin, joihin en olisi ikinä uskonut pystyväni. Olen itsevarmempi ja katson peiliin ensimmäistä kertaa koskaan ilman, että mieli tekisi vain itkeä. Olen sanonut miehelle sen tutun "hyi hitto kun mä näytän läskiltä"- toteamuksen sijaan että "eikö ookkin mulla aika hyvä pylly" (oli kuulemma).
Kun päätin lokakuussa höllätä vaihteeksi pipoa, tiesin samalla koko ajan, että vielä tulee se päivä kun tosissani alan taas dieetille ja laitan isomman vaihteen silmään. Ei se, että ottaa rennosti, tarkoita sitä ettei haluaisi enää pudottaa painoa. Se vain tarkoittaa sitä, että haluaa syödä juuri silloin vähän enemmän suklaata ja stressata painonpudotuksesta vähemmän. Niin se päivä sitten tuli tuossa muutama viikko takaperin. Päätin, että nyt on oikeasti aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä tämä juttu loppuun. Ilmoittauduin Superdieetille, söin viimeiset sipsini. Mulla oli taas se sama varma olo kuin silloin, kun lyötiin kaverin kanssa kättä päälle sokerilakosta - yksinkertaisesti tiesin, että tämä homma menee nappiin ja minä pystyn tähän.
Vaikka SD on tiukka, en koe silti luopuvani mistään. En tee tätä siksi että on pakko, vaan koska haluan. Haluan kokeilla rajojani ja kyllä, haluan ne viimeiset kymmenen kiloa nyt pois. Jos viiden kilon kohdalla tulee taas stoppi, niin sitten niin. Sitten pidetään taas taukoa ja katsellaan sopivampi hetki pudottaa ne loputkin pois. Tai jopa jäädään siihen painoon, jos sellainen olo on. Nyt olen koko ajan ajatellut, että vaikka peilikuva näyttää koko ajan paremmalta, se ei silti ole vielä hyvä. Jos se viiden kilon päästä on sitä, niin hyvä sitten. Jos ei, niin sitten jatketaan.
Olen oppinut painonpudotuksesta myös yhden supertärkeän jutun; liikaa ei kannata suunnitella. Koskaan ei tiedä, miten kroppa tai pää reagoi muutokseen. Tavoitteita saa ja kannattaakin olla, mutta niiden tavoittelu ei saa olla se pääasia. Paljon tärkeämpää on se kaikki, mitä tapahtuu lähtöpisteen ja tavoitteen saavuttamisen välillä. Vaikka kyllä, maistuu hyvältä juosta kymmenen kilometriä tai painaa alle 85 kiloa! En minä sitä sano. Mutta vielä parempaa on herätä aamulla ja pukeutua peilin edessä ilman että sitä asiaa tulee edes ajatelleeksi sen kummemmin. Tai olla pukuhuoneessa ja riisuutua ja tajuta vasta suihkussa, että olen oikeastaan alasti. Eikä kellään kiinnosta. Eikä tarvitse hävetä.
Huh, tulipahan romaani. Nyt loppukahvi naamaan ja pitkälle kävelylenkille koiran kanssa. Ehkä vähän hölkkäilläänkin, jos sellainen olo sattuu tulemaan.
Minähän aloitin tämän homman miltei kaksi vuotta sitten, kesäkuussa 2012. Silloin painoin miltei sata kiloa, liikuin epäsäännöllisesti, söin vielä epäsäännöllisemmin, olin suoraansanottuna rapakunnossa (viiden minuutin juoksupätkä tuntui maratonin tasoiselta suoritukselta), vihasin itseäni ja halusin ihan hirvittävän paljon laihtua. Aloitin innolla, suunnittelin palkintolistoja, kieltäydyin kaikesta hyvästä, punnitsin itseäni miltei päivittäin ja stressasin kun paino ei pudonnutkaan. Eikä se pudonnutkaan, ei ensimmäiseen puoleen vuoteen. Jos putosi, niin nousi seuraavan "repsahduksen" jälkeen takaisin. Kroppa ei toiminut kunnolla - liikuin paljon, söin ihan fiksusti, join vettä, tein kaikki temput ja paino se vaan jumitti. Yksi suklaapatukka viikossa sai aikaan nolla- tai jopa plussatuloksen, vaikkei sellaisten oikeasti pitäisi vaikuttaa millään tavalla painonpudotukseen kun muu paketti on kunnossa. Tuo aika oli äärettömän turhauttavaa ja sai lopulta jättämään koko homman sekä blogin tauolle.
No, tuli lokakuu, tuli kaverin kanssa lyöty veto. Reilun kahden kuukauden sokerilakko sai viimein aineenvaihdunnan kuntoon ja paino putosi ensimmäiset viisi kiloa. Silloin tajusin, että nyt nämä kilot lähtevät. Niin ne on lähteneet, melkoisissa aalloissa kylläkin. Kuukauden aikana on saattanut pudota neljä kiloa, seuraavassa kuussa ei ollenkaan. Mutta paino ei ole myöskään enää noussut ja kuntoni nousee tasaisen varmasti ylöspäin.
Ennen Superdieettiä painoni on pudonnut viimeksi lokakuussa. Sen jälkeen olen oikeastaan vain hengaillut. Treenannut kyllä, syönyt hyvin, mutta herkutellutkin olen ja voi jestas sentään miten paljon olenkin. Homma toimii kuitenkin jo siihen malliin, ettei paino noussut tuona aikana käytännössä grammaakaan muutamia yksittäisiä heilahteluja lukuunottamatta. Kävin kyllä vaa'alla, aluksi ahdistukseen saakka. Sitten kävin noin kerran viikossa, koska en uskaltanut jättää käymättäkään. Pelkäsin liikaa, että huomaamattani lihoisin ja sitä en halunnut. Kokonaisuutena olen kuitenkin nauttinut olostani suunnattomasti - olen urheillut ja syönyt, tehnyt juuri niitä kahta asiaa mistä nautin.
Rennosti ottaminen on ollut tietoinen päätös. Vaikka olisinkin luultavasti ollut tavoitepainossani jo ainakin puolisen vuotta, jos olisin sokerilakon päättymisen jälkeen ottanut tämän homman oikeasti tosissani, niin olen erittäin tyytyväinen siihen ettei näin ole. Elämääni on mahtunut niin paljon muutakin kuin pelkkää laihduttamista! On ollut koulun keskeyttämistä, toiseen sisäänpääsyä, töitä, lentopalloa, perhettä, ihania hetkiä ystävien ja perheen kanssa, punttisalia, juoksua, liikuntataukoja, sohvannurkassa neulomista silloin kun teoriassa olisi pitänyt olla hikoilemassa ja paljon hyvää ruokaa. Olen oppinut laittamaan paitsi terveellistä, myös ihan aidosti todella hyvää ruokaa. Jos olisin ollut näin rajoittavalla dieetillä kuin nyt olen, niin en olisi ikinä edes kokeillut täyttää lihamureketta kasviksilla ja juustoraasteella.
Myös pääkopan kannalta hidas pudotus on ollut enemmän kuin hyvä. Näen muutoksen peilissä nyt, vaikken nähnyt sitä vielä lokakuussa. Pää on hiljalleen tottunut siihen, että saan kutsua itseäni urheilijaksi. Olen oppinut matkan varrella niin älyttömän paljon itsestäni - tiedän esimerkiksi, että olen aika tosi paljon kärsivällisempi kuin ikinä kuvittelin olevani. Tiedän myös pystyväni asioihin ja treeneihin, joihin en olisi ikinä uskonut pystyväni. Olen itsevarmempi ja katson peiliin ensimmäistä kertaa koskaan ilman, että mieli tekisi vain itkeä. Olen sanonut miehelle sen tutun "hyi hitto kun mä näytän läskiltä"- toteamuksen sijaan että "eikö ookkin mulla aika hyvä pylly" (oli kuulemma).
Kun päätin lokakuussa höllätä vaihteeksi pipoa, tiesin samalla koko ajan, että vielä tulee se päivä kun tosissani alan taas dieetille ja laitan isomman vaihteen silmään. Ei se, että ottaa rennosti, tarkoita sitä ettei haluaisi enää pudottaa painoa. Se vain tarkoittaa sitä, että haluaa syödä juuri silloin vähän enemmän suklaata ja stressata painonpudotuksesta vähemmän. Niin se päivä sitten tuli tuossa muutama viikko takaperin. Päätin, että nyt on oikeasti aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä tämä juttu loppuun. Ilmoittauduin Superdieetille, söin viimeiset sipsini. Mulla oli taas se sama varma olo kuin silloin, kun lyötiin kaverin kanssa kättä päälle sokerilakosta - yksinkertaisesti tiesin, että tämä homma menee nappiin ja minä pystyn tähän.
Vaikka SD on tiukka, en koe silti luopuvani mistään. En tee tätä siksi että on pakko, vaan koska haluan. Haluan kokeilla rajojani ja kyllä, haluan ne viimeiset kymmenen kiloa nyt pois. Jos viiden kilon kohdalla tulee taas stoppi, niin sitten niin. Sitten pidetään taas taukoa ja katsellaan sopivampi hetki pudottaa ne loputkin pois. Tai jopa jäädään siihen painoon, jos sellainen olo on. Nyt olen koko ajan ajatellut, että vaikka peilikuva näyttää koko ajan paremmalta, se ei silti ole vielä hyvä. Jos se viiden kilon päästä on sitä, niin hyvä sitten. Jos ei, niin sitten jatketaan.
Olen oppinut painonpudotuksesta myös yhden supertärkeän jutun; liikaa ei kannata suunnitella. Koskaan ei tiedä, miten kroppa tai pää reagoi muutokseen. Tavoitteita saa ja kannattaakin olla, mutta niiden tavoittelu ei saa olla se pääasia. Paljon tärkeämpää on se kaikki, mitä tapahtuu lähtöpisteen ja tavoitteen saavuttamisen välillä. Vaikka kyllä, maistuu hyvältä juosta kymmenen kilometriä tai painaa alle 85 kiloa! En minä sitä sano. Mutta vielä parempaa on herätä aamulla ja pukeutua peilin edessä ilman että sitä asiaa tulee edes ajatelleeksi sen kummemmin. Tai olla pukuhuoneessa ja riisuutua ja tajuta vasta suihkussa, että olen oikeastaan alasti. Eikä kellään kiinnosta. Eikä tarvitse hävetä.
Huh, tulipahan romaani. Nyt loppukahvi naamaan ja pitkälle kävelylenkille koiran kanssa. Ehkä vähän hölkkäilläänkin, jos sellainen olo sattuu tulemaan.
perjantai 28. helmikuuta 2014
Superin eka viikko
Aamupaino 82,3! 5 päivää dieettiä takana ja -900 grammaa. Ei varmaan tartte erikseen edes mainita että JEEEEEEEEEEE! :D
Tänään piti käydä aamulenkillä, mutta heräsin niin järkyttävään kurkkukipuun etten sitten lähtenyt. Ollaan nimittäin lähdössä käymään viikonloppuna shoppailureissulla, joten ihan vaan hippasen ottaa päähän jos nyt sairastun ja/tai tyttö ottaa takapakkia (eilen oli kuumeeton päivä, mutta yskä on edelleen jäätävä + räkä valuu niin jätettiin suosiolla hoitopäivä vielä väliin). Kurkkukipu meni ohi ja aion tässä siivouksen ja pakkailun yms. tärkeän ja järkevän (lue: jumitan koneella ja neulon) ohella tehdä sitten kotitreenin tai ehkä soitella jossain vaiheessa siskolle että moneltako se pääsee koulusta ja valua salille. Rintalihakset on nippanappa toipuneet tiistaista niin eikö se ole jo aikakin mennä uudestaan!
Liikunnat siis viikonlopulta ja tältä viikolta;
La - Lentopallo 2h (peli)
Su - Lepo
Ma - Lentopallo 1h 30min
Ti - Sali 45min (yläkroppa)
Ke - Kuntopiiri 40min (alakroppa, salin korvikkeena ja painot matkassa)
To - Lentopallo 1h 30min
Pe eli tänään - Kuntopiiri/Sali (yläkroppa)
Huomenna sitten lepo ja sunnuntaina taas salia tai kuntopiiriä. Juoksu jäi tältä viikolta tosiaan tämän aamun kurkkukivun takia, mutta oon supersupertyytyväinen että oon saanut raahattua itseni salille ja tehtyä jopa kotona! Jee. Jeejeejee.
Hyvä fiilis! Ei huutomerkit ees riitä!
Tänään piti käydä aamulenkillä, mutta heräsin niin järkyttävään kurkkukipuun etten sitten lähtenyt. Ollaan nimittäin lähdössä käymään viikonloppuna shoppailureissulla, joten ihan vaan hippasen ottaa päähän jos nyt sairastun ja/tai tyttö ottaa takapakkia (eilen oli kuumeeton päivä, mutta yskä on edelleen jäätävä + räkä valuu niin jätettiin suosiolla hoitopäivä vielä väliin). Kurkkukipu meni ohi ja aion tässä siivouksen ja pakkailun yms. tärkeän ja järkevän (lue: jumitan koneella ja neulon) ohella tehdä sitten kotitreenin tai ehkä soitella jossain vaiheessa siskolle että moneltako se pääsee koulusta ja valua salille. Rintalihakset on nippanappa toipuneet tiistaista niin eikö se ole jo aikakin mennä uudestaan!
Liikunnat siis viikonlopulta ja tältä viikolta;
La - Lentopallo 2h (peli)
Su - Lepo
Ma - Lentopallo 1h 30min
Ti - Sali 45min (yläkroppa)
Ke - Kuntopiiri 40min (alakroppa, salin korvikkeena ja painot matkassa)
To - Lentopallo 1h 30min
Pe eli tänään - Kuntopiiri/Sali (yläkroppa)
Huomenna sitten lepo ja sunnuntaina taas salia tai kuntopiiriä. Juoksu jäi tältä viikolta tosiaan tämän aamun kurkkukivun takia, mutta oon supersupertyytyväinen että oon saanut raahattua itseni salille ja tehtyä jopa kotona! Jee. Jeejeejee.
Hyvä fiilis! Ei huutomerkit ees riitä!
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Keskiviikkoaamuna
Eilen kävin salilla tekemässä ensimmäisen kerran uutta ohjelmaa. Tein siis itselleni kaksijakoisen, yläkroppa-alakroppa-ohjelman, jonka aion tehdä 3-4 kertaa viikossa. Eilen aloitin yläkropalla, tänään olisi sitten vuorossa jalat. Treeni meni varsinkin käsiin melko huolella perille, kun edellisessä saliohjelmassa ei tosiaan ollut juurikaan sellaisia liikkeitä, jotka tehoaisivat vain yhteen lihasryhmään. Sarjatkin pitenivät ja sitä myöten painot laskivat niissä liikkeissä, joita olin aiemmin tehnyt. Hiustenpesu aiheutti lieviä irvistyksiä suihkussa :D
Mutta tällainen siitä ohjelmasta siis tuli (tämä ei siis ole SD-saliohjelma!!!);
Soutu reippaalla tahdilla 5min
Pikavenyttelyt, hyppelyä yms. paikallaan lämmittelyä
Ylätalja vastaotteella 3x8
"Selkälaite" (voi jeejee miten asiantuntevaa, liikerata vähän vastaava kuin soutulaitteessa) 3x8
Vipunostot käsipainoilla 3x8
Ojentajarutistus (talja) (ehkä oikea termi, ehkä ei) 3x8
Hauiskääntö (alatalja) 3x8
Yhden käden kulmasoutu 2x10/puoli
Dipit 2x10
Hyvää huomenta 10kg tangolla 2x10
Kiertolaite 2x10/puoli
"Perhonen" (siis se laite) 3x8
Punnerrukset 2x10 suorin jaloin, 1x5 sormilla ja polvet maassa
Näyttää kauhean paljolta, mutta todellisuudessa mulla meni se 45 minuuttia lämmittelyineen ja loppuvenyttelyineen. Sarjojen välillä ei siis ole kahvitaukoja vaan reippaasti eteenpäin.
On myös hyvä muistaa näitä lukiessa, että olen täysi amatööri! En siis oikeasti tiedä asiasta suunnilleen yhtään mitään. Tai no yhtään mitään on varmasti liioittelua, mutta mun tietotaito on hankittu pääasiassa ahkeralla Googlen kuluttamisella ja ihan parilla aiempaan kouluun liittyvällä kirjalla, joten ei saa niellä näitä mun juttuja purematta. Ja kommentoidakin saa jos kokee tietävänsä jonkun asian paremmin!
Alakropan puoli olisi sitten tällainen:
Juoksu 5-10min
Pikavenyttelyt, hyppelyä yms.
Takakyykky 3x8 (painoa pitänee hieman hakea, ei mitään hajua millä jaksaisin kun aiemmin sarjat on olleet niin lyhyitä)
Raaka rinnalleveto 3x8 (RAKASTAN tätä liikettä enkä halua luopua siitä :D)
Etukyykky 3x8
Askelkyykkykävely käsipainojen kanssa 10 askelta/jalka
Suorin jaloin maastaveto 3x8
Vatsalihaksia 2-3 eri liikettä fiiliksen mukaan + muutama lankku
Vaikuttaa siltä etten pääse tänään niitä salin portaita ylös :D En tiedä sitten että miten tuo etukyykky istuu tuonne, saattaa olla että kokemus osoittaa parhaaksi tehdä vuorokerroin joko tuota raakaa rinnallevetoa tai sitten etukyykkyä. No katsellaan.
Että tällaista. Maitorahka on edelleen ihan järkyttävää, mutta selkeästi juuri smoothiena kipattu neljäs annos oli jo helpompi kuin aiemmat. Ehkä kuuden viikon päästä syön sitä jo ilman ainuttakaan irvistystä (tai sitten en haluakaan nähdä enää koskaan yhtäkään maitorahkapurkkia :D tai vielä parempaa, siirryn takaisin Skyriin ennen dieetin puoliväliä...). Muutoin fiilis on dieetin suhteen oikein hyvä. Päätä vähän särkee, mutta se voi selittyä hyvin myös jäykällä niska-hartiaseudulla (tyttö on nukkunut meidän vieressä nyt jo monta yötä ja nukkumisasennot on sitten sen mukaisia). Ruoka maistuu ja treeni-into on kohdillaan.
Jeejee. Tänään siis sali, huomenna aamulenkki (..............) ja lajitreeni. Perjantaina sali, lauantaina lepo, sunnuntaina aamulenkki ja sali/kotitreeni, jos menee paluu myöhäiseen. Ollaan tytön kanssa kotona vielä ainakin huomenna, perjantai on vielä vähän kysymysmerkki. Voi kun tuo pikkuinen nyt tervehtyisi, meidän nimittäin piti lähteä perjantaina käymään kaupungissa ja ärsyttää kyllä jos joudutaan jäämään kotiin.
Hohhoi. Voisin valua sohvalle neulomaan sukkaa ja lukemaan miljoonatta kertaa Pepin seikkailut- kirjaa. Palaillaan!
Mutta tällainen siitä ohjelmasta siis tuli (tämä ei siis ole SD-saliohjelma!!!);
Soutu reippaalla tahdilla 5min
Pikavenyttelyt, hyppelyä yms. paikallaan lämmittelyä
Ylätalja vastaotteella 3x8
"Selkälaite" (voi jeejee miten asiantuntevaa, liikerata vähän vastaava kuin soutulaitteessa) 3x8
Vipunostot käsipainoilla 3x8
Ojentajarutistus (talja) (ehkä oikea termi, ehkä ei) 3x8
Hauiskääntö (alatalja) 3x8
Yhden käden kulmasoutu 2x10/puoli
Dipit 2x10
Hyvää huomenta 10kg tangolla 2x10
Kiertolaite 2x10/puoli
"Perhonen" (siis se laite) 3x8
Punnerrukset 2x10 suorin jaloin, 1x5 sormilla ja polvet maassa
Näyttää kauhean paljolta, mutta todellisuudessa mulla meni se 45 minuuttia lämmittelyineen ja loppuvenyttelyineen. Sarjojen välillä ei siis ole kahvitaukoja vaan reippaasti eteenpäin.
On myös hyvä muistaa näitä lukiessa, että olen täysi amatööri! En siis oikeasti tiedä asiasta suunnilleen yhtään mitään. Tai no yhtään mitään on varmasti liioittelua, mutta mun tietotaito on hankittu pääasiassa ahkeralla Googlen kuluttamisella ja ihan parilla aiempaan kouluun liittyvällä kirjalla, joten ei saa niellä näitä mun juttuja purematta. Ja kommentoidakin saa jos kokee tietävänsä jonkun asian paremmin!
Alakropan puoli olisi sitten tällainen:
Juoksu 5-10min
Pikavenyttelyt, hyppelyä yms.
Takakyykky 3x8 (painoa pitänee hieman hakea, ei mitään hajua millä jaksaisin kun aiemmin sarjat on olleet niin lyhyitä)
Raaka rinnalleveto 3x8 (RAKASTAN tätä liikettä enkä halua luopua siitä :D)
Etukyykky 3x8
Askelkyykkykävely käsipainojen kanssa 10 askelta/jalka
Suorin jaloin maastaveto 3x8
Vatsalihaksia 2-3 eri liikettä fiiliksen mukaan + muutama lankku
Vaikuttaa siltä etten pääse tänään niitä salin portaita ylös :D En tiedä sitten että miten tuo etukyykky istuu tuonne, saattaa olla että kokemus osoittaa parhaaksi tehdä vuorokerroin joko tuota raakaa rinnallevetoa tai sitten etukyykkyä. No katsellaan.
Että tällaista. Maitorahka on edelleen ihan järkyttävää, mutta selkeästi juuri smoothiena kipattu neljäs annos oli jo helpompi kuin aiemmat. Ehkä kuuden viikon päästä syön sitä jo ilman ainuttakaan irvistystä (tai sitten en haluakaan nähdä enää koskaan yhtäkään maitorahkapurkkia :D tai vielä parempaa, siirryn takaisin Skyriin ennen dieetin puoliväliä...). Muutoin fiilis on dieetin suhteen oikein hyvä. Päätä vähän särkee, mutta se voi selittyä hyvin myös jäykällä niska-hartiaseudulla (tyttö on nukkunut meidän vieressä nyt jo monta yötä ja nukkumisasennot on sitten sen mukaisia). Ruoka maistuu ja treeni-into on kohdillaan.
Jeejee. Tänään siis sali, huomenna aamulenkki (..............) ja lajitreeni. Perjantaina sali, lauantaina lepo, sunnuntaina aamulenkki ja sali/kotitreeni, jos menee paluu myöhäiseen. Ollaan tytön kanssa kotona vielä ainakin huomenna, perjantai on vielä vähän kysymysmerkki. Voi kun tuo pikkuinen nyt tervehtyisi, meidän nimittäin piti lähteä perjantaina käymään kaupungissa ja ärsyttää kyllä jos joudutaan jäämään kotiin.
Hohhoi. Voisin valua sohvalle neulomaan sukkaa ja lukemaan miljoonatta kertaa Pepin seikkailut- kirjaa. Palaillaan!
maanantai 24. helmikuuta 2014
Pari havaintoa ensimmäisestä aamusta
- Maitorahka on aivan järkyttävän pahaa.
- 250g raejuustoa on paljon.
- Jäiset mustikat jäädyttää pään.
- Pitää ostaa lisää pakasterasioita, nyt pakkasin eväät Aino-jäätelörasiaan :D
Että sellaista, huomenta vaan kaikille. Pitäis valua töihin. Tyttö on kipeänä ja jää miehen kanssa tänään kotiin, huomenna oletettavasti saikkuvuoro siirtyy mulle. Taas. Huoh.
- 250g raejuustoa on paljon.
- Jäiset mustikat jäädyttää pään.
- Pitää ostaa lisää pakasterasioita, nyt pakkasin eväät Aino-jäätelörasiaan :D
Että sellaista, huomenta vaan kaikille. Pitäis valua töihin. Tyttö on kipeänä ja jää miehen kanssa tänään kotiin, huomenna oletettavasti saikkuvuoro siirtyy mulle. Taas. Huoh.
lauantai 22. helmikuuta 2014
Viikko 1, osa 3942034709328
Aamupaino 83,2, että eipä mitään valtaisaa pudotusta ekalla viikolla :D Mutta no, söin eilen sipsiä. Aika paljon. Ja suklaatakin meni. On mennyt joka päivä. Voi vitsi, tervetuloa kuulkaas Ida-Marin laihdutusblogiin!
Mutta hei, oon minä liikkunut ihan normaalisti. Pe sali, la tunnin kävely, su lentopalloa (peli), ma lajitreeni, ti lepo, ke kävely (piti olla juoksu mutta liukasta + selkäkipu), to lajitreeni, eilen lepo ja tänään lentopalloa (peli). Huomenna olis tarkoitus juosta ja maanantaina sitten paukahtaa päälle...
Superdieetti.
Jep, luitte oikein. Ida-Mari, juuri niin, minä täällä näin, kaikkien mahdollisten dieettien vastustaja ja suklaan kohtuullisen kulutuksen puolestapuhuja, olen ilmoittautunut maanantaina alkavaan Superdieettiin. En siis aloita superia dieettiä, vaan ihan kuulkaa the Superdieetin Juttineen Bulleineen kaikkineen. Juu en tiedä mikä lie hairahdus oli, mutta sen tiedän että nyt tutisee rouvan puntit aika huolella.
Mitään ohjeitahan ei saa julkisesti jakaa, joten ruokapäiväkirjoja tai tarkkoja treenejä en voi kirjoitella. Yleistätuskailua fiilistelyä sen sijaan on odotettavissa senkin edestä. SD kestää kuusi viikkoa ja itse aloitan 0-10kg ryhmässä. Ruoka- ja treeniohjeet ilmestyivät torstaina, ja alankin tästä lähtien kantamaan myös töihin omat eväät. Itse ruokailuuni nyt mitään aivan älyttömiä muutoksia ei tule, koska Superilla syödään hyvin perusruokaa. SD on vain tarkempi ja tiukempi mitä oma ruokavalioni ikinä.
Treeniohjeista sen verran vain, että ajattelin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä ja tehdä oman kaksijakoisen saliohjelman. SD:n ohjeissa nyt ei mitään vikaa muuten ole, mutta meidän salilta puuttuu pikaisen arvion mukaan vaivaiset 60% niistä laitteista. :D Joten koen helpommaksi tehdä oman. Vielä oon vähän kahden vaiheilla päädynkö yläkroppa-alakroppa-jakoon vai työntävät-vetävät-jakoon. Vai jopa työntävät-vetävät-jalat-jakoon, mutta se taitaa mennä hippasen liian hifistelyksi... Kotitreenejä sen sijaan tulen ehdottomasti hyödyntämään jos en salille pääse.
Noin yleisesti fiilis on innostuneen odottava. On äärettömän siistiä päästä kokeilemaan noin tiukkista ruokavaliota, joka kuitenkin on kaiken järjen ja kohtuudenkin rajoissa. On siistiä todenteolla kokeilla mistä tämä nainen on tehty; lähdenkö minä aamulenkille klo 5:00 jos (ja Jutta ja puolen vuoden superdieetit ohjelman perusteella kun) sellainen ohje listaan paukahtaa. On siistiä saada punttisali päälajiksi ja kokeilla, mihin minä siellä pystyn kun se ei olekaan enää pelkkää oheistreeniä ja jokaisella liikkeellä ei tarvitse olla suoraa hyötyä pelikentälle. On myös todella, todella mielenkiintoista nähdä millaisen tuloksen tuossa kuudessa viikossa voi saada aikaan.
Mitään painotavoitteita on kuudelle viikolle hankala asettaa. Se aika on niin lyhyt, mutta toisaalta ruokavalio ja treenit on tiukkia ja suklaansyönti nollissa (yhyhyhyhyhyyyyyyyyyy). Ruokavalioon tulee ihan totaalisen uutena juttuna esim. palautusjuoma, ja odotan kyllä mielenkiinnolla miten se vaikuttaa mihinkään. Itse realistisesti odotan sellaista kolmen-neljän kilon pudotusta ja kaikki muu on plussaa. Tavoitteena on siis saada Superdieetin aikana paino alkamaan seiskalla - se haamuraja, jota odotan niin hirveän kovasti. Toinen, yhtä tärkeä tavoite on päästä irti sokerikoukusta ja kolmas sitten saada painonpudotukselle kunnon sysäys niin, että saan saatettua tuon kympin pudotuksen loppuun ennen kesälomaa eli heinäkuuta.
Jännittää. Pelottaa. Innostuttaa!
Nyt vähän vielä sukkaa ja sitten onkin aika alkaa vääntään hiuksia ranskikselle ja lyödä pelikamppeet viimeistä kertaa niskaan. Tästä tulee hyvä päivä!
Mutta hei, oon minä liikkunut ihan normaalisti. Pe sali, la tunnin kävely, su lentopalloa (peli), ma lajitreeni, ti lepo, ke kävely (piti olla juoksu mutta liukasta + selkäkipu), to lajitreeni, eilen lepo ja tänään lentopalloa (peli). Huomenna olis tarkoitus juosta ja maanantaina sitten paukahtaa päälle...
Superdieetti.
Jep, luitte oikein. Ida-Mari, juuri niin, minä täällä näin, kaikkien mahdollisten dieettien vastustaja ja suklaan kohtuullisen kulutuksen puolestapuhuja, olen ilmoittautunut maanantaina alkavaan Superdieettiin. En siis aloita superia dieettiä, vaan ihan kuulkaa the Superdieetin Juttineen Bulleineen kaikkineen. Juu en tiedä mikä lie hairahdus oli, mutta sen tiedän että nyt tutisee rouvan puntit aika huolella.
Mitään ohjeitahan ei saa julkisesti jakaa, joten ruokapäiväkirjoja tai tarkkoja treenejä en voi kirjoitella. Yleistä
Treeniohjeista sen verran vain, että ajattelin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä ja tehdä oman kaksijakoisen saliohjelman. SD:n ohjeissa nyt ei mitään vikaa muuten ole, mutta meidän salilta puuttuu pikaisen arvion mukaan vaivaiset 60% niistä laitteista. :D Joten koen helpommaksi tehdä oman. Vielä oon vähän kahden vaiheilla päädynkö yläkroppa-alakroppa-jakoon vai työntävät-vetävät-jakoon. Vai jopa työntävät-vetävät-jalat-jakoon, mutta se taitaa mennä hippasen liian hifistelyksi... Kotitreenejä sen sijaan tulen ehdottomasti hyödyntämään jos en salille pääse.
Noin yleisesti fiilis on innostuneen odottava. On äärettömän siistiä päästä kokeilemaan noin tiukkista ruokavaliota, joka kuitenkin on kaiken järjen ja kohtuudenkin rajoissa. On siistiä todenteolla kokeilla mistä tämä nainen on tehty; lähdenkö minä aamulenkille klo 5:00 jos (ja Jutta ja puolen vuoden superdieetit ohjelman perusteella kun) sellainen ohje listaan paukahtaa. On siistiä saada punttisali päälajiksi ja kokeilla, mihin minä siellä pystyn kun se ei olekaan enää pelkkää oheistreeniä ja jokaisella liikkeellä ei tarvitse olla suoraa hyötyä pelikentälle. On myös todella, todella mielenkiintoista nähdä millaisen tuloksen tuossa kuudessa viikossa voi saada aikaan.
Mitään painotavoitteita on kuudelle viikolle hankala asettaa. Se aika on niin lyhyt, mutta toisaalta ruokavalio ja treenit on tiukkia ja suklaansyönti nollissa (yhyhyhyhyhyyyyyyyyyy). Ruokavalioon tulee ihan totaalisen uutena juttuna esim. palautusjuoma, ja odotan kyllä mielenkiinnolla miten se vaikuttaa mihinkään. Itse realistisesti odotan sellaista kolmen-neljän kilon pudotusta ja kaikki muu on plussaa. Tavoitteena on siis saada Superdieetin aikana paino alkamaan seiskalla - se haamuraja, jota odotan niin hirveän kovasti. Toinen, yhtä tärkeä tavoite on päästä irti sokerikoukusta ja kolmas sitten saada painonpudotukselle kunnon sysäys niin, että saan saatettua tuon kympin pudotuksen loppuun ennen kesälomaa eli heinäkuuta.
Jännittää. Pelottaa. Innostuttaa!
Nyt vähän vielä sukkaa ja sitten onkin aika alkaa vääntään hiuksia ranskikselle ja lyödä pelikamppeet viimeistä kertaa niskaan. Tästä tulee hyvä päivä!
perjantai 14. helmikuuta 2014
Uusi alku
No niin, olen päätökseni tehnyt sekä elämäni että blogin suhteen. Olen viime päivät pyöritellyt kaikenlaista mielessäni, kirjoittanut ajatuksiani selviksi ja miettinyt vaikka mitä. Jokin on ollut huonosti ja väärin, mutten ole kunnolla hahmottanut että mikä, saati sitten keksinyt mitä sen korjaamiseksi voisi tehdä. Nyt asiat ovat kuitenkin taas selkiytymään päin ja on aika alkaa toteuttamaan suunnitelmia käytännössä.
Mitäs nyt sitten?
- Tästä blogista tulee taas ihan oikea painonpudotusblogi aamupainoineen, viikkoraportteineen ja herkkulakkoineen. Tavoitteena on pudottaa noin kymmenen kiloa - tavoitepaino on 73,8 eli pudotettuja kiloja kertyisi yhteensä tasan 25. Tavoiteaikaa en aseta, mutta haaveilen salaa juhannuksesta eli noin puoli vuotta tuohon olisi aikaa. Tarkoituksena on painaa ihan täysillä siihen saakka, että se kymppi on tiputettu. Nyt on himmailtu tarpeeksi ja loput saavat lähteä rytinällä.
- Lentopallo jää reilun viikon eli kauden päättymisen jälkeen määrittelemättömälle tauolle. Tämä oli ehkä vaikein päätös. Rakastan lajia edelleen palavasti, mutta joukkue on vain väärä. Myös se tiivis sitoutuminen on vähän liikaa tässä elämänvaiheessa, kun opiskelutahtikin kiristyy pian. Pidän jonkin mittaisen totaalitauon ja katson, alkaako sinne saliin tulla ihan tolkuton kaipuu. Jos alkaa, niin sitten palaan sinne ja rytmitän treenini taas sen mukaisesti. Jos ei, niin sitten päätös lienee oikea.
- Kunhan tästä lentopallokaudesta päästään, niin päälajikseni vaihtuu kuntosali ja siihen kylkeen liimataan tiukasti juoksu, kesällä sitten pyöräily ja rullaluistelu. Alustavasti suunnittelen viikkoon neljää salikäyntiä kaksijakoisella ohjelmalla, paria juoksulenkkiä sekä muutamaa (aamu)kävelylenkkiä, mutta tuo nyt saattaa vielä vaihtuakin fiiliksen mukaan.
- Treenin saralla tavoitteena on päästä eroon jälleen kuvioihin hiipineestä "pitääpitääpitää"-ajattelusta. Haluan treenata kovaa mutta rennosti, ilman jatkuvaa kehittymisen painetta. En halua enää lähteä juoksemaan koska on pakko, vaan koska haluan. Haluan oppia pitämään juoksusta ja juosta pitkiä, rentoja lenkkejä niiden spurttien repimisen sijasta. Haluan mennä salille ja tehdä treenini tasan tarkkaan itseäni varten ja vaihdella liikkeitä ja tehdä juuri sellaisia sarjoja kuin hyvältä tuntuu.
Että sellaisia päätöksiä tänään.
Punnitus- ja viikkoraporttipäivä olkoon perjantai, kun nyt kerran sellainen päivä on. Fiksumpi syöminen ja herkkulakko paukahtaa huomenaamulla päälle ja viimeisen kymppikilon tiputtaminen alkaa. Ja tosiaan herkkulakkoa kestää siihen saakka että se 73,8 ilmestyy vaakaan - itsestäni on siis kiinni että miten kauan. Nyt riittää tämä "vois kai sitä nyt vähän vielä laihtua"-jaarittelu.
Mitäs nyt sitten?
- Tästä blogista tulee taas ihan oikea painonpudotusblogi aamupainoineen, viikkoraportteineen ja herkkulakkoineen. Tavoitteena on pudottaa noin kymmenen kiloa - tavoitepaino on 73,8 eli pudotettuja kiloja kertyisi yhteensä tasan 25. Tavoiteaikaa en aseta, mutta haaveilen salaa juhannuksesta eli noin puoli vuotta tuohon olisi aikaa. Tarkoituksena on painaa ihan täysillä siihen saakka, että se kymppi on tiputettu. Nyt on himmailtu tarpeeksi ja loput saavat lähteä rytinällä.
- Lentopallo jää reilun viikon eli kauden päättymisen jälkeen määrittelemättömälle tauolle. Tämä oli ehkä vaikein päätös. Rakastan lajia edelleen palavasti, mutta joukkue on vain väärä. Myös se tiivis sitoutuminen on vähän liikaa tässä elämänvaiheessa, kun opiskelutahtikin kiristyy pian. Pidän jonkin mittaisen totaalitauon ja katson, alkaako sinne saliin tulla ihan tolkuton kaipuu. Jos alkaa, niin sitten palaan sinne ja rytmitän treenini taas sen mukaisesti. Jos ei, niin sitten päätös lienee oikea.
- Kunhan tästä lentopallokaudesta päästään, niin päälajikseni vaihtuu kuntosali ja siihen kylkeen liimataan tiukasti juoksu, kesällä sitten pyöräily ja rullaluistelu. Alustavasti suunnittelen viikkoon neljää salikäyntiä kaksijakoisella ohjelmalla, paria juoksulenkkiä sekä muutamaa (aamu)kävelylenkkiä, mutta tuo nyt saattaa vielä vaihtuakin fiiliksen mukaan.
- Treenin saralla tavoitteena on päästä eroon jälleen kuvioihin hiipineestä "pitääpitääpitää"-ajattelusta. Haluan treenata kovaa mutta rennosti, ilman jatkuvaa kehittymisen painetta. En halua enää lähteä juoksemaan koska on pakko, vaan koska haluan. Haluan oppia pitämään juoksusta ja juosta pitkiä, rentoja lenkkejä niiden spurttien repimisen sijasta. Haluan mennä salille ja tehdä treenini tasan tarkkaan itseäni varten ja vaihdella liikkeitä ja tehdä juuri sellaisia sarjoja kuin hyvältä tuntuu.
Että sellaisia päätöksiä tänään.
Punnitus- ja viikkoraporttipäivä olkoon perjantai, kun nyt kerran sellainen päivä on. Fiksumpi syöminen ja herkkulakko paukahtaa huomenaamulla päälle ja viimeisen kymppikilon tiputtaminen alkaa. Ja tosiaan herkkulakkoa kestää siihen saakka että se 73,8 ilmestyy vaakaan - itsestäni on siis kiinni että miten kauan. Nyt riittää tämä "vois kai sitä nyt vähän vielä laihtua"-jaarittelu.
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
Ihan vaan koska haluan
Minä en tiedä mitä minä teen.
Minua ei kiinnosta. Painonpudotus nimittäin.
Aloin joulukuun alkupuolella vaakalakkoon. Huijasin - kävin ensimmäisten parin viikon jälkeen noin kerran viikossa vaa'alla, koska en uskaltanut jättää käymättäkään. Pelkäsin, että paino alkaa salakavalasti nousta ja tajuan helmikuussa painavani taas 90 kiloa (niinkuin tuollaista 7 kilon painonnousua ei huomaisi). No, paino seilaili kuitenkin turvallisesti siinä 82,8-83,3 välillä eli puolen kilon sisällä. Tänään aamupaino oli 83,0, samoissa mennään siis.
Toisaalta olen toki hurjan iloinen. Olen oppinut pitämään ruokavalioni perusterveellisenä ja liikkumaan niin, ettei paino nouse lainkaan vaikka söisin joka päivä herkkuja. Tai siis ei mikään söisin, vaan syön. En mitään älyttömiä määriä, tietenkään, kun paino pysyy hyvin kurissa liikunnalla. Mutta joka päivä menee jotakin. Suklaapatukka, muutama keksi, vähän jäätelöä, pussillinen ruissipsejä (kammottava paheeni...), irtokarkkeja, vähän salmiakkia... mitä vaan. Aloitan joka aamu herkkulakon ja lopetan sen viimeistään päivällisen jälkeen.
Minua ei kiinnosta pätkääkään myöskään juoksu. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, mutta totesinpa nyt senkin, koska tämän päivän lenkki vaihtui pariin kääretorttupalaan, suklaahan ja niihin hemmetin ruissipseihin. Minua ei kiinnosta lähteä lenkille, koska vihaan juoksua. En saa siitä mitään nautintoa. Joo, lenkin jälkeen on toki ihan hyvä olo kun tuli lähdettyä eikä pakkaslenkin ja saunan aikaansaamaa lihaspolttelua parempaa juuri ole, mutta itse lenkki on pelkkää tuskaa suoraan sanottuna. Ja ihan joka kerta, mitäpä sitä itseään huijaamaan. Juostessa ajattelen tasan sitä, miten ärsyttävän pitkä matka kotiin on. Mihinkään ei satu, juoksu ei tunnu liian rankalta eli ei ole siitäkään kiinni että juoksisin liian kovaa, kamppeet on asialliset, mikään ei ole siis periaatteessa vialla. Tai joo, on ärsyttävää juosta kun ei näe mitään, mutta eipä se juoksu sen kivempaa ole viikonloppuisinkaan vaikka näenkin.
Ja sitten toisaalta haluaisin niin paljon saada itseäni niskasta kiinni ja pudottaa ne kymmenisen kiloa. Mutta ei. En vaan saa tehtyä sitä.
Paitsi että saan. Pakkohan minun on. Ihan vain koska haluan. Ha-lu-an.
Minua ei kiinnosta. Painonpudotus nimittäin.
Aloin joulukuun alkupuolella vaakalakkoon. Huijasin - kävin ensimmäisten parin viikon jälkeen noin kerran viikossa vaa'alla, koska en uskaltanut jättää käymättäkään. Pelkäsin, että paino alkaa salakavalasti nousta ja tajuan helmikuussa painavani taas 90 kiloa (niinkuin tuollaista 7 kilon painonnousua ei huomaisi). No, paino seilaili kuitenkin turvallisesti siinä 82,8-83,3 välillä eli puolen kilon sisällä. Tänään aamupaino oli 83,0, samoissa mennään siis.
Toisaalta olen toki hurjan iloinen. Olen oppinut pitämään ruokavalioni perusterveellisenä ja liikkumaan niin, ettei paino nouse lainkaan vaikka söisin joka päivä herkkuja. Tai siis ei mikään söisin, vaan syön. En mitään älyttömiä määriä, tietenkään, kun paino pysyy hyvin kurissa liikunnalla. Mutta joka päivä menee jotakin. Suklaapatukka, muutama keksi, vähän jäätelöä, pussillinen ruissipsejä (kammottava paheeni...), irtokarkkeja, vähän salmiakkia... mitä vaan. Aloitan joka aamu herkkulakon ja lopetan sen viimeistään päivällisen jälkeen.
Minua ei kiinnosta pätkääkään myöskään juoksu. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, mutta totesinpa nyt senkin, koska tämän päivän lenkki vaihtui pariin kääretorttupalaan, suklaahan ja niihin hemmetin ruissipseihin. Minua ei kiinnosta lähteä lenkille, koska vihaan juoksua. En saa siitä mitään nautintoa. Joo, lenkin jälkeen on toki ihan hyvä olo kun tuli lähdettyä eikä pakkaslenkin ja saunan aikaansaamaa lihaspolttelua parempaa juuri ole, mutta itse lenkki on pelkkää tuskaa suoraan sanottuna. Ja ihan joka kerta, mitäpä sitä itseään huijaamaan. Juostessa ajattelen tasan sitä, miten ärsyttävän pitkä matka kotiin on. Mihinkään ei satu, juoksu ei tunnu liian rankalta eli ei ole siitäkään kiinni että juoksisin liian kovaa, kamppeet on asialliset, mikään ei ole siis periaatteessa vialla. Tai joo, on ärsyttävää juosta kun ei näe mitään, mutta eipä se juoksu sen kivempaa ole viikonloppuisinkaan vaikka näenkin.
Ja sitten toisaalta haluaisin niin paljon saada itseäni niskasta kiinni ja pudottaa ne kymmenisen kiloa. Mutta ei. En vaan saa tehtyä sitä.
Paitsi että saan. Pakkohan minun on. Ihan vain koska haluan. Ha-lu-an.
lauantai 8. helmikuuta 2014
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH.
Siinäpä tämän hetken fiilikset. Kaksi viikkoa olen kärsinyt jatkuvasta kurkkukivusta ja pikkuflunssasta, joten kaikki oheistreeni on jäänyt väliin. Kausi on loppusuoralla eikä sairastumisvaraa yksinkertaisesti ole, joten olen sinnitellyt pelkällä lajitreenillä. BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH.
Tänään ylimääräiset treenit ja huomenna kotipeli. Ehkä menen tänään ennen treenejä puntille, koska en vaan kestä tätä enää.
Siinäpä tämän hetken fiilikset. Kaksi viikkoa olen kärsinyt jatkuvasta kurkkukivusta ja pikkuflunssasta, joten kaikki oheistreeni on jäänyt väliin. Kausi on loppusuoralla eikä sairastumisvaraa yksinkertaisesti ole, joten olen sinnitellyt pelkällä lajitreenillä. BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH.
Tänään ylimääräiset treenit ja huomenna kotipeli. Ehkä menen tänään ennen treenejä puntille, koska en vaan kestä tätä enää.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Sunnuntaikuulumiset
Jee. Torstaina olin treeneissä, perjantaista tuli vapaapäivä ja niin eilisestäkin, kun en vain jaksanut koulutuspäivän jälkeen enää puntille vaan sohva ja villasukka kutsuivat. Juoksu? Noh... lämpömittari näyttää kolmatta päivättä putkeen -32 astetta. Että juu en mene juoksemaan. :D Keskiviikolle luvataan taas parinkympin pakkasta, joten katsellaan silloin uudestaan. Ärsyttävää kyllä, mutta itsepä aloitin juoksukoulun tammikuussa - pitää olla aika urpo, jos kuvittelee että täällä voisi oikeasti juosta säännöllisesti tammikuussa. No näköjään olen tarpeeksi urpo. Mutta ei se mitään, aloitan heti kun vain voi - toivottavasti ensi viikolla. Natsia harmittaa, kun kalenteriin merkityt aamulenkit ei toimi. Yhyy. Ehkä selviän tästä. Ja ehkä saisin tasattua niitä lenkkejä ensi viikolla.
Tänään ei ole treenejä, kun eilen oli peli (itsehän olin töissä,mutta siitä huolimatta tappio tuli) ja olin tosiaan optimisesti kuvitellut, että kävisin juoksemassa ja puntilla. Puntille siis tieni käy. Siivotakin pitäisi.
Sokerilakko kolkuttelee takaraivossa. En tiedä miksi. Nyt olen kuitenkin vähän puoleksi huomaamattani jättänyt karkkeja pois. En kokonaan, mutta pikkuhiljaa. Ehkä siis kohta voin kertoa, että olin muutaman viikon kokonaan ilman sokeria. Toivotaan.
Ei kai nyt muuta. Tuli vähän tällainen tynkä, mutta ei se haittaa.
Tänään ei ole treenejä, kun eilen oli peli (itsehän olin töissä,
Sokerilakko kolkuttelee takaraivossa. En tiedä miksi. Nyt olen kuitenkin vähän puoleksi huomaamattani jättänyt karkkeja pois. En kokonaan, mutta pikkuhiljaa. Ehkä siis kohta voin kertoa, että olin muutaman viikon kokonaan ilman sokeria. Toivotaan.
Ei kai nyt muuta. Tuli vähän tällainen tynkä, mutta ei se haittaa.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Vuoden ensimmäinen sairasloma
Tämä juoksuryhdistäytyminen meni sitten niin, että eilen tiesin heti herättyäni tän viikon olevan pilalla. Ja niinhän se on. Eilinen päivä meni torkkuessa sohvalla eikä tänäänkään näemmä puunhakua kummemmasta urheilusuorituksesta voi edes haaveilla. Vuoden eka sairasloma on siis täällä, jippii. Meidän töistä on samassa taudissa nyt neljä lasta ja minä - aika kova prosentti kun lapsia on yhdeksän ja hoitajia kaksi :D Mutta eiköhän tämä tästä. Nyt ei ole kuumetta, mutta kammottava olo sen sijaan on ja pysyy.
Haaveilen kuitenkin torstain treeneistä ja joo, myös siitä aamulenkistä. Tavoitteena olisi tasoittaa loppuviikosta alkuviikonkin lenkit. Tälle viikolle olisi ohjelmassa 15min juoksu, 5km juoksu, 45min kävely sekä 5km + 5min juoksu (sekä kävely takaisin, jos pakkanen on ok rajoissa). Jos kävelyn jättäisi välistä, niin voisin juosta kolmena päivänä peräkkäin ja vaikka sitten käydä sen kävelylenkin jonain iltana koiran kanssa. Loppuviikolle kuitenkin näköjään luvataan parinkympin pakkasia, joten varustuksen kanssa on syytä olla tarkkana. Luulen kuitenkin, että 20 asteessa on vielä mahdollista juosta, jos ei tuule. Sinänsä hieno aika aloittaa juoksukoulu tämä tammikuu...
No mutta joo, eipä mulla muuta. Alan neulomaan ja nollaamaan ja keitän teetä. Uusin rakkauteni kohde on valkoinen mansikka-greippitee hunajalla, ah.
Haaveilen kuitenkin torstain treeneistä ja joo, myös siitä aamulenkistä. Tavoitteena olisi tasoittaa loppuviikosta alkuviikonkin lenkit. Tälle viikolle olisi ohjelmassa 15min juoksu, 5km juoksu, 45min kävely sekä 5km + 5min juoksu (sekä kävely takaisin, jos pakkanen on ok rajoissa). Jos kävelyn jättäisi välistä, niin voisin juosta kolmena päivänä peräkkäin ja vaikka sitten käydä sen kävelylenkin jonain iltana koiran kanssa. Loppuviikolle kuitenkin näköjään luvataan parinkympin pakkasia, joten varustuksen kanssa on syytä olla tarkkana. Luulen kuitenkin, että 20 asteessa on vielä mahdollista juosta, jos ei tuule. Sinänsä hieno aika aloittaa juoksukoulu tämä tammikuu...
No mutta joo, eipä mulla muuta. Alan neulomaan ja nollaamaan ja keitän teetä. Uusin rakkauteni kohde on valkoinen mansikka-greippitee hunajalla, ah.
perjantai 10. tammikuuta 2014
Päivän puntti
Ajattelin kirjoitella tänne tämänhetkistä saliohjelmaa. Tai ei se tosiaankaan mikään tarkka ohjelma ole, koska vaihtelen vähän liikkeitä, liikkeiden järjestystä ja painoja fiiliksen mukaan, mutta jotakuinkin tällainen on se mun kerran viikossa tehtävä punttitreeni. Painotkin uskaltauduin laittamaan, ei saa nauraa!
Lämmittely:
Juoksu 5-10min, vauhti 8-11km/h välillä seilaillen
Pikavenyttelyt
Loikat vuorojaloin 4x10
3kg kuntopallon heittelyä seinää vasten 2-3x5
Penkin yli hypyt ilman välihyppyjä 3x5/5x vastahyppy penkiltä
Treeni:
Takakyykky 1x3 55kg, 1x3 60kg, 1x3 65kg, 2x2 70kg
Ylätalja vastaotteella 2x5 50kg, 1x3 55kg
Raaka rinnalleveto 2x5 25kg, 1x3 30kg, 1x2 35kg
Vauhtipunnerrus 2x5 25kg, 1x3 30kg
Punnerrukset 3x10 (niin nopeasti kuin pystyy)
Dipit 2x10
Maastaveto 3x5 50kg (tein tänään vasta toista kertaa maastavetoa kun se on ottanut aiemmin niin pahasti selkään, siksi painojen kanssa himmailu... enemmänkin nousisi)
Leuanvetoyritelmiä hypyn kanssa 3-6x
Vatsat, yleensä perusrutistus 20x, "vinopaketti" jonka oikeaa nimeä en tod. tiedä 20x ja jalkojen nosto + maassa käyttäminen 20x (tosi selkeää :D)
Jäähdyttely:
Juoksu/kuntopyörä 5min
Nopeat venyttelyt
Koko hommaan menee tunnin verran, joskus jopa 50 minuuttia jos olen supertehokas. Sellaista. Mulla oli myös vakaa aikomus ottaa kuvia salilta, mutta EN MINÄ KEHTAA!!! Joten otin pukkarissa. Olipa muuten hankalaa. Joten tässä teille todella hyvälaatuinen palapeli:
Kyllä, seison pukkarin penkinreunalla, zoom täysillä ja yritän saada edes suunnilleen ei-tärähtäneen kuvan. Olisin vajonnut viemäriin silkasta häpeästä jos joku olisi tullut. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt ja sain tuotua teille tämän superhyperlaadukkaan todisteen siitä että todella kävin puntilla.
Noista kuvista myös saa jo varmasti selvää että kuka täällä oikein kirjoittelee. Anonymiteetti rakoilee! Enkä tiedä onko se kivaa vai ei. Mutta no, toisaalta seison tämän projektini ja blogini takana ihan sataprosenttisesti, että mitäpä siitä vaikka joku tuttu tänne löytäisikin. Naamaa en silti näytä. Ainakaan ihan vielä. Ehkä joskus on senkin aika.
Nyt alan vielä vonkumaan tuolta mieheltä............ SAUNAN LÄMMITYSTÄ senkin perverssit :D Muuten voisin itsekin, mutta ei ole puita ja ulkona on rapsakka 30 asteen pakkanen. Juu ei kiinnosta lähteä liiteriin. Koirat pitänee ottaa sisälle yöksi jos tuo tuosta vielä kiristyy etteivät reppanat jäädy. Mutta nyt siis sauna, venyttelyt, iltapalaa ja sänkyyn. Ja Voice of Finland ja villasukkaa. Palataan!
Lämmittely:
Juoksu 5-10min, vauhti 8-11km/h välillä seilaillen
Pikavenyttelyt
Loikat vuorojaloin 4x10
3kg kuntopallon heittelyä seinää vasten 2-3x5
Penkin yli hypyt ilman välihyppyjä 3x5/5x vastahyppy penkiltä
Treeni:
Takakyykky 1x3 55kg, 1x3 60kg, 1x3 65kg, 2x2 70kg
Ylätalja vastaotteella 2x5 50kg, 1x3 55kg
Raaka rinnalleveto 2x5 25kg, 1x3 30kg, 1x2 35kg
Vauhtipunnerrus 2x5 25kg, 1x3 30kg
Punnerrukset 3x10 (niin nopeasti kuin pystyy)
Dipit 2x10
Maastaveto 3x5 50kg (tein tänään vasta toista kertaa maastavetoa kun se on ottanut aiemmin niin pahasti selkään, siksi painojen kanssa himmailu... enemmänkin nousisi)
Leuanvetoyritelmiä hypyn kanssa 3-6x
Vatsat, yleensä perusrutistus 20x, "vinopaketti" jonka oikeaa nimeä en tod. tiedä 20x ja jalkojen nosto + maassa käyttäminen 20x (tosi selkeää :D)
Jäähdyttely:
Juoksu/kuntopyörä 5min
Nopeat venyttelyt
Koko hommaan menee tunnin verran, joskus jopa 50 minuuttia jos olen supertehokas. Sellaista. Mulla oli myös vakaa aikomus ottaa kuvia salilta, mutta EN MINÄ KEHTAA!!! Joten otin pukkarissa. Olipa muuten hankalaa. Joten tässä teille todella hyvälaatuinen palapeli:
Kyllä, seison pukkarin penkinreunalla, zoom täysillä ja yritän saada edes suunnilleen ei-tärähtäneen kuvan. Olisin vajonnut viemäriin silkasta häpeästä jos joku olisi tullut. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt ja sain tuotua teille tämän superhyperlaadukkaan todisteen siitä että todella kävin puntilla.
Noista kuvista myös saa jo varmasti selvää että kuka täällä oikein kirjoittelee. Anonymiteetti rakoilee! Enkä tiedä onko se kivaa vai ei. Mutta no, toisaalta seison tämän projektini ja blogini takana ihan sataprosenttisesti, että mitäpä siitä vaikka joku tuttu tänne löytäisikin. Naamaa en silti näytä. Ainakaan ihan vielä. Ehkä joskus on senkin aika.
Nyt alan vielä vonkumaan tuolta mieheltä............ SAUNAN LÄMMITYSTÄ senkin perverssit :D Muuten voisin itsekin, mutta ei ole puita ja ulkona on rapsakka 30 asteen pakkanen. Juu ei kiinnosta lähteä liiteriin. Koirat pitänee ottaa sisälle yöksi jos tuo tuosta vielä kiristyy etteivät reppanat jäädy. Mutta nyt siis sauna, venyttelyt, iltapalaa ja sänkyyn. Ja Voice of Finland ja villasukkaa. Palataan!
torstai 9. tammikuuta 2014
Juoksuryhdistäytyminen
Tammikuun ensimmäinen viikko on mennyt vaihtelevasti - treenit kulkee hyvin, mutta herkkulakko ei vaan pidä. Kävi siis tismalleen samoin kuin viime vuonnakin. Toivotaan, että jatko on myös samanlainen eli jossain vaiheessa motivaatiota on riittävästi ja sitten ollaan onnistuneemmin lakossa. Sitä odotellessa.
Tänään tein myös yhden ekstralupauksen. Mulla on edelleen hyvin voimakas viha-rakkaus-suhde juoksuun; se on aivan paskaa suoraan sanottuna, mutta ylivoimaisesti parasta peruskestävyystreeniä, puhumattakaan lenkin tarjoamista spurtti- ja loikkaharjoitusmahdollisuuksista. Suomeksi sanottuna juoksen, mutten tykkää siitä pätkääkään (eikä luulisi enää olevan kunnostakaan kiinni...) ja aina hyvän tai "hyvän" syyn tullen lusmutan lahjakkaasti lenkkeilystä. Tähän on vaan tultava muutos, koska oikeasti tarvitsen niitä spurtteja ja tarvitsen sitä peruskuntoa, kun punttitreenikin on tätä nykyä ensisijaisesti räjähtävyyttä ja maksimivoimaa kehittävää.
Se muutos on maanantaiaamusta (ihanan perinteistä eikös vaan) lähtien Porin juoksukoulu. Aamulenkkeinä. (YÄÄÄÄÄÄÄH JOKO SAA PERUA). Tietty pakkasten rajoissa, jotain -10 ja -15 asteen välillä on varmaan ihan hyvä raja. Ajattelin ensin aloittaa heti huomenna, mutta pakkasta on nyt jo -30, joten eh... ei. Niin ja toki siis aloitan sen juoksukoulun siitä viiden kilometrin saavutuksen kohdalta, eli maanantaille osuu LEPOPÄIVÄ! Taktista. Mutta ymmärrettävää, niin sekopää minäkään en ole että lähtisin maanantaiaamuna kello 5:30 juoksemaan, ehei, joku roti tässäkin on pidettävä. Tiistaina jatkuu pehmeän laskun merkeissä, ohjelmassa on 15 minuutin juoksu, ja keskiviikkona on ansaittu lepopäivä. Torstaina sitten päästään tositoimiin 5 kilometrin lenkillä, mutta toivon olevani siinä vaiheessa jo niin rutinoitunut aamulenkkeilijä (HEHHEH) että selviän hengissä.
Tyhjällä vatsalla en todellakaan aio alkaa riehumaan, vaan yritän syödä aina vähintään banaanin. Tietysti ihanne olisi olla niin reipas, että tekisin illalla valmiiksi jääkaappiin smoothien ja kulauttaisin sitä sitten pari desiä kurkusta alas. Viikonloppuaamuina mennään varmastikin ihan kaurapuurolinjalla, kun ei tarvitse ehtiä töihin (paitsi kahtena seuraavana lauantaina itseasiassa tarvitsee... :D).
Pakkasten lisäksi annan itselleni mahdollisuuden lintsata ei-lajitreenipäivien aamulenkeistä sillä ehdolla, että lenkki juostaan tai kävellään illalla. Tai esim. jos keskiviikkona on lepo mutta torstaina lenkki, niin torstain lenkin voi juosta keskiviikkoiltana. Tämä siksi, etten usko millisekuntiakaan aamulenkeistä tulevan oikeasti tapa, mutta juoksusta vaan pitää tulla tapa ja jos siitä tulee tapa lusmuttamalla aamulenkeistä, niin olen tyytyväinen. Niin ja jos sitä pakkasta tuntuu olevan pitkä pätkä putkeen, niin sitten lenkit voi tehdä kuntosalin juoksumatolla myöhään illalla (=ei muita käyttäjiä, tuolla meidän suurella salilla kun on vain yksi matto). Lenkkejä ei kuitenkaan voi korvata esim. uinnilla tai millään muullakaan, vaan juoksun on oltava sitä itseään ja piste.
Että tällaista. Olen hullu joo joo tiedetään.
Ilta- ja aamupalaksi tein muuten nyt sen smoothien. Banaania, mansikka-vadelmajogurttia (a+ lisäaineeton, ihan pa-ras-ta!!), jäisiä mustikoita, mysliä, ihan pikkuisen hunajaa ja vähän vadelmamehua ja surrurrur yleiskoneessa sekaisin. Aika hyvää. Todella epäbloggaajamaisesti muistin ottaa kuvan vasta kun olin jo maistanut. Mutta muistin kuitenkin! :D Värit oli aika... mielenkiintoiset, joten leikin Photobucketilla. Tuli hieno. Nyt hyvää yötä, kello on aivan liikaa!
Tänään tein myös yhden ekstralupauksen. Mulla on edelleen hyvin voimakas viha-rakkaus-suhde juoksuun; se on aivan paskaa suoraan sanottuna, mutta ylivoimaisesti parasta peruskestävyystreeniä, puhumattakaan lenkin tarjoamista spurtti- ja loikkaharjoitusmahdollisuuksista. Suomeksi sanottuna juoksen, mutten tykkää siitä pätkääkään (eikä luulisi enää olevan kunnostakaan kiinni...) ja aina hyvän tai "hyvän" syyn tullen lusmutan lahjakkaasti lenkkeilystä. Tähän on vaan tultava muutos, koska oikeasti tarvitsen niitä spurtteja ja tarvitsen sitä peruskuntoa, kun punttitreenikin on tätä nykyä ensisijaisesti räjähtävyyttä ja maksimivoimaa kehittävää.
Se muutos on maanantaiaamusta (ihanan perinteistä eikös vaan) lähtien Porin juoksukoulu. Aamulenkkeinä. (YÄÄÄÄÄÄÄH JOKO SAA PERUA). Tietty pakkasten rajoissa, jotain -10 ja -15 asteen välillä on varmaan ihan hyvä raja. Ajattelin ensin aloittaa heti huomenna, mutta pakkasta on nyt jo -30, joten eh... ei. Niin ja toki siis aloitan sen juoksukoulun siitä viiden kilometrin saavutuksen kohdalta, eli maanantaille osuu LEPOPÄIVÄ! Taktista. Mutta ymmärrettävää, niin sekopää minäkään en ole että lähtisin maanantaiaamuna kello 5:30 juoksemaan, ehei, joku roti tässäkin on pidettävä. Tiistaina jatkuu pehmeän laskun merkeissä, ohjelmassa on 15 minuutin juoksu, ja keskiviikkona on ansaittu lepopäivä. Torstaina sitten päästään tositoimiin 5 kilometrin lenkillä, mutta toivon olevani siinä vaiheessa jo niin rutinoitunut aamulenkkeilijä (HEHHEH) että selviän hengissä.
Tyhjällä vatsalla en todellakaan aio alkaa riehumaan, vaan yritän syödä aina vähintään banaanin. Tietysti ihanne olisi olla niin reipas, että tekisin illalla valmiiksi jääkaappiin smoothien ja kulauttaisin sitä sitten pari desiä kurkusta alas. Viikonloppuaamuina mennään varmastikin ihan kaurapuurolinjalla, kun ei tarvitse ehtiä töihin (paitsi kahtena seuraavana lauantaina itseasiassa tarvitsee... :D).
Pakkasten lisäksi annan itselleni mahdollisuuden lintsata ei-lajitreenipäivien aamulenkeistä sillä ehdolla, että lenkki juostaan tai kävellään illalla. Tai esim. jos keskiviikkona on lepo mutta torstaina lenkki, niin torstain lenkin voi juosta keskiviikkoiltana. Tämä siksi, etten usko millisekuntiakaan aamulenkeistä tulevan oikeasti tapa, mutta juoksusta vaan pitää tulla tapa ja jos siitä tulee tapa lusmuttamalla aamulenkeistä, niin olen tyytyväinen. Niin ja jos sitä pakkasta tuntuu olevan pitkä pätkä putkeen, niin sitten lenkit voi tehdä kuntosalin juoksumatolla myöhään illalla (=ei muita käyttäjiä, tuolla meidän suurella salilla kun on vain yksi matto). Lenkkejä ei kuitenkaan voi korvata esim. uinnilla tai millään muullakaan, vaan juoksun on oltava sitä itseään ja piste.
Että tällaista. Olen hullu joo joo tiedetään.
Ilta- ja aamupalaksi tein muuten nyt sen smoothien. Banaania, mansikka-vadelmajogurttia (a+ lisäaineeton, ihan pa-ras-ta!!), jäisiä mustikoita, mysliä, ihan pikkuisen hunajaa ja vähän vadelmamehua ja surrurrur yleiskoneessa sekaisin. Aika hyvää. Todella epäbloggaajamaisesti muistin ottaa kuvan vasta kun olin jo maistanut. Mutta muistin kuitenkin! :D Värit oli aika... mielenkiintoiset, joten leikin Photobucketilla. Tuli hieno. Nyt hyvää yötä, kello on aivan liikaa!
torstai 2. tammikuuta 2014
Toisena päivänä tammikuuta
Heippahei vaan! Blogi jäi vähän paitsioon loppuvuodeksi syystä tai toisesta. Osansa oli varmasti järjettömällä kiireellä sekä töissä että kotona ja loman aikana ollaan oltu koko ajan enemmän ja vähemmän sosiaalisia, joten koneella istuskelu ei ole kiinnostanut. Huomenna koittaa kuitenkin arki aamuherätyksineen kaikkineen! Treenien suhteen en ole lomaillut käytännössä lainkaan, lajitreeniä on ollut ihan normaalissa tahdissa koko ajan ja samoin oheistreeniä. Ruokailu sen sijaan krhm... no joo. Mutta onneksi se on ohi ja paluu normaalin elämään on edessä.
Ajattelin vuoden päätteeksi vähän summailla kulunutta vuotta. Ja koska en muista itse mitään, niin käytetäänpä blogia :)
Tammikuussa kirjoittelin uudenvuodenlupauksia (joista tavoitepaino ja herkkulakko ei pitänyt), totesin herkkulakon kaatuvan omaan mahdottomuuteensa jo viikon jälkeen, masentelin aamupainoa (joka oli yli 10kg enemmän kuin nyt?!) ja pohdin sarjapelaamista.
Helmikuussa kirjoitin suuren ruokapostauksen joka pitää edelleen paikkaansa, aloin tekemään aamujumppaa jonka lopetin alle viikon jälkeen, otin mittoja, sairastelin, päivittelin palkintolistaa (hei mun treenikassipalkinto olis ajankohtainen!!) sekä aloitin paremmin menestyneen sokerilakon.
Maaliskuussa rakastuin kahvakuulaan, rakastin lentopalloa ja innostuin taas juoksusta sekä tein pisimmän lenkkini ikinä.
Huhtikuussa stressasin koulusta niin että blogi jäi tosi vähälle huomiolle, otin taas mittoja sekä varmistettiin meidän sarjaan lähtö.
Toukokuu alkoi parhaalla päätöksellä ikinä, tilasin urheiluvaatteita, sain aivotärähdyksen, paukautin -10kg rikki ja kiukuttelin kesävaatetuksesta.
Kesäkuussa otin kuvia, kirjoitin motivaatiopiikistä, kävin aamulenkillä, iloitsin lopullisesta päätöksestä lähteä sarjaan, juoksin pitkiä lenkkejä, mietin tavoitteita uusiksi ja jäin huutomerkkifiiliksissä kesälomalle.
Heinäkuussa lomailin, päivitin senttejä ja mietiskelin ruokanatsiuden syvintä olemusta, ostin shortsit sekä tuskailin hieman kesäloma"rytmiä".
Elokuu oli aika hiljainen blogikuukausi, mutta kirjoitin kuitenkin pitkän postauksen äitiydestä, juoksin kympin ja tein vaihteeksi ryhtiliikkeen.
Syyskuu alkoi flunssalla, jatkui blaahihansama-ololla ja irtiotolla arjesta sekä päättyi ruokavalioon liittyvään päätökseen.
Lokakuussa otin kolmannet kuvat, rikoin 15kg rajapyykin, kadotin liikuntamotivaationi, kirjoitin pitkän postauksen itsetunnosta ja pohdin talvijuoksuvaatetusta.
Marraskuussa kirjoitin vain kolme postausta - kotipelipaniikista, muuten vaan-kuulumisista sekä salitreenistä.
Joulukuussa vastasin kahteen haasteeseen, mietin taas kerran tavoitteitani, testasin takakyykkymaksimin ja ostin uudet salikengät.
Vuoden treenitilastoista HeiaHeia kertoo seuraavaa:
212 treeniä, 297 tuntia, top5-lajeina lentopallo (101 kertaa), juoksu (21 kertaa), kuntosali (20 kertaa), kuntopiiri (19 kertaa) sekä kävely (14 kertaa), keskimäärin 4 treeniä viikossa, sairauspäiviä 35. Ei paha :)
Sellainen vuosi. Paljon pohdintaa, uusia tavoitteita, itsensä etsimistä ja vähän löytämistäkin.
Vuosi 2014 alkoi sairaspäivällä (migreeni♥) ja jatkuu tänään lajitreenin merkeissä. Treeni-into elää ja voi hyvin. Viime vuoden lupaukset jäi toteutumatta viimeistä lukuunottamatta - kyllä minä olen armollisempi itselleni, paljon, paljon armollisempi. Se on hyvä. Ja siltä pohjalta on hyvä aloittaa tammi-helmi-maaliskuun mittainen totaalinen herkkulakko. Ei siksi, että paino lähtisi laskuun vaan siksi, etten tykkää tästä sokerihumalan jälkeisestä painavasta olosta. Ei ole kivaa olla treeneissä, kun pomppu ei nouse yhtään.
Tavoitepainoakin mietin pitkään, tosi pitkään. Enkä oikein osannut päättää mitään lukua, kun onhan se nyt tässä puolentoista vuoden (!?!?!!) aikana ehtinyt muuttua jo moneen kertaan. Siksipä lupaan, että vuoden päästä olen sellaisessa painossa, jossa on aidosti hyvä olla. Oli se sitten 80 tai 68 kiloa - sen näkee seuraavien 12 kuukauden aikana. Niin.
Nyt lounasta ja ehkä pienet torkut. Viimeistä lomapäivää viedään. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Niin joo ja toinen lupaus; lupaan ryhdistäytyä tämän blogin suhteen. Koska minä vaan niin tykkään tästä hommasta ja harmittaa, kun monta kuukautta on mennyt vähän miten sattuu.
Ajattelin vuoden päätteeksi vähän summailla kulunutta vuotta. Ja koska en muista itse mitään, niin käytetäänpä blogia :)
Tammikuussa kirjoittelin uudenvuodenlupauksia (joista tavoitepaino ja herkkulakko ei pitänyt), totesin herkkulakon kaatuvan omaan mahdottomuuteensa jo viikon jälkeen, masentelin aamupainoa (joka oli yli 10kg enemmän kuin nyt?!) ja pohdin sarjapelaamista.
Helmikuussa kirjoitin suuren ruokapostauksen joka pitää edelleen paikkaansa, aloin tekemään aamujumppaa jonka lopetin alle viikon jälkeen, otin mittoja, sairastelin, päivittelin palkintolistaa (hei mun treenikassipalkinto olis ajankohtainen!!) sekä aloitin paremmin menestyneen sokerilakon.
Maaliskuussa rakastuin kahvakuulaan, rakastin lentopalloa ja innostuin taas juoksusta sekä tein pisimmän lenkkini ikinä.
Huhtikuussa stressasin koulusta niin että blogi jäi tosi vähälle huomiolle, otin taas mittoja sekä varmistettiin meidän sarjaan lähtö.
Toukokuu alkoi parhaalla päätöksellä ikinä, tilasin urheiluvaatteita, sain aivotärähdyksen, paukautin -10kg rikki ja kiukuttelin kesävaatetuksesta.
Kesäkuussa otin kuvia, kirjoitin motivaatiopiikistä, kävin aamulenkillä, iloitsin lopullisesta päätöksestä lähteä sarjaan, juoksin pitkiä lenkkejä, mietin tavoitteita uusiksi ja jäin huutomerkkifiiliksissä kesälomalle.
Heinäkuussa lomailin, päivitin senttejä ja mietiskelin ruokanatsiuden syvintä olemusta, ostin shortsit sekä tuskailin hieman kesäloma"rytmiä".
Elokuu oli aika hiljainen blogikuukausi, mutta kirjoitin kuitenkin pitkän postauksen äitiydestä, juoksin kympin ja tein vaihteeksi ryhtiliikkeen.
Syyskuu alkoi flunssalla, jatkui blaahihansama-ololla ja irtiotolla arjesta sekä päättyi ruokavalioon liittyvään päätökseen.
Lokakuussa otin kolmannet kuvat, rikoin 15kg rajapyykin, kadotin liikuntamotivaationi, kirjoitin pitkän postauksen itsetunnosta ja pohdin talvijuoksuvaatetusta.
Marraskuussa kirjoitin vain kolme postausta - kotipelipaniikista, muuten vaan-kuulumisista sekä salitreenistä.
Joulukuussa vastasin kahteen haasteeseen, mietin taas kerran tavoitteitani, testasin takakyykkymaksimin ja ostin uudet salikengät.
Vuoden treenitilastoista HeiaHeia kertoo seuraavaa:
212 treeniä, 297 tuntia, top5-lajeina lentopallo (101 kertaa), juoksu (21 kertaa), kuntosali (20 kertaa), kuntopiiri (19 kertaa) sekä kävely (14 kertaa), keskimäärin 4 treeniä viikossa, sairauspäiviä 35. Ei paha :)
Sellainen vuosi. Paljon pohdintaa, uusia tavoitteita, itsensä etsimistä ja vähän löytämistäkin.
Vuosi 2014 alkoi sairaspäivällä (migreeni♥) ja jatkuu tänään lajitreenin merkeissä. Treeni-into elää ja voi hyvin. Viime vuoden lupaukset jäi toteutumatta viimeistä lukuunottamatta - kyllä minä olen armollisempi itselleni, paljon, paljon armollisempi. Se on hyvä. Ja siltä pohjalta on hyvä aloittaa tammi-helmi-maaliskuun mittainen totaalinen herkkulakko. Ei siksi, että paino lähtisi laskuun vaan siksi, etten tykkää tästä sokerihumalan jälkeisestä painavasta olosta. Ei ole kivaa olla treeneissä, kun pomppu ei nouse yhtään.
Tavoitepainoakin mietin pitkään, tosi pitkään. Enkä oikein osannut päättää mitään lukua, kun onhan se nyt tässä puolentoista vuoden (!?!?!!) aikana ehtinyt muuttua jo moneen kertaan. Siksipä lupaan, että vuoden päästä olen sellaisessa painossa, jossa on aidosti hyvä olla. Oli se sitten 80 tai 68 kiloa - sen näkee seuraavien 12 kuukauden aikana. Niin.
Nyt lounasta ja ehkä pienet torkut. Viimeistä lomapäivää viedään. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Niin joo ja toinen lupaus; lupaan ryhdistäytyä tämän blogin suhteen. Koska minä vaan niin tykkään tästä hommasta ja harmittaa, kun monta kuukautta on mennyt vähän miten sattuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)